Arkistot kuukaudelle Toukokuu, 2009

Koskenlaskua ja kiipeilyä

Toukokuun 25. 2009

Edessä on parin viikon tiivis reissu Jämtlandiin, Åren lähettyville. Menomatkalla poikkeamme laadukkaita, mutta kalliita telttoja valmistavalla Hillebergin tehtaalla. Nukumme retkillämme ympärivuoden Hillebergin tunneliteltoissa, sillä niihin voi luottaa joka säällä.

Ensimmäisellä viikolla ohjelmassa on koskenlaskua, mutta ei huvittelumielessä vaan viikon tiukka treeni tähtää koskenlaskuoppaaksi valmistumiseen. Olemme lukeneet etukäteen teoriaa aiheesta. Kurssi sisältää mm. pelastusharjoituksia, koskenlaskua kumiveneellä, koskessa uintia, kaatumis- ja kahluuharjoituksia, koskikajakilla treenaamista sekä teoriakokeen. Virtaavassa vedessä on valtava voima ja se sisältää todellisia vaaranpaikkoja kokemattomalle. Muistan vieläkin kuinka Suomen eräopaskoulutuksessa kurssikaverini esittelivät mustelmiaan sun muita vaivojaan vielä viikon koskessa uinnin jälkeen.

Toisella viikolla kiipeillään Stugubergetillä, Jämtlannin suosituimmalla kalliokiipeilypaikalla. Tavoitteet ovat jälleen korkealla. Lue: luullakseni liian korkealla minulle aloittelijana. Viikkoon sisältyy Ruotsin Kiipeilijäliiton normien mukaisesti kalliokiipeilyn peruskurssi ja jatkokurssi sekä pelastuskurssi vielä kaiken kukkuraksi.

Olemme valmistautuneet kiipeilemällä pitkin seiniä, katsomalla kiipeilyfilmiä ja lukemalla aiheesta. Luokkamme kovin kiipeilijä on opastanut mm. solmujen teossa ja välineiden hankinnassa. Moni on ostanut vinon pinon kalliita kiipeilyvarusteita, mutta minä olen pitänyt kukkaron nyörit tiukalla. Kiipeilyssä tarvitaan erityisesti lajia varten suunnitellut kiipeilykengät, jotka pitävät hyvin kiipeillessä, mutta ovat muuten napakkuudessaan epämukavat. Sain onneksi sopivat tossut siskolta käyttööni. Muun varustuksen aion lainata paikan päältä.

En ole erityisemmin vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ystävä. Koskenlaskussa ja kiipeilyssä on hyötyä tietystä rämäpäisyydestä. Kuinka minä varovaisella luonteellani ja jäykähköllä kehollani pysyn menossa mukana? Jo kiipeilyvarusteiden kirjo ja terminologia herättävät minussa rauhattomuutta, puhumattakaan mahdollisen huolimattomuuden seurauksista. Lohdutan itseäni ajattelemalla, että opin monia arvokkaita asioita, vaikka kaikkea en kerralla pystyisi sulattamaankaan. Tämähän on ennen kaikkea hieno tilaisuus tutustua uusiin asioihin.

Muistellaan vielä Kilpisjärven keväthankia

Toukokuun 23. 2009

Kelikameran mukaan Kilpisjärven kyläraitilla on tällä hetkellä varsin keväistä: maa paistaa paljaana, lämpöä on seitsemän astetta ja ilma poutaista. Saamieni kuvien myötä palataan vielä huhtikuun hangille.

Kuvat: Usko Suominen

Ilta-aurinko maalaa maiseman Paraksen (Barras, Norja) suuntaan uskomattoman kauniiksi.

Myrskyn myllertäessä.

Suuri lumilippa näyttää kauniilta, mutta ylhäältä laskettaessa sitä on vaikea havaita.

Oppaat Jaakko ja Riitta vaihtoivat sujuvasti vaatetusta tilanteen mukaan. Yllä olevassa kuvassa valmistaudutaan juontamaan ravintolasalissa Kilpisjärvi-aiheista visailua. Löysin vihreän 60-luvun leningin Ruotsista kirpputorilta ja asun myötä loihdittiin monta hauskaa hetkeä. Alakuvassa samaiset oppaat keskellä hiihtovermeissä.

Kuvat: Usko Suominen

Kaupunkielämästä nauttimassa

Toukokuun 21. 2009

Vau mikä vuodenaika kevät on! Aurinko, vihreän eri sävyt ja värikkäät kevätkukat huumaavat. Istuin ulkoilmassa lumoutuneena kahdessa eri kaupungissa Suomessa ja Ruotsissa. Kuopion torilla lupsakkaassa tunnelmassa join kahvia ja maistelin Suonenjoella kasvihuoneessa kypsyneitä mansikoita auringon lämmittäessä ihoa juuri sopivasti. Ah!

Uumajassa istuin raatihuoneen takana sijaitsevassa suositussa puistossa Uumajajoen rannalla. Puistoon tultiin retkieväiden kanssa ja kiirettä ei näyttänyt olevan muilla kuin naakoilla. Seurasin naakkojen vesileikkejä pyöreässä tulppaaneilla kehystetyssä vesialtaassa, jonka keskellä pulppusi suihkulähde.

Kävin Uumajassa Västerbottenin museossa katselemassa saamelaisten historiaan liittyviä asioita mm metsästyksestä, kalastuksesta ja poronhoidosta. Tunnen jonkinlaista yhtäläisyyttä nykyisen elämäntapani ja pitkin vuotta porojen perässä asuinpaikkaa muuttaneiden saamelaisten välillä.

Uumajan Suksimuseosta löytyy maailman vanhimmat sukset. Leveiden puusuksien iäksi on arvioitu 5 200 vuotta ja ne ovat säilyneet suossa hapettomassa tilassa. Sukset näyttävät ihan suksilta mutta sauva näyttää lähinnä melalta. Eripituisia ja -levyisiä vanhoja puusuksia on esillä melkoinen määrä ikäjärjestykseen aseteltuina. Katselin kieli pitkällä joitakin kauniisti koristeltuja puusuksia kukkakuvioilla tai geometrisillä koristekaiverruksilla. Pohjoisen lumisella seudulla on tarvinnut etsiä keinoja lumen päällä liikkumiseen. Yksinkertaisia lumikenkiä isännän lisäksi käyttivät myös hevoset. Liikkuminen hangella nopeutui suksien keksimisen myötä, kun osa matkasta taittui liukumalla ja tarvittavaa pitoa potkuun saatiin kiinnittämällä eläimen karvaa toisen suksen pohjaan. Nerokasta!

Syntymäpäeville Savvoon, onnee vuan!

Toukokuun 13. 2009

Minua ei kai ole tarkoitettu melontaretkille… Opiskellessani aikoinaan eräoppaaksi Suomessa en päässyt viikon melontaretkelle Itä-Suomeen, koska halusin olla paikalla siskoni häissä. Mukavat häät alkukesästä Lapissa huipentuivat osaltani yölliseen retkeen Aakenus-tunturin päälle. Näin käen (tämä ei ole nyt savonmurretta) läheltä ensimmäisen kerran elämässäni, kun se lennähteli avotunturissa aina hieman eteenpäin ja jatkoi sitten kukuntaansa. Aakenuksen karttajäkäläiset kivet lumosivat minut niin, että kannoin niitä käsilaukussani.

Nyt olisi Ruotsin tunturiopaskoulutuksessa tarjolla viikon melontaretki Ruotsin ja Norjan vesistöissä, mutta menen isäni 80-vuotisjuhliin Savoon. Matkalla oloon saan varata pari päivää sivunsa halvinta julkista kulkuvälinettä käyttäen. Olen aiemmin vältellyt matkustajakoteja, mutta Haaparannan Vandrarhem on yllättänyt siisteydellään. Paluumatkalla aion yöpyä Uumajan matkustajakodissa halvimmalla mahdollisella tavalla eli nukkumalla samassa tilassa tuntemattomien ihmisten kanssa. Oma haasteensa siinäkin!

Odotan kovasti toisenkin harmaahapsisen vanhuksen tapaamista. Koirani Kukka, hopealassie viettää vanhuuden päiviään maalla rauhallisessa ympäristössä. Olen ottanut Kukan aikoinaan vaikeassa elämäntilanteessa ja kurottautunut silloin elämää kohti mm. koiran avulla. Lemmikin merkitys voi olla valtaisa vakavasta sairaudesta toipuvalle. Muuten, tänäänhän taitaa olla Kukan päivä!

Herkutellaan vielä Kilpiksen kuvilla

Toukokuun 13. 2009

Ihanaa!!! Sain kuvia käyttööni Kilpisjärven maisemissa ensimmäistä kertaa hiihdelleiltä Päiviltä ja Veikolta. Kiitos. Itselläni on vain kännykkäkamera ja toisaalta haluankin olla tilanteissa läsnä sellaisenaan, tuntea vahvasti tunturin kosketuksen.

Hiihdimme kohti erikoisen muotoista Saivaaraa Lossu- Meeko-retkellä. Saivaaran huipulla on presidentti Kekkosen laatta, joka kertoo hänen näihin maisemiin aikoinaan mieltyneen.

Harvinainen näky tätä nykyä. Saimme seurata varsin läheltä sekä kiiruna pariskuntaa että …

… porotokkaa. Valkoinen poro, valkko saameksi on erityisen kaunis katsella.

Salluaivin juurelta, Norjan puolelta avautuu avarat maisemat Kilpisjärven suuntaan. Pälvellä paistoimme makkaraa ja annoimme ajan pysähtyä. Olen polvillaan kartan päällä, kun Seppo arvuuttelee välimatkoja GPS:nsä avulla ja Usko sytyttelee nuotiota.

Salluaivin päältä on huikaisevat maisemat Suomen, Ruotsin ja Norjan tuntureille. Tässä kameran linssi on kohdistunut Norjaan päin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Kuvat: Päivi Soppela

Pitkästä aikaa

Toukokuun 11. 2009

Onpa hauskaa ja hämmentävääkin tavata kurssikavereita pitkästä aikaa - parin kuukauden jälkeen. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. Opiskelutoverini näyttävät ulkoisesti kuin keskitysleiriltä tulleilta (heidän omaa osuvaa vitsailuaan). Olen säästynyt, tai jäänyt paitsi kovista retkistä. He vaelsivat talvisessa tunturissa kolme viikkoa yhteen soittoon kiskoen kaiken tarvitsemansa ahkiossa mukanaan. Ainutlaatuinen kokemus, jonka aikana pojat ovat menettäneet selvästi painoaan, mutta tytöt yllättäen säilyttäneet tai jopa lisänneet painoaan! Treenatut pojat ovat nyt posket lommolla ja “hyvässä lihassa” aiemmin olleet näyttävät nyt varsin sporttisilta tyypeiltä. Anteeksi tämä lihakauppa meininki arviossani; siis kaikella kunnioituksella ja huumorilla!!

Viime viikolla luokkamme oli vaativimmassa paikassa tähän mennessä. Minä siis vedin henkeä silloin, mutta ne muut… Kurssilaiset liikkuivat neljä vuorokautta Suomen puolella seikkailukisatyyppisesti vähällä ruoalla ja levolla, mutta sitäkin runsaammalla liikunnalla. Henkistä kanttia koeteltiin. Lopulta kaikki selviytyivät ja saivat palkinnoksi Suomi-verkkarit. Monenlaista pientä vammaa näyttää tulleen, mutta kaikki hehkuttavat kuinka hieno kokemus se oli. Ja tästä lähtien he tietävät mitä sana Suomi tarkoittaa.

Arktikumissa Rovaniemellä

Toukokuun 9. 2009

Neljän päivän levon jälkeen jaksoin lähteä opintokäynnille Arktikumiin. Siellähän voisin syventää tietämystäni minua kiinnostavista asioista! Aiemmista käynneistä on jäänyt sekavan epäselvä olo, mutta nyt uskoin pohjatietojeni riittävän näyttelyn ymmärtämiseksi.

Selkeät opasteet loppuivat heti lipun oston jälkeen ja niinpä puikahdin sisälle sattumanvaraisesti yhdestä ovesta. Näyttelytilan tunnelma oli kalsea, tekninen ja ahdistava. Kyseessä oli Arktisen keskuksen perusnäyttely: Muuttuva Arktis. Sitkeästi kiersin näyttelyä, kunnes ymmärsin lähteä lounaalle nollaamaan tilannetta. Mietin, että kenelle se näyttely oli suunniteltu… tiedemiehillekö?

Lounaan jälkeen päätin unohtaa menneet ja katsastaa, mitä muuta talo tarjoaa. Katsoin revontulia ja pohjoisen luontoa kuvaavan diaesityksen. Nyt löysin kaipaamaani visuaalisuutta, selkeyttä ja sopivasti perustietoa.

Luettuani Arktikumin esitettä tajusin, että valtavan rakennuksen toinen puoli kuuluu Lapin maakuntamuseolle ja sielläkin on paljon nähtävää. Tunsin oloni kotoisaksi näyttelyssä saamelaisten luonnonkasvien käytöstä. Tämä vaihtuva näyttely oli toteutettu ihmisenkoisesti, maalaisjärjellä ymmärrettävästi sekä kauniisti tunnemaailmaa unohtamatta. Esimerkiksi koivun käyttöä esiteltiin monipuolisesti tulenteosta rakentamiseen ja mahlan terveysvaikutuksista koivun esteettiseen antiin. Terveellisen väinönputken hyötykäyttöä esiteltiin niin konkreettisesti, että osaan nyt kerätä ja kuivattaa sitä.

Valitettavasti aloin jo potea infoähkyä, kun avasin lopulta oven Lapin maakuntamuseon perusnäyttelyyn. Jaksoin kiertää sen vain nopeasti ymmärtäen, että tänne haluan tulla uudelleen täysissä voimin. Täältä löytyy minua kiinnostavaa asiaa Lapin luonnosta ja pohjoisen ihmisestä. Harmitti, kun olin tuhlannut ruutiani alkupäivän ihan väärässä osoitteessa.

Lapsen maailmaan eläytymistä

Toukokuun 7. 2009

Kilpisjärveltä saamastani tekstiviestistä otteita: “Nyt oli kyllä THE Hankikeli, isolla H:lla. Tai ainakin klo 13 asti. … Ylhäällä oli kovan kannen päälle satanut vielä vähän uutta pakkaslunta. Ja aurinko tietenkin paistoi.” Vaikka olen saanut nauttia yltäkylläisesti tunturihiihdosta ja nyt on syytä levätä, mieli kuitenkin halajaa tuntureille takaisin.

Lepäämisen ohella olen saanut eläytyä siskonpojan maailmaan. Kiinnostuksen kohteet poikkeavat täysin omistani ja mielikuvituksen siivittämänä tapahtuu suuria asioita. Vein elämäniloa pursuavan kolme vuotiaan Niilon päiväkotiin - itse hän ilmoittaa olevansa vaihtelevasti neljä vuotta tai jopa viidennellä luokalla koulussa, siis iso poika. Hän ajoi hoitopaikkaan apupyörillä varustetulla fillarilla, jota aikuinen ohjaa tarvittaessa takana olevasta kahvasta. Niilo halusi pukea kypärän lisäksi laskettelulasit, koska hän ajoi “moottoripyörällä” ja matkan varrella hän esitteli minulle asiantuntevasti mm. kuolleita kastematoja, “vanhanmallisia Lynxejä” pihoilla ja “harjakoneen”.

Yhtenä iltana kävimme Niilon kanssa temppujumpassa. Siellä lapsi liikkuu aikuisensa kanssa ohjaajan antamien neuvojen mukaan tai sitten aivan omiaan… Saimme tehtäväksi suoriutua erilaisista tempuista seinältä haettavan kirjallisen ohjeen mukaan. Olin pulassa. Temput olivat minulle uusia, joten jouduin lukemaan tarkkaan ja miettimään niiden toteuttamista. Sillä välin lapsi oli ehtinyt jo ties mihin. Jos keskityin lapseen, en saanut selvää, millainen liike oli tarkoitus suorittaa. Lapsi viihtyi kuitenkin hyvin ja liikkui innoissaan sekä jumpassa että sen jälkeen.

Olen huomannut, että lähistöltä löytyy aina aikuista tarvitsevia lapsia, vaikka itselläni ei perhettä olekaan.

Lähtötunnelmia

Toukokuun 4. 2009

Selvisin pilkkiviikonlopusta varsin vähin vaurioin! Parkkivahdin homma hotellin pihalla ei ollut kovin kiitollista työtä: muunnuin iloisesta oppaasta ikäväksi autonkäännyttäjäksi. Istuin muovituolilla poronnahan päällä ihmisvirtojen keskellä ja kuulin mm. seuraavan keskustelun:

- Kato, se jakso nousta!

- Ai mikä?

- No tuo! (osoittaen minua)

Käännyin katsomaan puhujia kysyen: “Ai sekö?”

Tuntui ankealta olla “SE” pari päivää, kun olen saanut elää aidossa vuorovaikutuksessa muutoin. Puistattaa. Joidenkin autoilijoiden läpinäkyvät valheet parkkipaikan saamiseksi herättivät unholassa olleen kyynisyyden tunteen pintaan, vaikka koetin katsoa tilannetta huumorilla. Seuranhakukyselyt olivat kesympiä kuin pelkäsin. Massatapahtumat eivät taida olla mun juttu…

Sunnuntaina satoi vettä ja tuuli kylmästi. Jäällä vesi nousi lähelle saappaan reunaa. Hanget ovat alkaneet pehmetä ja virtaavat vesipaikat aueta tunturissa. Muutama porukka lähti ahkioineen tunturiin säästä piittaamatta etelässä laaditun aikataulun mukaisesti. Toivottavasti pääsevät sieltä omin avuin poiskin.

Olisin itsekin lähtenyt vielä muutaman päivän retkelle tunturiin Pältsan suuntaan, jos vain yöpakkanen olisi kovettanut hanget. Nyt riskit ovat turhan suuria.

Lähdön tunnelma oli haikea, mutta samalla ehkä myös helpottunut. Nyt on aika levätä, olla tyytyväinen kevättalveen ja sen jälkeen nostaa katse kohti uutta.

Karuinta Kilpisjärvellä

Toukokuun 1. 2009

“Mikä on karuinta Kilpisjärvellä?”, haastattelija kysyi Kujulta. “Pilkkiviikonloppu!”

Asuntovaunuja makaa kilometritolkulla tien varressa. Älämölö ja humalaisten tolkuton meno lyö vastaan pahemmin kuin tunturimyrsky koskaan. Ahistaa. Koetan rakentaa sielun ympärille turvakotelon, jotta selviän viikonlopusta. Tämä on ehdottomasti kovin koettelemus Kilpiksen keväässä.