Arkistot kuukaudelle Marraskuu, 2011

Äkäslompolon latujen huumaa

Marraskuun 30. 2011

Olen asettunut Ylläkselle Äkäslompolon puolelle. Hartaasti odottamani lumi satoi maahan juuri ennen tuloani, niinpä olen päässyt hiihtämään. Latuverkosto on toistaiseksi osittain käytössä. Ne ensimmäiset vaivalloiset viisikymmentä kilometriä on tarvottu. Kokemukseni mukaan sadan kilometrin jälkeen keho alkaa tottua hiihtoon ja sitten sujuttelen sulavasti.

Hiihtolenkkien jälkeen olen ollut euforisessa tilassa. Raikas ilma, valkoinen lumi ja Ylläksen pitkät, kapeat humisevat kuuset tuudittavat sielun ja kehon hyvään oloon. On se kumma, miten hiihto voi vaikuttaa ihmiseen!

Työrintamalla meitä tulevia joulutonttuja on koulutettu pitkään ja hartaasti tulevaan tehtävään. Viisipäiväinen palkaton koulutus tuntuu pitkältä, kun palkallinen sesonki kestää vain muutamia viikkoja. Tällä alalla työntekijät eivät ole vielä järjestäytyneet pitämään puoliaan. Työntekijöiden joustavuuden tarpeesta muistutetaan jatkuvasti.

Sinänsä joulutontun työ on mieluisaa. Tänä jouluna lähden luottavaisin mielin tonttuilemaan brittiperheille. Onhan työ tuttua vuoden takaa Leviltä. Sain tonttunimekseni ainoan suomenkielisen nimen, my name is Tonttu.

Pääsin avantoon ja rantasaunaan Äkäslompolossa Jounin kaupan takana. Voi miten hyvää se teki. Nyt olen tottunut sen verran hyiseen veteen, että uskallan irrottaa otteeni kaiteesta ja uida pienen lenkin. Kehoon ei jää enää kylmä tunne illaksi niin kuin alussa kävi. Istuin puusaunan pehmeissä löylyissä tutustuen uusiin ihmisiin ja pulahdin avantoon viisi kertaa. Avantouinnissa on kaksi kilpailevaa koulukuntaa, toiset saunovat ja uivat, toiset käyvät pelkästään avannossa. Minä harrastan molempia tilanteen mukaan.

Joulutontun vilahdus

Marraskuun 22. 2011

Pakkailen tavaroita puoleksitoista kuukaudeksi. Sukset ja voiteet ensimmäisten joukossa vaikka lunta on vasta nimeksi. Pian lähden Ylläkselle joulutontuksi. Brittiperheiden kanssa saan kunnon kielikylvyn. Olen harjoitellut englantia koko syksyn kansalaisopiston keskustelukurssilla. Vähän minua toisinaan harmittaa, kun en pääse käyttämään Ruotsissa oppimaani ruotsinkieltä. Ruostuu vain, fy fan!

Tontun palkka on pieni, asuminen maksaa ja koko touhu alkaa kolmen päivän palkattomalla työhön perehdyttämisellä. Olen kuitenkin innoissani, kun saan tutustua Äkäslompoloon. Yllästä moni kehuu, etenkin hiihtäjät. Vuosi sitten tonttuilin Levillä. Silloin totesin todeksi Levin maineen biletyspaikkana ja kaipasin johonkin sielukkaampaan paikkaan.

Olen herätellyt henkiin vanhaa harrastustani avantouintia. Uskallan toistaiseksi vain kastautua pikaisesti. Eilen pulahdin kaksi kertaa ja tunsin kehossani hyvän hyrinän. Hyvän olon tunteen, joka koukuttaa positiivisella tavalla. Avannosta saa voimaa ja sinne voi jättää murheensa. Kokemus on mielestäni voimakkaan fyysisyyden lisäksi myös vahvasti henkinen. Rovaniemellä olen nyt kävellyt avannolle useana päivänä, matkaa kertyy edestakaisin kymmenen kilometriä.

Olen kirjoittanut kolumneja kerran kuussa Uusi Rovaniemi-lehteen vuoden verran. Ilokseni saan jatkaa kirjoittamista ensi vuodenkin. Kävin toimituksen studiossa kuvattavana. Vuosi sitten kuvaus jännitti, mutta nyt vain naureskelin. Kuvia räpsittiin paljon, mutta suosikki nousi sieltä esiin. Luultavasti lehteen laitetaan kuva, jossa pidän kämmeniä vastakkain kuin Lucia-neito tai joogassa kiitosasennossa. Ja tietenkin nauran iloisesti.

Pääkaupungin Lappia katsomassa

Marraskuun 14. 2011

Ensimmäistä kertaa kävin Helsingissä Rollosta lentämällä ja voi kuinka vaivatonta se olikaan! Lentoyhtiön videoesitys yllätti minut, kun Joulupukkia Napapiirillä olikin tervehtimässä siskon perhe. Piti heti lennon jälkeen laittaa tekstiviestiä perään.

Helsingissä ohjelmaani kuului ystävien tapaamista, luonnossa liikkumista ja pari Lappiteemaista ohjelmaa. Ateneumin Lapin taika-näyttelyyn sain houkuteltua mukaani kaksi hyvää ystävääni. Lohkaisin heille, että nyt mukana onkin sitten paikallisopas. Näyttely osoittautui ihmisen kokoiseksi,  piristäväksi kokemukseksi. Mieleen jäi erityisesti Särestöniemen vahvat ja omaperäiset maalaukset, Engbergin tummat tunturimaisemat poroineen ja Kyyhkysen silmiä hivelevän kauniit maalaukset. Tunturihiihtäjän tunnelmia keväthangilla kuvasi osuvasti Kuuselan teos Lapin hangilla. Siinä yksinäinen naishiihtäjä on kääntynyt kaikessa rauhassa ladulle poikittain nauttimaan auringonpaisteesta. Tuttu tunnelma.

Osallistuin Taideteollisella korkeakoululla Käsivarren luonnosta kumpuavaan väitöstilaisuuteen. Leena Valkeapään väitöskirjaa Luonnossa, vuoropuhelua Nils Aslak Valkeapään tuotannon kanssa on saatavana upeana kuvitettuna kirjana. Vaikka se on väitöstyö, sitä voi lukea sujuvasti kuka (retkeilijä) tahansa. Tutkimuksen kohteena on Käsivarren luontoon kietoutunut elämismaailma ja olemisen tapa. Porojen kanssa luonnossa elävän ihmisen yhteys elämän yksinkertaisiin peruselementteihin on säilynyt nykyaikanakin suorana. Näitä peruselementtejä tutkimuksessa ovat tuuli, poro, aika, tuli ja ihminen. Leena Valkeapää on tutustunut Käsivarren alueeseen retkeilijänä, taiteilijana ja tutkijana. Näillä retkillään hän on tutustunut nykyiseen puolisoonsa, poromies Oula A. Valkeapäähän. Tutkimuksen aineistona on poromiehen puolisolleen lähettämiä tekstiviestejä, tutkijan omia tunnelmia ja kahden tunnetun saamelaiskirjailijan tuotantoa. Olen iloinen, että olin paikalla tässä tyylikkäässä tilaisuudessa.
”Tämä kaikki on minun kotini / nämä vuonot joet järvet/ nämä pakkaset auringonpaisteet myrskyt” (Nils-Aslak Valkeapää, 1979)