Arkistot kuukaudelle Joulukuu, 2008

Kaipaus

Joulukuun 31. 2008

Tunnistan silloin tällöin tunteen, josta Pave Maijanen laulaa: “Onko sulla joskus ikävä ollut jotain, jota ei ehkä olekaan”.  Ikävä tai kaipaus saattaa tuntua koko kehossa kipuiluna tai mielessä jonkin tunnistamattoman, mutta tärkeän puuttumisena. Tunnetta voi jäädä kuuntelemaan ja ikään kuin keskustella sen kanssa. Mitä sinä tahtoisit, jos kaikki olisi mahdollista? Sairaana ollessa kuvittelen, että se olisi terveys. Ankarissa olosuhteissa kuvittelen, että se olisi elämän helppous. Onneksi välillä tunnistan myös täyteläisyyden tunnetta. Tunne voi vallata sydämeni hyvin monenlaisissa tilanteissa kuten lapsen tai eläimen kanssa leikkiessä, tunturin avoimuudessa, luonnon yksityiskohdan ihmeellisyydessä, konsertissa, hiihtäessä, kirjoittaessa, lapsuuden ystävien kanssa nauraessa…  Mistä tässä on kyse?

Joulun paljastuksia

Joulukuun 28. 2008

Kävimme joulunaattona sytyttämässä kynttilöitä hautausmaalle. Etsiskelyn jälkeen lumen alta löytyi hautakivi, jossa luki nimet Maria ja Martta.

- Kuka tuo Maria on?

- No, sehän on isäsi eno.

- Niin varmaan, naurua…

- Ei hautausmaalla saa nauraa.

Uudelleen miettimisen jälkeen muistimme tragedian nimien takaa. Isänisän ensimmäinen vaimo, Maria kuoli vain kolmen kuukauden avioliiton jälkeen “lentävään keuhkotautiin”. Marian kauneutta vanhoissa valokuvissa muistellaan. Marian siskosta, Martasta tuli isänisän toinen vaimo ja heidän avioliitostaan syntyi isäni esikoisena.

Ekaluokkalainen kummityttöni kertoi kuiskaillen totuuksia. Joulupukki ei tuo lahjoja, vaan ne tulevat tutuilta. Joulupukki vain on. “Se vain on.” Kummitytön itse tekemään joululahjapakettiin oli silti kirjoitettu: “Riitalle. Joulupukilta.”

Joulun odotukset

Joulukuun 23. 2008

Matkustaminen oli rasittavaa ja yllätyksellistä. Kävelin itsepintaisesti sellaiset välimatkat, joihin paikalliset neuvoivat ottamaan taksin. Opiskelijabudjetti “kusee” muutenkin, kun joudun pulittamaan täyden hinnan matkoistani. Ruotsissa asumallani seudulla bussifirma ei anna opiskelija-alennusta. Tylyä! Suomessa en saa alennusta, koska opiskelen ulkomailla. Sain tuntemattomalta pariskunnalta kyydin Uumajan satamaan, kun kävelin myrskyssä ja vesisateessa rinkka selässä. Tällaista ei tapahdu tunturissa:)

Laivamatka Uumajasta Vaasaan oli Kokemus isolla K:lla. Nyt tiedän millaista on olla merisairas! Ainoa hyvä puoli oli se, että sain pitää vessapaikan rauhassa ja varustukseen kuului monikäyttöinen roskakori. Äänimaailma ympärillä kuulosti tutulta ja kannusti uusiin tyhjennyksiin. Huumori kukki, kun näimme toisemme silmästä silmään tilanteen lopulta rauhoituttua.

Tarvitsin uutta energiaa yölliseen taivaltamiseen. Ranskalaiset pastillit maistuivat käsittämättömän hyviltä ja sillä voimalla kävelin yli viiden kilometrin matkan yöpaikkaan. Lämmin suihku ja puhtaat valkeat lakanat tuntuivat ylelliseltä kokemani jälkeen. Seuraavan päivän bussimatka meni joutuisasti. Nukuin univelkaa pois ja nautin ollessani turvallisesti maan kamaralla ja vieläpä kotimaan.

Minusta tuntuu jännältä, että asun Ruotsissa läpi Savonkin jatkuvan Sinisen Tien varrella. Luin juuri netistä, että Sininen Tie (Blå Vägen) on historiallinen vaellusväylä. Tie seuraa vesireittiä pitkin tuhansia vuosia vanhaa väylää lännestä Atlantin rannalta itään Äänisjärven rannalle. 

Jouluun lataa huomaamattaankin (mikä sana!) suuria odotuksia. Silloin pettyy helposti. Kun lähtee liikkeelle avoimin mielin, ilman sen kummempia odotuksia, vastaantuleva on tuoretta. Kävin hetki sitten yllätysvierailulla tuttavaperheessä ja siitä jäi hyvä mieli. Tuumailin kävellessäni, että soitanpa ovikelloa, vaikka tuskin siellä kukaan on kotona. Koko perhe oli kotona ja yhteisestä tuokiosta tuli päivän piristysruiske.

Joulukortti lukijoilleni

Joulukuun 18. 2008

Anna itsellesi aikaa nauttia joulusta kaikilla aisteilla.
Kuule joululaulujen koskettavuus.
Haista joulukukkien, -kuusen ja -herkkujen tuoksu.
Näe kynttilöiden tuike, lapsen aito ilo, joulun värit, somistus.
Tunne käsien kosketus kätellessäsi, ihon lämpö joulusaunassa, kylmyys poskella ulkona.
Nauti jouluruuista hyvällä omalla tunnolla. Hidas maisteleva syöminen pitkittää nautintoa ja samalla vältyt syömästä itsesi ähkyyn.
Ja tärkeintä: ole läsnä. Paras lahja toiselle on aito kuuntelu ja välittäminen.

Joululomalle Suomeen!

Joulukuun 17. 2008

Syyslukukausi alkaa olla pulkassa! Söin juuri upean joululounaan koululla. Olin utelias näkemään kuinka se eroaa suomalaisesta. Pitkälti samanlaista näytti olevan: lohta ja silliä, lihaleikkeleitä, maksapateeta, rosollia ja muita salaatteja ym. Perinteisiä suomalaisia laatikkoruokia ei ollut lainkaan. Tilalla oli Janssonin kiusausta, lihapullia ja nakkeja, juomana kotikaljaan vivahtavaa Julmust-limonadia.

Soisin keittiön väen näyttävän lahjakkuuttaan useamminkin, kun arkena saamme tyytyä tyyliin kalapuikkoihin ja paistettuihin perunoihin.  Ruotsalainen perinneruoka “kroppbollar” on mielenkiintoinen tuttavuus. Tennispallon näköistä keitetystä perunasta ja jauhoista sekoitettua taikinapallukkaa keitetään tunti. Sisältä löytyy lihanokare.

Suomeen matkustaminen julkisilla kulkuneuvoilla on täältä hidasta ja monimutkaista. Mennessäni Haaparannan kautta olen Suomen rajalla vasta yhdentoista tunnin matkustamisen jälkeen lukuisten bussivaihdosten vuoksi. Se ottaa voimille. Henkilöautolla sama matka kestää viisi ja puoli tuntia. Nyt matkustan Uumajasta Vaasaan lautalla, yövyn Vaasassa ja sitten pikavuorolla Savoon. Matkantekoon menee aikaa toista vuorokautta.

Olen laskenut hiihtokilometrejä ja sain juuri täyteen välitavoitteeni, 100 km! Jihuu! Seuraava tavoite onkin vaativampi… tarkoitus olisi lopultakin pohjustaa sukset.

Opiskeluumme kuuluu erilaisia projekteja itsenäisenä työskentelynä. Projektin sisällön saa valita varsin vapaasti oman mielenkiinnon mukaan. Olen sisällyttänyt blogin kirjoittamisen osaksi projektityötäni. Koululle on arvokasta, että kerron opiskelusta tunturioppaaksi Ruotsissa. Minulle tämä on mieluisa tapa koota ajatuksia ja kertoa kuulumisia. Monet suunnittelevat projektityönä jonkin vaativan vaelluksen ja toteuttavat sen sitten omalla ajalla.

Sain mieluisan työharjoittelupaikan maaliskuussa Pallastunturin luontokeskuksesta. Olen haaveillut pitkään pääseväni tutustumaan Pallakseen ja toisaalta myös luontokeskuksen toimintaan.

Hammaslääkärissä

Joulukuun 15. 2008

Huomaan muuttuneeni otolliseksi maaperäksi hampaiden hoito-ohjeille. Vielä muutama vuosi sitten menin vastahakoisesti hampulääkärille ja väitin hampaiden välien puhdistamisen olevan turhan vaivalloista puuhaa. Puhumattakaan lapsuudesta… Nyt hammastikku on lähin ystäväni aterian jälkeen.

Kyselin kaikenlaista hammashygienistiltä lääkärin ollessa sairaana. Julkaisen kyselykauteni tulokset, jotka pätevät kai muidenkin purukalustoon:
-  tavallista hammasharjaa käytettäessä hankaa vinosti ikeneitä vasten lyhyillä, pehmeillä nykytysliikkeillä aamuin illoin. Ienreuna on tärkein puhdistettava kohta. Hammaslääkäriliiton ohjeiden mukaan hampaita harjataan vähintään 2-3 minuuttia. Täytynee yrittää vaihtaa pikapesu pitempään ohjelmaan.
- halutessasi valkoisemmat hampaat: huuhdo harja ja vaihda uusi annos hammastahnaa siirtyessäsi alaleuasta yläleukaan. On mielenkiintoista päästä kokeilemaan ostamaani Aloe Vera -hammastahnaa.
- hammastahnan sylkeminen riittää. Suun huuhtelua ei välttämättä tarvita, sillä hampaisiin jäävä fluori tekee hyvää.
- käytä mieluiten muovista hammastikkua jokaisen aterian jälkeen. Puhdista tikku siirtyessäsi alaleuasta yläleukaan. Huuhdo tikku seuraavaa käyttökertaa varten.
- puhdista hampaiden välit kerran päivässä hammaslangalla. Ostin hammaslankapidikkeen (ns. hammaslankain) helpottamaan elämää ja tuntuu toimivan. Hammaslanka kuljetetaan ensin ientaskun pohjaan ja aloitetaan edestakaiset puhdistusliikkeet, jolloin lankaa kuljetetaan ylös hampaan pintaa pitkin. Puhdista sama hammasväli myös viereisestä ientaskusta alkaen.

Kyselin vielä amalgaamipaikkojen vaarallisuudesta ja päätin jättää ne ainakin toistaiseksi paikalleen. Hammaslääkärin myönteinen ja kannustava asenne asiakkaaseen merkitsee minulle paljon. Onhan kyseessä aika pelottava tilanne.

Onkohan yleistä, että maalla 1970-luvulla ei pesty hampaita? Minä sain hampaiden harjaukseen ohjausta vasta koulussa hammashoitajalta. Teki kipeää, kun Valkotakki hankasi voimalla maalaistollon verestäviä ikeniä ja pelko hammaslääkäriä kohtaan kasvoi valtavaksi. Jostakin syystä opettaja ei uskonut väärentämääni todistusta “isän allekirjoituksella” siitä, ettei meidän Riitan tarvitse mennä hammaslääkäriin. Hammaslääkäri oli tilanteen tasalla ja puudutti leukani perusteellisesti sillä seurauksella, että pureskelin huuleni tietämättäni aivan hajalle. Huulten paraneminen vei aikansa ja oli varsin tuskallista. Olen myöhemmin kuullut, että tapahtumaa on käyty läpi hammaslääkärien koulutuksessa!

Keskeneräisyyden puolustus

Joulukuun 13. 2008

Martti Lindqvistin Keskeneräisyyden puolustus on kirja, joka on auttanut minua työstämään vajavaisuuden tunnetta. Tunnetta, etten riitä. Kirjan lukemisesta on vuosia aikaa, mutta se elää edelleen sisälläni. “Elämän luonteeseen kuuluu keskeneräisyys” -lause nousee tietoisuuteen syvältä sisältäni vaikeina hetkinä.

Saako jaksaa vähemmän kuin toiset ja elää silti täyttä elämää? Tällä hetkellä tunnen tekeväni niin. Olen syyskauden aikana etsinyt ja löytänyt joitakin keinoja stressin vähentämiseksi. Esimerkiksi uutena ilmiönä olen Luokan Myöhästelijä. Toki olen ajoissa paikalla, jos vaikkapa lähdemme retkelle. Aiempina vuosina toimin hyvin pedantisti asiassa kuin asiassa.

Muutamat asiat ovat helpottaneet omannäköisten valintojen tekemisessä. En ole luokassa ainoa, jonka on välillä sovellettava ohjelmaa. Kouluttajamme asenne ja käyttäytyminen on joustavaa. Selkäkipuisena minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa “omasta selkärangasta” pysyäkseni ryhmän tahdissa.

Lumen tulo on auttanut syksyn pimeydestä aiheutuvaan väsymykseen. Olen aivan hurahtanut puhtaan lumen ihanuuteen. Sukset laitan jalkaan jo kotiovella. Pienellä paikkakunnalla asioiminen on helppoa. Kolmensadan metrin säteeltä kotoa löytyvät mm kauppa, kirjasto, terveysasema ja koulu.

Olen kiinnostunut terveellisestä ravinnosta. Valmistelen parhaillaan tietopakettia luokallemme pohjautuen uusimpaan tietoon lääkitsevästä ravinnosta (IFD = inflammationdämpande effekt). Ruoanvalmistus pysyy pitkälti ennallaan. Raaka-aineiden valintaan kiinnitetään huomiota ja tiettyjä tavallisia ns. voimamausteita käytetään päivittäin. Oman kokemuksen mukaan voin paremmin ja ohjeita on helpohko noudattaa.

Lucia-neitona

Joulukuun 11. 2008

Yksi elämäni kohokohdista oli tänään, kun sain esittää Lucia-neitoa!
Hymy karehti monen huulilla, kun toteutimme hullun päähänpistomme. Ruotsalainen Ullfrotten kerrasto on osoittautunut toimivaksi niin tunturissa kuin Lucia-kulkueessakin. Minulla oli päällä valkoinen yöpuku ja otsalamppuja päässä niin paljon kuin mahtuu. Muut hauskuttivat laulamalla pelkässä villakerrastossa.  Laulun sanat olivat minulle liian vaikeita, pysyin mukana vain kohdassa “Sankta Lucia, Sankta Lucia”, mutta vastapainoksi annoin Lucian halauksen joillekin kuulijoille. Käsiä pidin kauniisti kämmenet vastakkain kuten perinteen tuntevat kurssikaverini neuvoivat.

Lumessa kahlaamista

Joulukuun 10. 2008

Kokeilen kirjoittaa useammin jonkin aikaa, joulukalenterimaisesti.

Aamulla lämpömittari näytti 25 astetta pakkasta. Harkitsin tarkkaan vaatetuksen, sillä edessä oli päivä ulkoilua. Pukeutuneena alus- ja välikerrastoon, toppa-asuun, kypärämyssyyn pipon alla, paksuihin nahkarukkasiin hanskojen päällä ja iki ihaniin huopatossuihin villasukkien kanssa pysyin lämpimänä. Evästauolla lisäsin vielä untuvatakin päälle. Aamusta vääntelin naamaa pakkaspojan puraisuja pakoon.

Pakkaspäivänä luonto on kauneimmillaan. Ihastelin taivaan punaisia, keltaisia ja sinisiä pastellisävyjä. Aurinko tervehti meitä joulukuun matalilla säteillään. Puiden oksille oli kerääntynyt runsaasti lunta ja maassa pehmeä lumi ulottui polveen saakka. Siitä vaan syöksyttiin kahlaamaan umpihankeen mäkeä ylös! Hyvää treeniä, mutta se ei ollut ainoa syy moiseen touhuun. Halusimme löytää eläinten jälkiä tunnistaaksemme niitä.

Puolen tunnin jälkeen kainalosauvojen avulla kulkeva huippukuntoinen kurssikaverini hermostui. Tähän päivään mennessä en ole kuullut hänen valittavan mistään, mutta nyt hän ilmoitti haluavansa kotiin. Olin jo ehtinyt miettiä, että kuinkahan moni muu lähtisi umpihankeen kainalosauvojen kanssa. Tilanne opetti meille paljon. Palasimme lähtöpaikkaan koko porukka ja kurssikaverini sai autokyydin kotiin.

Läksimme kahlaamaan uudestaan mäkeä kohti. Pysähtelimme tunnistamaan jäniksen, riekon, metson, pyyn, hirven, ketun ja ilveksen jälkiä. Muutaman tunnin kuluttua mäen päällä etsimme yhdessä nuotiotarvikkeiksi tervasta, kuusen alaoksia ja tuohta. Istuimme rauhassa nuotion loimussa syömässä eväitä jutellen asiallisia ja asiaan kuulumattomia juttuja. Niitä, joille saa nauraa makeimmin.

Kännykkäkamerakuva päivän retkeltä:

Metsästäjäntutkinto

Joulukuun 9. 2008

Tällä viikolla opiskelemme lisää metsästäjäntutkintoon vaadittavia asioita ja loppuviikosta on kirjallinen koe. Selviytyäkseen kokeesta siihen tarvitsee lukea todella paljon ja kaikki tapahtuu tietenkin ruotsiksi. Aseet ja patruunat ovat minulle vaikeita suomeksikin (lue: EVVK), Ruotsin lainsäädäntö ja lajituntemus tuntuvat nyt ylivoimaisilta. Olen kuitenkin mukana ja opiskelen voimavarojeni mukaan periaatteella: aina oppii jotakin.

Olen todella tyytyväinen siihen, että olen opiskellut suomeksi lajituntemusta kuten nisäkkäitä, lintuja, kaloja ja kasveja. Hyvät muistiinpanot sekä omasta takaa oleva suomenkielinen kirjallisuus pelastavat tilanteen. Voin nyt kerrata, täydentää ja syventää.

Tunturilajit ovat minulle uusia. Haluan oppia tuntemaan mm tunturin lintuja ja kasveja. Tämän päivän lintuopetus oli surkuhupaisaa: lähes 70 lintua tiuhaan tahtiin epäselvinä kuvina sai kurssikaverini hervottomiksi. Minä pysyin jotenkin mukana pohjatietojeni avulla seuraamalla lajeja tutusta lintukirjastani.

Ruotsalaisille uskomattoman tärkeän hirven elämään olen tutustunut lähemmin katsomalla hirvenmetsästystä kuvaavan dvd:n ja lukemalla kirjallisuutta. Ruotsissa hirvikanta on selvästi tiheämpi kuin Suomessa ja hirvenmetsästys on niin suuri asia, että metsästyksen alkaessa muu elämä hiljenee. Kaikki ovat hirvenmetsällä. Tunturialueella hirvet kasvavat suuremmiksi kuin Etelä-Ruotsissa ja kaadetut hirvet kuljetetaan helikopterilla tien varteen.

Oli hieno elämys lukea kouluttajamme Håkan Jonssonin upeisiin valokuviin ja omiin kokemuksiin perustuva kirja Storälgar. Elin mukana hänen tarinassaan mm. ryömimällä suolla hiiren hiljaa hirvien lähelle tai seuraamalla kuinka sonni hankaa sarvistaan nahkaa puita vasten ja riekaleet jäävät roikkumaan. Hirvilauman joen ylitys heikoilla jäillä matkalla talvilaitumelle on jännittävää. Lehmä kannustaa epäröivää vasaa, jäistä ylös nouseminen ei onnistu kaikilta.

Alla kouluttajamme Håkan Jonssonin ottamia valokuvia. Julkaisen kuvat hänen luvallaan. Tuommoisia kun oppisi ottamaan… ensiksi tarvittaisiin kamera…