Arkistot kuukaudelle Tammikuu, 2012

Koti-ikävän poikanen

Tammikuun 24. 2012

Koti-ikävän poikanen kiusaa. Kaipaan omaa kaunista ja siistiä kotia, raikasta huoneilmaa. Kimppakämppä Ylläksellä on ankeahko ja tunkkainen, vaikka olen kuurannut paikkoja ja kierrättänyt tekstiilit pyykkikoneen kautta.

Kaipaan Rovaniemeltä eniten siskon perhettä, touhuavia pieniä poikia. Kuusivuotias Niilo kysyi pikaisesti tavatessamme, että koska me Riitta nähdään seuraavan kerran? En osannut vastata. Kysymys osui suoraan sydämeen. Kaksivuotiaan Aapon puhumista on odotettu. Kysyin häneltä, että joko sinä puhut? Hän nyökkäsi vastaukseksi, mutta ei avannut suutaan. Ehkä puhuminen on yliarvostettua…

Kaipaan myös kaupungin harrastuksia kuten kirjastoa lukupiireineen ja konsertteja. Nyt en pääse niin kiinnostavaan avaruusaiheiseen tähtikerhoon. Englannin keskustelupiirin poisjäänti korvautuu mainiosti ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa keskustelulla.

Tämän viikon toimin uudessa tehtävässä, Lomamestarin sijaisena. Vedän lähinnä ulkomaisille asiakkaille pieniä retkiä potkukelkalla, suksilla ja lumikengillä. Mukavaa touhua. Eilen olin aikaa jäässä, kun pakkanen paukkui 25 asteessa. Ohjelmassa oli tunti potkukelkkailua ja sitten kaksi tuntia hiihtoa. Sen jälkeen kiipesin saunan lauteille sulattelemaan itseäni kiitollisena löylyistä.

Illalla karahdin uudelleen jäähän kotaillassa. Korotetulla alustalla palanut roihu ei juurikaan lämmittänyt sivuille. Kahvimaidoksi varattu litran maitopurkkikin oli kohmeessa. Keksin hyvää jutun juurta itse ompelemistani nutukkaista ja kilinkarvahatusta. Englantia puhunut asiakas kiitteli taitoani yhdistää perinteitä ja nykyaikaa työssäni.

Näin pureva pakkanen vaatii näköjään vielä opettelua pukeutumisessa. Ostin juuri uuden villakerraston ja onhan noita kuluneita entisiäkin. Untuvatakki on mainio. Nyt olen huomannut, että kankut meinaavat jäätyä. Ajattelin mennä kysymään neuvoa urheilukaupasta.

Päivän pitenemisen huomaa jo! Valoa kohti ollaan menossa. Upeista laduista huolimatta veri on alkanut vetää takamaille. Tarvoin yhtenä päivänä Kesängin päälle kapeilla suksilla. Alhaalla lumi upotti, mutta tunturin laella hanki kantoi. Sinä päivänä taivas värjäytyi kauniisiin pastellin sävyihin. Olin onnellinen.

Tajusin, että tunturihiihto voittaa minun mielessäni koneella ajetut ladut. Nyt käytössäni on tunturisukset ja isosompaiset sauvat. Tunturisuksilla hiihto on erilaista, hidasta ja kömpelöä, mutta lisää mahdollisuuksia reittivalintoihin. Kunhan laduille tulee tungosta, suuntaan yhä enemmän vapaaseen umpihankeen! Olen hiihtänyt tänä talvena jo 380 km. Hain apua selän jäykistymiseen hierojalta. Aion jatkossa venytellä enemmän ja roikkua. Koneella höylätyillä laduilla hiihtoliike toistuu aika monotonisena. Umpihankihiihto tunturissa tarjoaa keholle vaihtelevampaa liikettä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Tammikuun 11. 2012

Ihanaa päästä pistäytymään kotona Rovaniemellä, pari yötä omassa vuoteessa. Puolitoista kuukautta Ylläksellä on vierähtänyt nopeasti. Työt ovat vaihtuneet ja ladut vain paranevat. Olen hiihtänyt kolmesataa kilometriä.

Teen töitä kolmessa paikassa tarpeen mukaan, nyt tosin on hiljainen aika matkailussa. Teen edelleen opastöitä, lisäksi siivoan ja hoidan lapsia. Hotellisiivous on raskasta työtä sekä fyysisesti että henkisesti. Palasin siivotessani viime kesän mietteisiin siitä, että siivoustyö ei sovi minun sielulleni. Siivoan mielelläni kotona tai Lastenpirtillä, mutta pakkotahtinen loputtoman tuntuinen siivoaminen ahdistaa. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä pystyä tekemään ajoittain epämiellyttäviäkin töitä.

Lastenpirtin työstä kuulin avantouintireissulla. Matkailijat voivat jättää lapsensa hoitoon laskettelurinteen yhteydessä olevaan lastenhoitopaikkaan. Siellä tarvitaan apua parina päivänä viikossa. Nyt on niin hiljaista, että aika vaan koetetetaan saada jotenkin kulumaan. Ja toivotaan, että joku lapsi tulisi pelastamaan päivän. Harjoittelijoita Ylläkselle on helppo saada, kun vapaa-ajalla pääse laskemaan. Lastenpirtillä on koko ajan harjoittelijoita.

Odotan kovasti valoisampia päiviä. Silloin jaksaisi paremmin, vaikka olen toki kiitollinen nykyisestäkin jaksamisesta. Kun on kaksi pimeää vastakkain, kai silloin kuuluukin väsyttää. Yhtenä iltana läksin hiihtämään kuun valossa. Se oli upeaa. Kynttiläkuuset näyttivät niin sielukkailta, ne olivat mitä parhainta seuraa. Hämmästelin yhä uudestaan lumen kauneutta. Lopulta olin aika väsyksissä hiihdettyäni 25 km. Taisin innostua vähän liikaa, mutta minkäs teet! Seuraavan päivän siivoustyö oli tuskaa.

Kirjoitan jo toista vuotta kolumnia Uusi Rovaniemi-lehteen. Kirjoitan aina jostakin ajankohtaisesta omaa elämää koskettavasta aiheesta. Nyt tekstiin tupsahti aika paljon kritiikkiä tonttutöistä. Kaukaa viisaana lähetin kolumnin etukäteen työnantajalle luettavaksi, vaikka tekstissä en työnantajaa nimeltä mainitsekaan. Juttu kävi oikein ylemmässä portaassa, ennen kuin sain luvan julkaisulle. Onhan meillä mielipiteen- ja ilmaisunvapaus. Samalla lupailtiin, että jutun julkaisu ei vaikuta tuleviin työtehtäviin. Toisinkin on joskus käynyt. Kirjoitettuani yläasteen opettajan sijaisuudesta kriittiseen sävyyn, koulusta ei tarjottu enää töitä. Silloin opettajakunnalta tuli kiitosta totuudenmukaisesta kertomuksesta. Tällä kertaa lehden toimitus kiitti minua aihevalinnasta.