Arkistot kuukaudelle Joulukuu, 2011

Tontun työt loppusuoralla

Joulukuun 29. 2011

Joulu on ohitse, tontun työt vähenevät ja loppuvat pian kokonaan. On hyvä aika lopettaa nämä työt, kun itse kutakin brittien villikko käyttäytyminen alkaa ärsyttää. Kuulin, että porotilalla britit eivät välittäneet ohjeista, vaan säikyttelivät poroja riehumisellaan. Tonttuja pommitettiin lumipalloilla naamaan, vaikka ohjeiden mukaan lunta ei saa heittää kasvoille. Heittelijöinä oli lasten lisäksi aikuisia miehiä.

Jouluaattoni meni töissä kellon ympäri. Kaksi bussillista brittejä lähti aamuvarhain kohti Rovaniemen Napapiiriä. Onni ei tainnut suosia meitä, valitusta kuului monenlaista. Osittain oli toki syytäkin. Suunniteltu vessapaikka matkan varrella oli kiinni ja bussin vessaa ei voinut käyttää. Bussin mikrofoni lakkasi toimimasta kesken matkan, videolaitteisiin ei saatu ääntä toimimaan. Santa Park oli monille pettymys. Jotkut kertoivat nimenomaan lähteneensä pakoon keinotekoista joulua. He halusivat kokea aidon suomalaisen joulun. Napapiirin Pajakylä vastasi paremmin odotuksia. Koin itse samalla tavalla. Päivän jälkeen olin aika rikki. Oli ihanaa päästä toimistolla herkuttelemaan aidoilla suomalaisilla jouluruoilla ennen nukkumaan menoa.

Sain vaihtelua ohjelmaan viemällä japanilaisryhmän huskytilalle. Kuinka erilaisia he olivatkaan! Hillittyjä, rauhallisia, kykeneviä odottamaan omaa vuoroaan ja kohteliaita. Kansallisuuksissa on eroja.

Viime päivinä olen opettanut murtomaahiihtoa aloittelijoille. On se vain vaikea laji, jos aikuisena kokeilee ensimmäistä kertaa eläessään. Hurjan näköistä kaatuilua. Joitakin koomisia piirteitä löytyy, kun haalariasuinen kaksimetrinen mies tupsahtaa sukset heilahtaen lumeen miten sattuu. Kuin päiväkotilapsi jättiläiskoossa.

Olen nyt kirjoittanut aika paljon nurjista puolista. Onko se väsymyksen merkki? Asioilla on aina useita eri puolia. Katseeni kohdistuu nyt tulevaisuuteen. Yllätys, yllätys - jään Ylläkselle vielä muutamaksi kuukaudeksi. Teen vähän töitä laskettelurinteen Lastenpirtillä, toivottavsti löydän sen lisäksi muutakin työtä. Koko juju on siinä, että saan hiihdellä edelleen näissä upeissa maisemissa. Ladut ovat hyvässä kunnossa, olen sujutellut jo yli kaksisataa kilometriä.

Tontun joulukiireet

Joulukuun 20. 2011

Nyt tonttujen joulukiireet ovat kuumimmillaan. Kittilän lentoasemalle laskeutuu paljon lentokoneita, busseille ei meinaa riittää paikkoja. Brittejä saapuu joulunviettoon eri puolille Lappia.

Tämä kausi on sujunut melko helposti viime vuotisen kokemuksen pohjalta. Yllättäviä tilanteita tulee tuon tuosta, kaikki ei aina mene kuin elokuvissa. Kerran brittiperheitä täynnä olevat bussit liukastelivat jäisellä ja ahtaalla pihalla. Yksi linja-auto luisui toisen päälle, puskuri ja peili hajosivat. Lopulta kuitenkin hiekan ja taitavien kuljettajien avulla päästiin liikkeelle.

Yhdellä retkellä minun oli määrä hakea autolla kahdeksan henkilöä hotellilta ja viedä heidät huskysafarille. Väärinkäsityksen vuoksi hotellilla odottikin valmiina lähtöön kymmenen henkilöä. Kaikki eivät mahtuneet autoon ja aikamoinen selvittely siitä tuli. Jotkut suuttuivat ja toiset valittivat miksei jo mennä. Soittelin “joulupukille” muutaman puhelun. Lopulta lähdettiin matkaan kuuden henkilön kanssa. Kuinka ollakaan, se oli ensimmäinen reissuni siihen paikkaan ja ajoin harhaan. Loppujen lopuksi asiakkaat olivat kuitenkin tyytyväisiä safariinsa, onneksi.

Tähän vuodenaikaan päivänvaloa on vain muutama tunti. Aktiviteetteja on siis paljon pimeällä. Matkailuyrittäjien kannattaisi satsata valaistukseen nykyistä enemmän. Esimerkiksi valkoista jalkapalloa on hankala pelata lumessa vain parin ulkotulen valossa tai koirasafarilla on haastavaa ajaa ilman otsalamppua.

Olen löytänyt itsestäni uuden yllättävän puolen. Tarpeen tullen viihdytän isoa joukkoa sujuvasti laulattamalla heitä ja luomalla tunnelmaa. Eikä haittaa vaikka en osaa englantilaisten laulujen sanoja, lapsista saa aina hyviä liittolaisia. Me suomalaiset olemme herkästi hiljaisia ja vetäytyviä, tontun rooliin kuuluu kuitenkin ilon loihtiminen. Oman ujoutensa voi unohtaa, vapautua siitä.

Ylläksellä on satanut lunta lähes päivittäin. Tällä hetkellä noin puolen metrin kinokset kaunistavat maisemaa. Paikoitellen tykkylumiset puut hivelevät silmää. Minä olen pitänyt hiihdosta vähän taukoa, kun kehoa kolkuttelee jokin tauti. Ehkä huomenna pääsen taas ladulle ja saan 150 km hiihtoa täyteen. Sää on ollut enimmäkseen leuto ja pilvinen, vain muutama aste pakkasta. Brittien harmiksi revontulia ei ole päästy ihailemaan. Brittejä naurattaa, kun kerron nyt olevan lämmintä. He ymmärtävät asian vasta, kun mainitsen normaaleista 20-30 asteen pakkasista.

Aitojen asioiden äärellä

Joulukuun 12. 2011

Tulin juuri avannolta ja puusaunalta. Pakkasta on 22 astetta. Olo on euforinen. Kuinka ihminen voi tuntea onnellisuutta niin pienestä asiasta? Kai se on rikkautta, että osaa nauttia ilmaisista asioista. Jätin pyyhkeen kaiteelle ja läksin uimaan niin isoa lenkkiä kuin avannossa pystyy. Ilmassa leijui usvaa. Laiturille asteli nainen huutaen hädissään, että täällä on pelkkä pyyhe. Hätääntyi, kun ei huomannut minua kauempana. Saunan lämmössä naurettiin tapahtuneelle ja sovittiin samalla, että mennään jatkossa uimaan kaverin kanssa turvallisuussyistä.

Minulle hiihtäminen on luonnollinen tapa liikkua. Helpompi ja nopeampi kuin kävely. Niinpä hiihdän kaikki välimatkat, kun täällä ei hiekoiteta katuja. Eilen yksi pappa naureskeli, että ai hiihtämällä kirkkoon. Nostin sukset Pyhän Laurin kappelin eteiseen ja astelin sisään kauneimpiin joululauluihin. Tontun työssä autan muita joulun tunnelmaan pääsemisessä. Yhtä tärkeää on huolehtia omasta joulusta.

Eilen hiihtolenkillä tunsin pakkasen kiristyvän. Puut paukahtelivat. Siitäkö tulee sanonta paukkupakkasesta? Pakkanen tosiaankin paukkuu. Tänään taivas oli värjäytynyt pastellin sävyihin. Punaista, sinistä ja keltaista kuin taitavimman maalarin siveltimestä. Ne siveltimen vedot tuntuivat sielun sopukoissa asti.

Joulutonttuhommissa pyöritellään enimmäkseen suuria ryhmiä. Siis massojen liikuttelua. Tänään oli erilainen retki. Vein nelihenkisen brittiperheen porotilalle. He pääsivät porojen vetämään rekikyytiin, ruokkivat poroja jäkälällä ja saivat kuulla aidolta poromieheltä juttuja. Minä sain toimia tulkkina. Pororetki erottuu muista aktiviteeteistä aitoudellaan. Ei höselletä tyhjän perässä, vaan ollaan aitojen asioiden äärellä. Perhe oli haltioissaan ja minäkin olin hyvin vaikuttunut. Sain kuulla minulle uuden asian. Poron takajalasta koparasta kuulema erittyy hoitavaa ainetta. Jos poro saa vaikka haavan, se hieroo tätä ainetta haavaan ja eläin paranee.

Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika…

Joulukuun 9. 2011

Näin työt ovat alkaneet ja iloiset tontut vilahtelevat paikasta toiseen. Brittiperheet kulkevat mukana enimmäkseen tyytyväisinä.

Olin lentokentällä vastassa väsyneen näköisiä brittilapsia. He olivat heränneet puoliviideltä ehtiäkseen Suomen lennolle. Onneksi kaikille jaetaan täällä kunnolliset vaatteet saappaista haalareihin, sillä osa vieraista saapuu kesäkengissä ja t-paidassa.

Britit ovat erittäin kiinnostuneita näkemään poroja, siis Joulupukin apulaisia. Heistä on jännittävää, että poroja voi nähdä missä vain vapaana kulkemassa. Kun kerron, että Lapissa on poroja enemmän kuin ihmisiä, britit purskahtavat nauruun. Joitakin asioita jätän kertomatta, kuten sen, että poron liha maistuu hyvältä tai että porokolarit ovat yleisiä. Tässä työssä eletään joulun taian maailmassa. Todellisuutta sivutaan soveltuvin osin.

Brittiperheiden lomaan kuuluu aluksi erilaisten aktiviteettien maistelua. He pääsevät mm. hetkeksi ajamaan moottorikelkalla ja huskyajelulle. Herkkupalojen jälkeen toivotaan ruokahalun heränneen ja heille tarjotaan ostettavaksi pidempiä kelkka-, koiravaljakko- ja pororetkiä. Ja kauppa käy, kun ollaan unelmalomalla Napapiirin pohjoispuolella.

Viimeisestä päivästä halutaan tehdä ikimuistoinen. Silloin eletään joulun maailmassa salaisessa tonttupajassa. Siellä puuhaillaan monenlaista, ohjelmaan kuuluu mm. poroajelua, pipareiden koristelua, joulukoristeiden tekoa, mäenlaskua ja se odotetuin ohjelma eli Joulupukin tapaaminen. Jokainen lapsi saa lahjan. Joulupukin aikataulu on tiukka, aikaa saattaa riittää vain minuutin tai pari perheelleen.

Minä olin tonttuna peluuttamassa jalkapalloa ja auttamassa lapsia suksien kokeilussa. Minua ihmetytti, kun yksi lapsi halusi pelata jalkapalloa koko ajan. Hän jätti kaikki muut ohjelmat väliin, jopa Joulupukin tapaamisen. Erikoista. Hiihtäminen minisuksilla onnistui, kun lapsen molemmin puolin oli aikuinen pitämässä kiinni. Lapset nauttivat kovasti elämänsä ensimmäisestä hiihtolenkistä.

Eilen sain komennuksen kahden muun tontun kanssa ajella Rovaniemelle aktiviteettioppaaksi. Herätys viideltä, kahden ja puolen tunnin ajomatka työpaikalle. Sitten auttelua ryhmien pyörityksessä ja kotimatka saattoi alkaa. Bensa oli vähissä, mutta uskoimme pääsevämme seuraavalle tankkauspaikalle. Toisin kävi. Auto hyytyi tien poskeen kymmenen kilometriä ennen Kittilää. Parin kirvauksen jälkeen hain liftikyydillä bensaa ja matka jatkui. Illalla vain surisi päässä kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen.