Arkistot kuukaudelle Helmikuu, 2012

Loppusuora Ylläksellä

Helmikuun 16. 2012

Poden flunssaa jo toistamiseen. Harmittaa. Hyvät hiihtokelit menevät hukkaan, kävelykin hengästyttää. Tiedän, että kohtalotovereita riittää. Astelin apteekkiin kysymään, kuinka “röörit” saadaan auki. Olin unohtanut nenänhuuhtelukannun käytön. Se nopeuttaa paranemista. Kuinka sitä välillä unohtaa tuttuja asioita ja löytää ne sitten uudestaan?

Nyt vähän kaduttaa, että hyvin alkanut avantouintiharrastus lopahti. Äkäslompolossa avannolle pääsee vain kerran viikossa. Se on liian harvoin, varsinkin kun joitakin kertoja on jäänyt väliin työkiireiden takia. Tottumus kylmään veteen on kadonnut, samoin hyvät vaikutukset. Toki voin aloittaa harrastuksen uudestaan parannuttuani ja palattuani Rovaniemelle. Kilpisjärvellä sitten pääsen avantoon vaikka päivittäin.

Kävin kotona, ehdin viipyä Rovaniemellä reilun viikon ajan. Olipa ihana nukkua omassa vuoteessa. Hiihdin metsäsuksilla pari lenkkiä ennen uutta flunssaa. Metsäsuksilla liikkuminen on hauskaa ja kehoa lämmittävää. Luin lehdestä, että huippuhiihtäjät treenasivat kovilla pakkasilla metsäsuksilla.

Parasta kuitenkin oli siskonpoikien tapaaminen! Lapsista pursuaa elämäniloa ja energiaa, kiintymys on käsinkosketeltavaa. Esikoululainen kävi luonani yökylässä. Olen iloinen siitä, että Niilo haluaa maalata luonani. Saan innostaa kuvataiteiden ja käsillä tekemisen pariin.

Viivyn Ylläksellä vielä pari viikkoa, sitten kotiin Rovaniemelle hetkiseksi ennen Kilpisjärvelle lähtöä. Suunnitelmia on siitäkin eteenpäin aina syksyyn asti. Kesän aion työskennellä ulkosaaristossa Suomen eteläisimmässä asutussa paikassa, Bengtskärin majakalla. Tuntureiden ja ulkosaariston luonnon sanotaan muistuttavan toisiaan. Menen tarkistamaan asian henkilökohtaisesti! Odotan sileitä kallioita varpaiden alle ja raikasta meri-ilmaa makoisien unien tuojaksi.

“Koti on siellä missä sydän on”

Helmikuun 2. 2012

Saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapään mukaan koti on siellä missä sydän on. Olen työstänyt koti-ikävääni, löytänyt tapoja lohduttaa ja viihdyttää itseäni. Pidän hiihdosta taukoa flunssan ja pakkasen vuoksi, mutta onhan sitä muutakin!

Kulttuurin nälkään vastasi mitä parhaiten Ylläs Jazz Blues-viikonvaihde. Sain työnantajalta vapaalipun, joten kiertelin siellä täällä voimien mukaan. Konsertteja järjestettiin monessa paikassa samaan aikaan. Luontokeskus Kellokkaassa vanha matematiikan opettajani luennoi isänsä Toivo Kärjen jazzmusiikista. Törmäsin siinä samalla Kilpisjärven tuttuihin, mikäs sen mukavampaa! Jazzia kuunnellessa seurasin kuinka sininen väri laskeutui lumiseen maisemaan tummuen hetki hetkeltä. Kaksi kynttiläkuusta erottui aina vain heikommin ikkunan takaa.

Päätöskonsertissa Irina Björklund teki vaikutuksen. Hän on kuin keiju; luonnollinen, herkkä, mutta räjähtävän vahva yhtä aikaa. Hänen ranskankielisissä lauluissaan tunne välittyi suoraan sydämeen. Vieraskieliset sanat ikään kuin päästivät kuulijan sanojen ohi suoraan asian ytimeen.

Löysin hotellin kirjahyllystä sattumalta Raija Orasen kirjan Fanny. Lukeminen tuntui kuin olisin tavannut vanhan ystävän pitkästä aikaa. Pääsin muihin maailmoihin, vapauduin tästä hetkestä. Fanny tempaisi minut mukaansa Helsingin ja Sinebrychoffin historiaan sekä taideteosten hellään keräilyyn. Ymmärrän hyvin, kuinka lapsettomalle varakkaalle pariskunnalle huolella valituista taideteoksista tuli kuin omia lapsia. Kirjassa kuvattiin hyväosaisen ihmisen halua ja kykyä toimia köyhien olojen parantamiseksi. Elämän kohtuuttomuuden ja mielettömyyden aiheuttama turhautuminen kosketti, mutta päällimmäiseksi minulle jäi mieleen elämänhalu ja kauneuden vaaliminen.

Sitten muistin kuinka terapeuttista käsillä tekeminen on. Ostin sukkapuikot ja villalankaa. Nyt toinen farkunharmaa sukka on valmis. Onnistuihan se kantapään neulominenkin, kun paneuduin ohjeisiin. Aina silloin tällöin tarvitsen konkreettisia muistutuksia siitä, että osaan, pystyn ja jaksan.

Pakkanen on kireää, n. - 25 astetta, mutta aurinko alkaa jo näkyä. Aurinko kutsuu ulos ilmaiseen valohoitoon. Eilen pukeuduin lämpimästi villaan, untuvaan sekä itse tehtyyn kilinkarvahattuun. Astelin hitaasti jäällä auringonvalossa, hengitin kankaan läpi. Pakkasella ilma on kirkas, Ylläksen lumiset tunturit ja huurteiset oksat erottuvat selkeästi. Lumi kimaltelee. Kuinka kaunista onkaan - ja minä saan olla täällä!