Arkistot kuukaudelle Maaliskuu, 2012

Ihana Kilpisjärvi

Maaliskuun 29. 2012
Terveisiä Suomen ainoalta Suurtunturialueelta. On tämä niin erilaista kuin muu Suomi ja muu Lappi. Etukäteen jännitin lumitilannetta. Pitkin talvea on kuulunut huhuja siitä, kuinka Kilpisjärvellä on poikkeuksellisen vähän lunta.

Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan lumensyvyys on tällä hetkellä 71 cm. Lunta onkin koivikossa ja kylän pinnassa ihan riittävästi, mutta ylhäällä tunturissa tilanne on toinen. Tuuli on puhaltanut lumen jonnekin muualle. Lumivyöryriski on varoitusten mukaan suuri. Kai sitten siellä jossakin, minne se tuulen puhaltama lumi on kerääntynyt. Saanaa kiertäessäni ihmettelin kivien määrää ja kesämerkkitappien näkymistä. Lumen vähyyden vuoksi latua Saanan ympäri ei ole voinut ajaa isolla latukoneella, ainoastaan moottorikelkalla ja latuhöylällä. Kilpisjärven jäällä on entiseen tapaan leveä hiihtoura ja luistelu-ura keskellä.

Kyselin tietenkin innokkaana paikallisilta asukkailta millainen talvi on ollut. Kuulema hyvin pimeä juuri lumen myöhäisen tulon vuoksi. Lunta on onneksi sadellut viime päivinä ihan mukavasti. Tilanne tunturissa muuttuu niin äkkiä. 

Hiihdin tänään yhden työkaverin kanssa Ruotsin puolella Tuipalitunturissa. Yllätyin, kun hanki ei kantanut ylhäälläkään, vaan suksilla sai porskuttaa umpihangessa. Hikistä ja uuvuttavaa, mutta myös niin ihanaa! Näkymät olivat hulppeat. Pidimme evästauon tuulelta suojassa “hymykuopassa”. 

Juttelin hotellilla pitkään uskollisen lukijani Sarin kanssa, joka oli juuri palannut Haltin vaellukselta. Hän kertoi, että tunturissa ylhäällä hanki kantoi, mutta välillä joutui etsimään sopivaa hiihtopaikkaa lumen vähyyden vuoksi. Sää oli ollut oikukas, näkyvyys huono ja suksien pohjiin oli jäänyt lumipaakkuja. Nostan hattua tuolle reissulle! Ja pakettiin kuului vielä telttayöpymisiä. Minusta alkoi tuntua, että olen jo tottunut niin valkoisiin lakanoihin, saunaan ja päivällispöytään, että kuinkahan selviytyisin noin askeettisista oloista.

Tämän viikon olen huoltanut suksia ja muutenkin valmistautunut tuleviin retkiin. Huhtikuun alusta pääsen sitten asiakkaiden kanssa tunturiin. Sitä odotan innolla.

Kotona!

Maaliskuun 14. 2012

Terveisiä kotoa Rovaniemeltä. On ollut ihanaa saada olla kotona pitkästä aikaa. Läksin Ylläkselle marraskuun lopussa ja palasin sieltä vasta maaliskuun alkupuolella kotiin. Nautin kovasti Ylläksen maisemista ja laduista, mutta asumisesta koitui murheita.

Asuin työntekijöille osoitetussa huonokuntoisessa kimppakämpässä. Haistoin homeen hajun jo heti alkuun, mutta en tajunnut ruveta kyselemään uutta asuntoa. Ajan mittaan aloin sairastella, ensin tavallista flunssaa ja sitten pitkittynyttä poskiontelotulehdusta. Söin peräjälkeen pari antibioottikuuria.

Nyt olen kuitenkin voimissani omassa kodissa ja päässyt hiihtelemään pitkiä lenkkejä Mäntyvaaran maisemissa. Olen ehtinyt sivakoida tänä talvena 640 km, joten odotan Kilpisjärven opastyötä luottavaisin mielin. Oppaan työssä tarvitsen hyvän peruskunnon, jotta jaksan nauttia tunturihiihdosta koko huhtikuun ajan joka säällä. Oman hiihdon lisäksi työroolista on löydyttävä iloista asiakkaiden huomioimista. Iltaisin oppaan työhön kuuluu vielä iltaohjelman järjestäminen, päivistä voi tulla aika pitkiä, mutta ah niin mieluisia!

Ensimmäisinä opasvuosinani kunto ei ihan riittänyt, muistan sen väsymyksen vieläkin. Viime vuosina olen panostanut kohtuulliseen harjoitteluun. On upeaa tehdä unelmatyötä, kun ei tarvitse jännittää jaksamistaan. Toki kauden jälkeen olen väsynyt, niinhän se kuuluukin olla.

Oppaan työssä hiihtoa saattaa tulla lähemmäs sata kilometriä viikossa. Maasto on avotunturia, sääolosuhteet vaihtelevat suuresti. Suksina käytän ns. tunturisuksia. Tunturisukset ovat leveämmät ja lyhyemmät kuin perinteiset latusukset. Teräskantit auttavat puremaan jäisessä rinteessä, monot ovat jäykähköt. Tunturisuksilla hiihtäminen on jonkin verran raskaampaa kuin tavallisilla latusuksilla, mutta tunturisuksilla on hyvä tehdä latua ja lisäksi ne ovat turvallisemmat vaihtelevissa olosuhteissa.

Mieleni näköjään jo vaeltaa Kilpisjärven tuntureilla, vaikka lähden sinne vasta puolentoista viikon päästä. Sitä ennen hiihtelen kotimaisemissa ja osallistun ahkerasti Rovaniemen iltaohjelmaan. Eilen kävin Arktikumissa katsomassa elokuvan  Arktiset tulet. Tämä dokumenttielokuva kertoo Ranskan kuningas Ludvig Filip I lähettämän retkikunnan tieteellisestä tutkimusmatkasta Lappiin vuosina 1838-39. Retkikunta sai oppaakseen kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen. Elokuvassa herkutellaan upeilla maisemilla Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa. Pohjoisen kulttuuri-instituutin oppilaitosten yhdessä tekemä elokuva kesti 45 minuuttia, olisin mieluusti katsonut pidempäänkin. Elokuva tullaan esittämään televisiossa jossakin vaiheessa.

Tänään menen kuuntelemaan Metsähallituksen Pilkkeeseen esitystä Lapin luonnosta löytyvistä  sienistä ja huomenna vuorossa ovat Vuoden luontokuvat sekä lintukuvailta Arktikumissa. Onpa ihanaa, että järjestetään näin korkeatasoista ohjelmaa ja vieläpä ilmaiseksi. Kaupunkielämässä on etunsa.