Arkistot kuukaudelle Lokakuu, 2011

Hämärän hyssyssä valon pilkahduksia

Lokakuun 24. 2011
On hämärää ja unettavaa. Tähän aikaan vuodesta mietin sopisinko paremmin karhun elämään. Nyt etsisin sopivan paikan vetäytyä nukkumaan, edes syömään ei tarvitsisi nousta. Lumen tultua en kuitenkaan malttaisi jatkaa unia, vaan ponnahtaisin suksille. Ihmisen osassa lepään paljon, polttelen kynttilöitä ja luen kirjoja.
Rovaniemen kirjasto (Lapin maakuntakirjasto) yllättää monipuolisella tarjonnallaan. Kuulun kahteen kirjallisuuspiiriin, käyn yleisöluennoilla ja ihastelen taidenäyttelyitä. Toinen kirjallisuuspiiri keskittyy lappilaisen Timo K. Mukan tuotantoon. Luin juuri Maa on syntinen laulu. On mielenkiintoista nähdä millaista keskustelua tästä aikoinaan kovasti kuohuttaneesta teoksesta viriää. Ei jätä kylmäksi tänäkään päivänä.

Toisessa kirjallisuuspiirissä kirjailijat vaihtuvat. Seuraavana vuorossa on kuitenkin niin ikään lappilainen kirjailija, viihdekirjailijaksi nimitetty Enni Mustonen. Käsiteltävä kirja ja sen jatko- osa ovat saaneet nimensä tunturikasveista. Lapinvuokko ja Jääleinikki kuvaavat pohjoisen naisen elämää sodan aikaan ja sen jälkeen.

Yhdellä yleisöluennolla käsiteltiin Nilsk Aslak Valkeapään filosofiaa. Mieleen jäi hänen käsityksensä siitä, kuinka kodin olisi hyvä olla pyöreä. Silloin energia pääsee liikkumaan vapaasti niin kuin saamelaisten kodassa tai afrikkalaisessa savimajassa. Itselleni tuli mieleen, että eläinten pesäthän ovat myös soikeita tai pyöreitä. Muutoinkin luonnossa pyöreys tai kaarevuus toistuu, ei siellä neliskulmia ole. Olisi mielenkiintoista käydä katsomassa edesmenneen Valkeapään Skibottenissa sijainnutta kotia. Olen vain ajanut ohi monta kertaa.
Yhtenä iltana kirjastossa esittäytyi paikallinen tähtiyhdistys, Pohjan Kruunu. Pääsimme katselemaan kaukoputkella ja kiikareilla taivasta, näimme mm. upean “korurasian” ja planeetan kuineen. Aion osallistua tähtitieteen peruskurssille. Taivas varjele miten taas mieli avartuu!

Joskus sitä miettii, että mitä kaikkea ihmeellistä maailmassa onkaan ja kuinka vähän siitä tietää. Näissä mietteissä palasin mehiläisvahaväreillä toteutetulta Mandalakurssilta. Maalasimme ympyrän muotoon tehtyjä kuvioita, joiden tarkoituksena on eheyttää ja tasapainottaa ihmistä kokonaisuutena. Apuna käytimme kuumennettuja maalausrautoja. Aivan uusi asia minulle. Tuotokset olivat yllättävän kauniita, kuin ne loistaisivat valoa sielun hoitamiseksi.

Ulkoilu ei varsinaisesti houkuttele tähän vuodenaikaan, mutta olen keksinyt siihen houkuttimen tai koukuttimen. Nykyaikainen aarteenetsintä, geokätköily vie minua lähiympäristöön. Netistä haetaan koordinaatit GPS:än ja sitten hakeudutaan paikalle. Kätkö on piilossa muovirasiassa tai mitä ihmeellisimmässä viritelmässä kuten kävyn tai tekokiven sisällä tai magneetilla kiinni jossakin. Olen nyt löytänyt jo 50 kätköä. Hauska, yhä lisääntyvä harrastus.

Totuttelua kaupunkielämään

Lokakuun 7. 2011

On tässä kulttuurishokkia kerrakseen kun koettaa tunturielämän jälkeen sopeutua kaupunkilaiseksi. Liikennevaloja ja järkyttävän tasaista asfalttia. Kaikenlaista roinaa tarjolla ostettavaksi ja tuntuu kuin kaikkea sitä tarvitsisi, vaikka tähän asti ei ole tullut mieleenkään kaivata.

En ehtinyt kasseja kunnolla purkaa enkä kesän pölyjä huiskia asunnostani, kun tehotäti työkkäristä tuuppasi minut parinkymmenen päivän kurssille. Opettelemaan työnhakua ja palkattomaan työharjoitteluun. Tilanne tuntuu koomiselta. Teenhän kuitenkin freelancerinä jonkin verran kirjoitustöitä ja opettajan sijaisuuksia voimien mukaan. Onko tämä sitä tilastojen sievistelyä? Ymmärrän kyllä, jos jollekin tulee mieleen yhdyskuntapalvelu.

Tämä aika vuodesta on hiljaista luontomatkailualalla, mutta sain onneksi minulle sopivan harjoittelupaikan Ounasvaaran Ladusta. Kuljen mukana eri aktiviteeteissä, koulutuksissa ja suunnittelupalavereissa. Hauskana yhteensattumana samassa paikassa on toinenkin harjoittelija, jonka nimi on niin ikään Riitta K.

Marraskuun lopulla alkaa joulusesonki. Menen Ylläkselle joulutontuksi ilahduttamaan brittiperheitä. Tuttua, mukavaa työtä vuoden takaa. Odotan kovasti myös Ylläksen kuuluisia latuja. Toivottavasti lumi tulee ajoissa.

Parin viikon päästä ilmestyy I love Lapland-lehti. Olen pakertanut siihen monta juttua, tänä aamuna viimeksi. Hauska nähdä miltä juttuni näyttävät sitten lehdessä.

Kaupungissa on toki hyvätkin puolensa, kuten harrastusmahdollisuudet. Englannin keskustelupiirissä naurua ja hikipisaroita riittää. Miten ne aakkoset englanniksi ovat jääneet tänne asti opettelematta? Onhan osattava tavata nimensä tullitarkastuksessa. Voimaa haen erityisesti henkisen kasvun ja hiljentymisen kursseilta. Tuntuu hyvältä löytää harmoninen olo yhteisöllisesti. Tätä olen kaivannut.

Luonto tarjoaa yltäkylläisesti satoaan vieläkin. Karpaloita on kuulema niin paljon kuin vain jaksaa kerätä. Ounasvaaran Ladun järjestämällä retkellä saalis oli yli sata litraa. Koetan päästä itsekin vielä keräämään suon punaisia aarteita. Karpalokiisseli ja -parfait maistuvat taatusti talven mittaan.