Arkistot kuukaudelle Marraskuu, 2010

Etelänmatka vaihtui pohjoisen matkaksi

Marraskuun 30. 2010

Olen saanut laitettua kotini kauniiksi. Äidin suurella vaivalla tekemä Jugend-ryijy komeilee lopultakin seinällä ja isoon keittiööni solahti mukavasti työskentelytila hyllyineen. On se vaan hienoa saada apua, silloin kun tarvitsee. “Jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa…” tietää Pave Maijanenkin laulussaan.

Töitä vaan ei meinaa järjestyä, mikähän siinä on… No, enpä jää tuleen makaamaan vaan toteutan kauan odotetun etelänmatkan. Siis Helsinkiin hurvittelemaan ja ystäviä tapaamaan. Varasin junasta hyvän makuupaikan ja sovin ystävieni kanssa yöpymisjärjestelyistä.

Päätin kuitenkin soittaa vielä työhakemukseni perään ja kysyä, mistä se minun työnsaantini kiikasti. Onhan minun se asia kohdattava ja kehityttävä tarpeen mukaan. Selvisihän se asia. Safariyrittäjät palkkaavat vain henkilöitä, joille minimipalkka riittää. Hakemani työ joulutonttuna Pallaksella ulkomaisille matkailijoille ei edellytä varsinaisesti koulutusta ja “ne budjetit yrittäjillä ovat niin tiukkoja”. Muutoin kuulema turisteja tulee ovista ja ikkunoista. Lisäväkeä rekrytoidaan.

Vaihdoin etelänmatkani pohjoisen työreissuksi. Tunnen pientä surumielisyyttä palkkauksen suhteen, mutta muutoin lähden työhön uteliaana ja avoimin mielin. Lähden nyt Leville vaalimaan joulun taikaa mm. brittituristeille. Pallakseen verrattuna Levi on varsin erilainen paikka. Tarjontaa Levillä on monenmoista ja kukin tekee itse valintansa.

Työasuna on tontun asu, joten ihan Joulupukin lähipiirissä liikutaan. Syntymäpäiväni joulunaattona taitaa mennä työn merkeissä tänä vuonna. Siitäkin tunnen pientä haikeutta. Mutta - ennen kaikkea on arvokasta, että saan solmittua yhteyksiä tulevia työtilaisuuksia varten. Tyvestä puuhun kiivetään. Joskus vaan tulee sellainen tunne, että tämä tyttö on pudonnut puusta jonkun kerran, mutta yhä ylös yrittää. Onneksi.

Potkukelkkailua ja luistelua

Marraskuun 23. 2010

Täällä Rovaniemellä syksystä siirryttiin näköjään suoraan talveen. Pimeän loskan yli hypättiin yhdellä loikalla. Jo useamman viikon ajan on ollut pikkupakkasta ja maassa ohut valaiseva lumikerros. Kiitän mielessäni Alvar Aaltoa hänen ajatuksestaan maksimoida luonnon valon määrä kodissani kaamosaikaan. Ne muutamat auringonsäteet nostavat mielialaa tarpeellisesti. Innostuin yhtenä päivänä pesemään olohuoneen ikkunan ulkoapäin. Tuloksena taiteellisesti jäätynyt vaahtokuvio ikkunassa. Pienen kirvaamisen jälkeen hoksasin ostaa Lady Lasolia ja niinpä ikkunasta taas näkee läpi.

Olen iloinnut Ruotsista ostamastani potkukelkasta. Sillä olen luikutellut pitkin kevyen liikenteen väyliä katseita keräten, sillä potkurin malli poikkeaa suomalaisesta muotoilusta. Ljusdalsparkenilla on kätevä kuljettaa tavaraa, olen vienyt mm. banaanilaatikossa tavaraa kirpputorille parin kilometrin päähän. Tosin silloin paino jää kelkan etuosaan ja hiekkaisen ajotien ylitys on aika vaivalloista. Kerran jopa pyysin ohikulkijalta apua tien ylityksessä. Joku kysyi, olenko tehnyt potkukelkan itse ja joku toinen taas kehui kelkan huolellista suunnittelua. Istuinosan saa käännettyä ylös, jolloin tavarankuljettamiselle jää entistä enemmän tilaa.

Potkukelkkaillessa ärsyynnyn perusteellisesta kevyen liikenteen väylän hiekoituksesta. Kirjoitin juuri Lapin Kansaan yleisönosastokirjoituksen, jossa pauhaan potkukelkkailun puolesta Rovaniemellä. Voisimme lainata täällä matkailijoille ilmaiseksi potkukelkkoja ja jättää hiekoittamatta toisen puolen kevyen liikenteen väylästä. Matkailuvaltti! Ruotsissa asuessani pienellä paikkakunnalla ei hiekoitettu katuja ja siellä kaupan edustat olivat täynnä asiakkaiden potkureita. Toimi aivan hyvin, tosin joskus liukkailla keleillä sai kulkea jalkaisin kieli keskellä suuta ettei olisi kaatunut.

Lunta on vielä niin vähän, että kotini lähellä ei pääse hiihtämään. Sen sijaan olen käynyt luistelemassa läheisillä jäädytetyillä kentillä. Teroitutin vanhat kaunoluistimet ja vaihdoin niihin uudet nauhat, seuraavana aion testata retkiluistimia.

Uudesta kodista katsottuna

Marraskuun 17. 2010

Pakkassäät ovat raikastaneet Rovaniemen ilmaa ja pieni lumikerros valaisee muuten niin pimeää vuodenaikaa. On ollut hyvä sää tuulettaa oman pääni lisäksi vaikkapa villavaatteita. Muutossa on ollut paljon tekemistä ja miettimistä. Olen hakenut tavaroitani monesta eri paikasta parin vuoden varastoinnin jälkeen. Olen pessyt ja lajitellut.

Samalla tulee käytyä läpi omaa elämänhistoriaa. Joittenkin tavaroiden näkeminen saa hyvälle mielelle. Esimerkiksi kirpputoreilta ostamani nuket herättävät hellyyttäviä muistoja. Jossakin vaiheessa elämääni niitä vain tuli mukaani ja annoin niille “uuden elämän” pesemällä ne, harjaamalla hiukset ja ompelemalla kauniita vaatteita. Nyt ne katselevat vihreän kaapin päältä uudessa kodissani. Siskolleni olen tuunannut hiihtäjätyttönuken suksineen. Olen kai hoitanut sisäistä lastani vaalimalla hylättyjä nukkeparkoja. Lapsena leluja oli niukasti ja sisarusparvessa ne vähätkin katosivat tai rikkoutuivat. On parantavaa huomata, että saan vanhasta esineestä aikaiseksi jotakin entistä parempaa. Luon itseänikin jatkuvasti uudelleen, ainakin yritän.

Olen panostanut tavaroiden säilytysratkaisuihin uudessa kodissa. Nimittäin minulle on iloa vain tavarasta, jonka halutessani löydän kohtuullisella vaivalla. Muoviset läpinäkyvät säilytyslaatikot vaatehuoneessa ja kaapissa tuntuvat nyt toimivalta ratkaisulta. Mietin, että muutossa tuntuva valtava väsymys voi liittyä kaaoksen kokemukseen. On raskasta elää kaaoksessa ja sitähän muutto ainakin jonkin aikaa väistämättä tuo mukanaan. Väsymyksen hetkellä olen muistuttanut itseäni siitä, kuinka kiitollinen olen uudesta kodista.

Seuraava askel onkin sitten ylimääräisen tavaran vieminen kirpputorille. Se tarkoittaa minulle valintojen vaikeuden ja luopumisen tuskan lisäksi ennen kaikkea keventynyttä oloa ja tilan syntymistä uudelle. Nyt on myös aika etsiä elämää enemmän kodin seinien ulkopuolelta.

Kuvia Abiskosta ja Norjasta

Marraskuun 11. 2010

Kännykän kuvista löytyi tällaisia muistoja viime kesältä ja keväältä. Näitä Abiskon tunturikoivuja voi hyvällä syyllä nimittää saksofonikoivuiksi.

Lapporten, Abiskon kuuluisa U-muoto.

Luokkaretkeltä Jäämeren rannalta toukokuussa.

Aika muikea maisema telttapaikalla Norjan rannikolla.