Arkistot kuukaudelle Helmikuu, 2011

Suksihuoltoa kertaamassa

Helmikuun 10. 2011

On se vaan kumma kuinka perinteisten suksien voitelu tuntuu aina vaan niin hankalalta. Onko se totta? Kävin paikallisessa urheiluliikkeessä kuuntelemassa neuvoja ja sain helpotusta asiaan.

Voisiko voiteluasiantuntija aloittaa esityksensä paremmin kuin toteamalla, että muutamalla voidepurkilla pärjää! Siis silloin kun lämpötila pysyy pakkasen puolella. Minulta löytyy jos jonkinlaisia voidepurkkeja kotoa… Hän nappasi hyllystä kaksi voidepurkkia: 0 - -2 ja -1- -5. Niillä kuulema pärjää koko pakkaskauden. On hölmöä, että purkin kyljessä lukeva lämpötila ei aivan suoraan täsmää pakkaslukemiin. On valittava pari astetta “lämpimämpää” voidetta kuin ulkolämpötila on, muutoin suksi lipsuu.

Mutta - sitten tarvitaan kuitenkin vielä kolmas purkki, pohjavoide. Pohjavoiteen avulla varsinainen pitovoide pysyy sille tarkoitetulla alueella. Koko pitovoitelu lyhyesti: pitoalueen karhennus hiekkapaperilla, pohjavoiteen levitys ja tasoitus korkilla tai tarvittaessa lämmittämällä, varsinainen pitovoitelu useana ohuena kerroksena korkilla tasoitettuna. Ja ladulle! Ladulla pitoa saa helposti lisää, kun levittää kylmästä purkista voidetta kylmään suksen pohjaan. Eikä haittaa, jos korkki unohtui kotiin.

Luistoon Mestari suositteli sinistä parafiiniä joka kelillä. Periaatteessa luistolle on eduksi käyttää kylmemmän kelin luistoa kuin ilma on. Sain yhtenä talvena Saksasta asti lahjaksi useita suksiharjoja. Että minua silloin nauratti pyöritellä niitä käsissäni, kun en ollut siihen mennessä juuri harjaillut suksia. Nyt kussakin harjassa lukee mihin sitä käytetään ja käytän niitä oikeasti. Suksen pohja kuuluu harjata ennen luistovoitelua ja sitten sitä taas harjataan luistovoitelun ja siklauksen jälkeen. Ja kyllä kiiltää- ja luistaa!

Mistä sitten tietää tarvitseeko luistovoitelua tehdä? Harjaa suksen luistoaluetta ja katso alkaako kiiltää vai jääkö harmaaksi. Harmaus huutaa lisää luistovoidetta. Vahvistusta tuli taas sille tuhlaukselle, että luistovoide poistetaan mahdollisimman tarkkaan. Reunoilta, urasta, pohjasta siklillä ja sitten se harjaus. Silloin suksi kuulema luistaa parhaiten. Joskus on kyllä houkutus karhealla kelillä jättää parafiinia enemmän pohjaan…

Pitoalueesta kuulin hyvän nyrkkisäännön. Liisteriä ja teippiä laitetaan lyhyemmälle alueelle kuin purkkivoidetta, koska liisteristä ja teipistä tulee paksumpi kerros. Loogista. Pitoa ei kannata laittaa liian taakse, pitoalueen voi lopettaa jo ennen kantaa. Muutoin hiihdät jarru päällä. Tervetullut vinkki oli suojata valmis pitoalue maalarinteipillä, jos häärii luistoalueen kimpussa.

Voiteenpoistoon sain myös uuden vinkin. Voiteenpoistoaine oli ensinnäkin suihkupullossa. Suihkauksen jälkeen pitoaluetta voi hangata karhunkielellä, jolloin sitkeä mönjä saadaan liikkeelle. Sitten onkin aika pyyhkäistä paperilla. Liisterin poisto helpottuu, kun levittää talouspaperin liisterin päälle ja lämmittää raudalla. Liisteri imeytyy paperiin.

Olen aina ajatellut, että hiihto on mukavaa niin kauan kun pärjätään purkkivoiteella. Tuntureiden keväthangilla kuitenkin koittaa väistämättä hetki, jolloin liisteriä tarvitaan. Voitelumestari esitteli kolme tarvittavaa liisterituubia: violetti liisteri, universaali ja punainen liisteri. Violettia liisteriä käytetään joko sellaisenaan tai sitten pohjaliisterinä kahden muun liisterin alla. Minä ymmärsin/uskoin nyt ensimmäistä kertaa, että liisterikin vaatii pohjavoiteen ja sen kuuluu olla liisterimuodossa. On olemassa varsinaista pohjaliisteriä, mutta violetti liisteri ajaa saman asian. Liisterituubia kannattaa lämmittää ennen levitystä esim. föönillä tai kuumassa vedessä. Levitys peukalolla tai korkilla.

Heräsin yhden perusasian puutteeseen omassa kotivoitelussani. Suksihan on saatava johonkin kiinni! Ostin yksinkertaisen pöydän reunaan kiristettävän kiinnitysvälineen. Selvisin muutamalla kympillä ja olen oikein tyytyväinen.

Tiedän monia, jotka ovat siirtyneet luisteluhiihtoon juuri voitelun takia. Minä olen kuitenkin jääräpäisesti perinteisen hiihdon kannattaja ja voitelen itse sukseni. Nyt toki on tarjolla huoltovapaita suksia, mikä on upea asia. Pakkaskelillä ne eivät kuulema oikein luista, mutta sitten kun ne ihanat keväthanget tulevat ja väki lähtee sankoin joukoin ladulle, mikäs sen helpompaa! Huoltovapaat sukset maksavat suunnilleen saman verran kuin voideltavat sukset. Voiteita ei kuitenkaan tarvitse ostaa, joten halvemmaksi taitavat tulla.

Ihanaa, että löysin taas oman innostuneen itseni takaisin. Olen tässä sairastellut sitkeää flunssaa ja päälle vielä ärhäkkä vatsatauti. Mieli alkoi olla aika masentunut, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet.