Arkistot kuukaudelle Maaliskuu, 2011

Kilpisjärven valkoisessa hohteessa

Maaliskuun 30. 2011

Kuinka sitä voi unohtaa Kilpisjärven jylhyyden? Niin siinä vain oli käynyt - hämmästyin nähdessäni tunturit. Olivatko tunturit tosiaan näin suuria? Kuju leukaili minulle, että olemme vähän entranneet täällä maastoa… Onko lumi ennen hohtanut yhtä valkoisena? Ei ole edes havupuuta tuomassa tummuutta vaan täysillä räköttävä aurinko heijastaa valon huikeasti hangesta. Yöt ovat kipakan kylmiä, päivällä aurinko lämmittää. Ilman aurinkolaseja en pärjäisi alkuunkaan.

Hiihdin tunturisuksilla koivurajan yläpuolella omia reittejä. Hanki kantaa, ohut kerros pehmeää lunta helpottaa hiihtoa. Jehkatsilla eksyin jyrkkään jäiseen tunturinkupeeseen.  Alaspäin laskin vinoittain niin pitkiä laskuja, että välillä oli pysähdyttävä lepuuttamaan jalkoja. Huikeaa! Kilpisjärvi on oma erityinen maailmansa ja tunturihiihto poikkeaa olennaisesti tavallisesta hiihdosta. Olen etuoikeutettu, kun saan saan nauttia tästä kuukauden. Unelmatyössä - hiihtämässä tuntureilla hotellin asiakkaiden kanssa. Nauttia tarujen tuntureista toisten samanhenkisten kanssa.  

Opastetut retket alkavat vasta ensi sunnuntaina. Nyt olen huoltanut suksia ja tiloja kuntoon. Tylsää mutta välttämätöntä hommaa, jotta asiat sujuvat myöhemmin mutkattomasti. Suksivuokraamo oli niin täynnä kaikenlaista rojua toimimattomista televisioista alkaen, ettei siellä päässyt kulkemaan. Nyt tila on raivattu, pesty ja laitettu muutenkin tip top kuntoon. Ainakin näen selvästi kätteni työn jäljen!

Toivottavasti saan olla terveenä ja kunto kestää. Heti alkuunsa tuli vähän takapakkia. Ensimmäisen hiihtolenkin jälkeen migreeni iski, tunsin kehossani vilustumisen oireita ja vatsakin reistaili. Nyt lääkitsen itseäni mm C-vitamiinikuurilla ja levolla. Hiihtämään ei nyt tee mieli. Ehdin vielä.

Kelit kohdallaan

Maaliskuun 5. 2011

Nyt Rovaniemellä on hyvät hiihtokelit. Lopultakin.  Lauha sää, lunta riittävästi vaikkakin vain puolet normaalimäärästä ja ladut ajettu hyvään kuntoon. Tai on nytkin yksi harmi hiihtäjälle; nimittäin tuuli on tiputellut valtavasti roskia ladulle. Eilen keräsin liisteriin neulasia ja puunkuoren palasia. Silti innostuin hiihtämään kovassa tuulessa talven pisimmän lenkin, lähes 35 km.

Rovaniemen talvi on ollut pieni pettymys hiihdon ystävälle. Ensin ei ollut lunta, sitten tuli pitkä ja kipakka pakkasjakso, sitten sairastelin. Siihen nähden olen tyytyväinen hiihtokilometreihini, reiluun 300 km:in. Tarvitsen hiihtokuntoa Kilpisjärven opashommissa.

Sain etelän hiihtolomaviikolla mieluisan vieraan. Marja oli hiihdellyt etelässä kyllikseen, joten paineita ladulle pääsystä pakkasella ei ollut. Toki hiihdimme jonkin verran, kun kaksi hiihdon ystävää kohtaa. Sivakoimme peräkanaa Ounasvaaralla hämmästellen tykkylumen muovaamia taideteoksia. Pakkasella luonto on kauneimmillaan. Sain tehdä töitä pysyäkseni Marjan vauhdissa. Päätin aloittaa tehokkaan harjoittelun heti, kun sää lauhtuu.

Herkuttelimme Marjan kanssa huolella ja rakkaudella tehdyllä ruoalla. Poronfilettä, kylmäsavulohta, kanapinaattipitsaa jne. Nam nam! Hiihtoretkellä joimme termarista vadelmamustikka keittoa, siis kuningatarsoppaa. Se tuntui hyvältä juomalta pakkasella. Sain myöhemmin Marjalta tekstiviestin, jossa hän kertoi ruanlaittokipinän tarttuneen häneenkin.

Yhtenä päivänä teimme siskon kanssa mukavan retken. Pakkasimme ahkioon yksivuotiaan pojan, makkaraa ja lämmintä mehua. Hiihdimme laavulle. Valmiilla tulilla paistoimme hätäisesti makkaraa. Hätäisesti siksi, että emme malttaneet odottaa makkaran kypsymistä, kun kuola jo valui suupielestä. Pikkupoika katseli nuotiota kiinnostuneena ja matkasi tyytyväisenä ahkiossa unten mailla. Ahkion vetämisestä tuli lämmin, todisteena pihvitomaattiposket. Sen jälkeen tavallinen hiihto tuntui kevyeltä.

Ruotsalainen potkukelkkani kerää katseita. Teimme siskon pojan kanssa hyvän mielen retken kaupungille. Viisivuotias Niilo istui ruskean lampaantaljan päällä kelkassa ja minä puhaltelin työntäjänä. Potkukelkka luisti hyvin, aurinko paistoi. Saimme paljon leveitä hymyjä osaksemme. Vastasin niihin tietenkin iloisesti nauraen. Valikoimme kirjastosta Niilolle lastenkirjoja ja sitten poikkesimme kahvilaan herkuttelemaan. Onnistuneen retken jatkoksi Niilo pääsi tädilleen ensimmäistä kertaa yökylään.