Arkistot kuukaudelle Toukokuu, 2012

Lähtökuopassa

Toukokuun 21. 2012

Olen saanut kerätä voimia kotona Rovaniemellä. Lumet ovat enimmäkseen sulaneet, tosin isoimmissa kasoissa vielä on jonkin verran lunta. Yllätyin käydessäni vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Louevaarassa, kun siellä lumimassat vaikeuttivat jalkaisin kulkemista. Korkeusero vaikuttaa niin paljon. Astelimme peräjälkeen kumisaappaissa polveen asti upottavia jälkiä. Hiki virtasi, aurinko lämmitti - ja oli jotenkin aivan mahtavaa. Paikoitellen hanki kantoi ja sitten taas upotti pohjia myöten.

Halusin käydä tutustumassa Louevaarassa, koska minun oli tarkoitus vetää siellä päiväretki Ounasvaaran Ladun nimissä. Tämä oli siis tutustumismatka, jonka aikana tajusin, ettei patikkaretkeä voi tällä lumimäärällä toteuttaa. Ehkä sitten myöhemmin.

Retken ajatuksena oli pohtia ns. Voimapolun ideaa Rovaniemen ympäristössä. Voimapolkua kuljettaessa tavallisen patikoinnin lisäksi luonnossa tehdään välillä harjoitteita, jotka edistävät hyvinvointia. Harjoitteissa havainnoidaan ympäristöä ja tiedostetaan omia tunnetiloja Siis nautitaan luonnosta. Ollaan läsnä. Metla on suunnitellut ja toteuttanut Ikaalisissa opastekyltein varustetun Voimapolun. Millainen toteutus sitten sopisi Rovaniemelle?

Olen itse elämässäni kokenut vahvasti luonnon elvyttävän vaikutuksen. Monta kertaa olen haltioitunut luonnon kauneudesta ja se on ravinnut sieluani. Luonnon havainnoinnissa lapset ovat mestareita, he huomaavat kaikenlaista kaunista ja ymmärtävät pysähtyä ihastelemaan yksityiskohtia.

Kävin Rovaniemellä nauttimassa teatteriesityksestä Erätulien loisteessa. Siinä lavastus oli kohdillaan erätarinoihin, sillä koko esitys pidettiin teatteritalon pihalle pystytetyssä kodassa. Keskellä kotaa roihusi tuli. Katsojat saivat nauttia nokipannukahvia mustasta pannusta. Savun tuoksu ja tulen kajo kietoivat minut tarinoita vastaanottavaan olotilaan. Näyttelijät kertoivat A.E. Järvisen kirjoittamia erätarinoita. Sukelsin helposti tarinoiden tunnetiloihin; koin surua ja iloa, sitten jännitystä ja väsymystä. Ei ihme, että A.E. Järvisen luontokuvaukset olivat aikansa myydyimpiä kaunokirjallisia teoksia.

Pian aloitan kesätyöni Bengtskärin majakalla. Matkavalmistelut ovat käynnissä, monta asiaa mietittävänä ja hoidettavana. Onpa mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea koen ja näen Saaristomeren uloimmalla luodolla. Edellisen työrupeamani tein ainutlaatuisella Suurtunturialueella, nyt siirryn Suomen eteläisimpään asuttuun paikkaan, Hangosta 25 km lounaaseen. Bengtskärin karulla luodolla ei kasva lainkaan puita. Luonnon armoilla ollaan siinä missä avotunturissakin. Kovalla myrskyllä laiva ei pääse rantautumaan, joten yllätyksiä kulkemisessa saattaa tulla niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Sain ohjeeksi varata lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta mukaan. Yritän pärjätä tunturivarusteilla.

Kotona olemisen opettelua

Toukokuun 5. 2012

Kotona olemista pitää ihan harjoitella, kun on ollut pitkään poissa Oma vuode houkuttelee pitkien yöunien lisäksi makoisille päiväunille. Väsymystä on ymmärrettävästi kertynyt ja sehän lähtee lepäämällä - ja syömällä hyvin ja palauttavalla liikunnalla. Oppaan työ Kilpisjärvellä on unelmatyötä, mutta sekin vaatii veronsa. Päivät venyvät usein kellon ympäri ja hiihtoa tulee yhteen soittoon aikamoinen määrä.

Kausi loppui veteraanipäivään 27.4. Suunnittelin hiihteleväni sen jälkeen vielä omia retkiä, mutta niin vain jäivät. Tuuli oli kovaa ja sää muutoinkin ankea. Ja minua houkuttelivat jo muut asiat! Rillumarei ja silleen… Luulen, että parhaat hiihtosäät ja hangenkannot olivat vasta alkamassa. Näillä lumilla ehdin kuitenkin hiihtää 1050 km. Tonnin tyttö!

Kilpisjärvellä maisemien lisäksi suurta iloa tuovat tutut ja toki uudetkin ihmiset. Tunturimaisemassa sielu avautuu, kanssakäyminen on mutkatonta ja aitoa. Kilpiksen oppaan työssä onnistuminen on vaatinut monen vuoden opettelun. Olen huomannut apuoppaiden vaihtuessa, kuinka haastavaa heidän on löytää paikkansa.

Rovaniemellä on edelleen yllättävän paljon lunta, mutta sukset vein jo kesävarastoon. Olen kokeillut hölkätä ja kävellä. Se tuntuu jaloissa aivan erilaiselta kuin hiihto; penikat ja reidet kipeytyvät. Talvella kuulin juoksemisen aloittamiseen hyvän neuvon: jalat pitää totuttaa juoksemiseen. Ei se niin helppoa ole, tiedetään.

Parasta Rolloon paluussa on siskon poikien kiintymys. Voi sitä lasten iloa ja lämpöä! Sain mieluisan yövieraan, eskaripojan. Kotona Niilo leikkii poikien leikkejä, mutta tullessaan minun kotiini hän avautuu uusille asioille. Usein maalaamme pulloväreillä ja pensseleillä taideteoksia. Tällä kertaa kaivoimme esille aarteitani: nukkekodin astioita, metallihyönteisiä, korukiviä, simpukoita ym. Poika hehkutti, että oli tosi, tosi kiva leikkiä.

Rovaniemellä toimiva Ounasvaaran Latu täyttää 60 vuotta. Sen kunniaksi järjestämme lokakuussa Madeiran retken. Patikoimme päivittäin kauniissa luonnossa ja yöt nukumme lakanoiden välissä. Olen pörrännyt netissä, soitellut ja pyytänyt tarjouksia. Täydestä työstä sekin käy. Toivottavsti matka toteutuu ja pääsemme pimeimpään aikaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Matkalle voi tulla mukaan vaikka ei olisikaan OuLan jäsen.