Arkistot kuukaudelle Lokakuu, 2008

Terveysruokainnostuksessa

Lokakuun 5. 2008

Innostumiseni terveysruokiin ponnahti liikkeelle tällä kertaa ummetuksesta! Kunnon juoksulenkki on terveenä ollessa riittänyt loistavasti, muutoin vesilasillinen tyhjään vatsaan aamulla toimii oloa helpottavana aloituksena päivälle. Ilmaista keinoa ei aina ymmärretä arvostaa. Leseistä liikaa innostuneen tunnistaa siitä, että perästä kuuluu.

Sukelsin ns. täsmäravinnon ja glykeemisen indeksin (GI) maailmaan eli vapaaaasti käännettynä “mitä sitä suuhunsa pistäisi, että voisi hyvin”. Itselläni hyvälle ruoalle on kaksi lisäehtoa: ruoan on maistuttava maukkaalta ja näytettävä houkuttelevalta.

Kerron tässä muutamista minuun kolahtaneista asioista “mutkat suoristaen”: jätän tieteelliset perustelut netistä haettavaksi.

Niinhän se on, että pienet muutokset jäävät elämään ja olen aika terveystietoinen ennestäänkin. Tutuista tuotteista kaurapuuro ja ruisleipä ovat edelleen lyömättömät, ainakin terveysmielessä. Kokojyvätuotteita löytyy mukavasti myös muroista. Keitetty ohra pitää verensokerin todella pitkään tasaisena. Uutuutena olen tutustunut huippuravinteikkaaseen quinoaan, jota käytetään riisin tapaan. Inka-intiaanit kutsuivat quinoa “Ihmiskunnan Äidiksi”, koska se antoi heille voimia ja vitaalisuutta. Quinoasta saa maukkaan makuista varmimmin siihen suunnitelluilla valmiilla mausteseoksilla.

Naiselle hyvää tekevää soijaa nautin juomalla soijajuomaa. Soijarouheen maku tökkii, harmi sinänsä. Juomista terveysvaikutteiseen punapensasteehen olen ihastunut jo aiemmin.

Tuoreiden kasvisten ja hedelmien arvo on noussut silmissäni, kun vaelluksilla tuoreudesta voi vain haaveilla.  Onneksi olen niin hassu, että pidän pinaatista - nokkosta tarttee kerätä kevään tullen. Tässäpä oikealta keittiömestarilta saatu hyväksi havaittu ohje: keitetään pinaattia ja pakasteherneitä sama määrä sekä hieman perunaa, soseutetaan ja maustetaan. Nam!

Täällä saa kaupasta lohta ja nieriää pakastettuna, mutta silti ikävöin savolaisia tuoreita muikkuja voissa paistettuna. Poronlihaa arvostan suuresti: vapaana tuntureissa kirmaavien eläinten lihasta jää yhtä aikaa kylläinen ja eloisa olo. Potenssi nousee… uskokaa minua. Olen “tutkinut” asiaa.

Välipalanaposteltavaksi hyviä vaihtoehtoja ovat pähkinät, kuivatut hedelmät, “linnun siemenet” eli kuoritut auringonkukan siemenet ja tumma suklaa. Voisikohan hunajalusikka suussa korvata tikkarin? (Tämänhän voisi ainakin lähettää Niksipirkkaan.)

Vielä erään hyvinvointikouluttajan kommentti: “Jos olisin lääkäri, kirjoittaisin monen lääkereseptin sijaan viinilasireseptin!”

Unen viisaus

Lokakuun 2. 2008

Aikana ennen selkävaivoja näin unta, jossa sanoin pontevasti: “En halua elää maailmassa, jossa on pärjättävä yksin!” On mielenkiintoista, että selkävaivani ovat pulpahtaneet pintaan molemmilla kerroilla turvallisessa ympäristössä käydessäni Suomessa. Siskoni perheen luona Rovaniemellä minua autetaan tarvittaessa. Ja niin on hyvä. Tasapainoisen ja lapsen iloa läikehtivän perheen kanssa on mieluisaa kulkea tovi yhtä jalkaa.

Toinen levähdyspaikka on ainutlaatuisessa taiteilijakodissa Kemissä, jossa luontoa ja erityisesti tuntureita rakastava taiteilija on kyennyt tuomaan tuntureiden tunnelman sisätiloihin. Tunturitupa on nimensä veroinen: korkeata tilaa hallitsee seinälle maalatun talvisen tunturimaiseman lisäksi lumenvalkoinen tunturimainen takka. Valkoasuisia riekkoja lentelee täytettynä, keraamisina ja suuressa taulussa. Keittiöseinustaan taitelilija on maalannut koivujen kevättalvista punertavuutta. Puulämmitteinen lempeä sauna sisältää harkittuja yksityiskohtia ja siellä voi kuunnella lauteilla luontoääniä kaiuttimista. Tunturituvassa saan unen päästä helposti kiinni. Tämä tarina ei ole mainoslehtisestä, vaikka siltä ehkä kuulostaakin. Tunturituvassa tavoitan harmonian, joka on minulle harvinaista sisätiloissa.