Arkistot kuukaudelle Syyskuu, 2012

Jään vielä Kilpisjärvelle

Syyskuun 25. 2012
Opastustyöt ovat ruskan osalta ohi ja hotelli laitettu kiinni. Tien vieressä olevassa kyltissä lukee: “avataan jälleen 3.3.2013″. Iloitsen siitä, että ryhmien kanssa meni hyvin. Pidän erityisesti pitkään viipyvistä ryhmistä. Silloin ehtii olla rauhassa tunturissa, asettua tunturissa olemisen henkiseen olotilaan. Parhaimmillaan ryhmän kanssa ylletään harmoniseen tilaan. Silloin on päästy kiireen rajan yläpuolelle. 

Tämä ei tietenkään toteudu kaikkien ryhmien kanssa. Jotkut ryhmät virittävät itselleen ansoja pitämällä kiinni kovista suoritustavoitteista ja kiireisestä aikataulusta. Koetan purkaa niitä mahdollisuuksien mukaan. Toki ryhmä itse päättää tavoitteensa ja minun roolini on auttaa. 

Jään Kilpisjärvelle syyslomaan asti osa-aikaiseen työhön koulun siivoojana. Pieni lämminhenkinen kyläkoulu on minulle ennestään tuttu. Siivoojan iloksi kaikki riisuvat kenkänsä eteiseeen, joten likaa ei paljoa kerry. Täällä ei myöskään ole sellaista meteliä kuin isommissa kouluissa. Oppilaat tervehtivät ja käyttäytyvät muutenkin kohteliaasti. Koko koulussa on luokat esikoulusta ysiluokkaan, oppilaita 21, opettajia neljä ja puoli. 

Näin minulle jää aikaa myös tunturiretkeilyyn. Eilen aurinko paistoi kuulakkasti, oli ihanteellinen ulkoiluilma. Kiipesin Ailakkavaaran päälle ihastelemaan maisemia. Koivikossa näytti vähän siltä kuin olisi leijaillut lumihiutaleita. Tunturimittarit, vaaleat perhoset lentelevät ympäriinsä ja törmäilevät välillä kulkijaankin. Iltaisin perhoset lentävät valoa kohti. Oven aukaisussa on oltava tarkkana, ettei sisälle pujahda lauma perhosia. Nyt Kilpisjärvellä jännitetään, selviytyvätkö koivut tuhoista.

Hotellin henkilökunnan päättäjäisiä juhlittiin uudella tavalla. Hyppäsimme Hurtigrutenin kyytiin Finnsnäsistä Tromsaan. Valitettavasti sää ei suosinut meitä, katselimme maisemia pilvien roikkuessa alhaalla pienessä tihkusateessa. Minuun jäi kuitenkin halu matkustaa joskus toiste pidempi matka vuonojen välissä. Maisemat näyttäytyvät erilaisina mereltä kuin tien päältä.

Ruskaoppaan onnenhetkiä

Syyskuun 8. 2012

Kilpisjärven maaruska on parhaimmillaan. Riekonmarja hehkuu punaisena paljakalla, ruohokanukka kerää katseet koivikossa. Ruostesieni kuitenkin himmentää ruskan loistoa. Harvassa ovat tulenlieskana loimuavat vaivaiskoivut, ne näyttäytyvät peremminkin rusehtavina. Silti ruskaa on kaunis katsella. Tunturit lumoavat kulkijan niin kuin vain Suurtunturialueella voi!

Patikoin yhtenä päivänä Jehkatsin huipulle. Ensin polkupyörällä Retkulle, siitä sitten Luontopolun ja saksalaisten sotatien kautta entistä Rajavartioston mökkiä kohti. Siinä kavutessa tuli aikamoinen nälkä. Kaivoin repusta rautukukon ja puukon, ai kun maistui hyvälle.

Ruskaoppaan työt ovat alkaneet oikein mukavissa merkeissä. Sain heti alkajaisiksi kulkea monta päivää saman ryhmän kanssa, siinä ehtiä tutustua ja ystävystyä. Kiitos Keski-Porin seurakunta!

Kiersimme Saanan luontopolun kaikessa rauhassa. Lueskelimme opaskylttejä ja juttelimme kaikenlaista. Kuuntelimme puron solinaa, välillä kevyt sade kostutti takkia. Saimme hakea puron ylityspaikkaa vähän aikaa, ennen kuin sopiva löytyi.

Bussiretki Norjaan Skjerveyn saarelle kosketti mm huikeilla maisemilla. Matkalla pysähdyimme tietenkin Jäämeren rannalle haistelemaan meri-ilmaa ja ihastelemaan meren siloittamia rantakiviä. Sukelsimme aika monen tunnelin kautta, yhdessä jopa meren alta, ennen kuin olimme perillä kalastajakylässä. Nälkähän siinä taas tuli, vaikka olimme vain istuneet bussissa. Kehuimme kilvan paikallista paistetun seitin makua, aivan erilaista kuin se pakastealtaan köntti Suomessa. Kotimatkalla keitimme kahvit tien varressa ja esittelin Morsiushuntu-putouksen sijainnin, mutta emme ehtineet laskeutua katsomaan sitä.

Kerroin ryhmälle ihmetelleeni ensimmäisenä opasvuotenani, kuinka täällä ihmiset niin kovin kehuskelevat pyykillä käynnistä. Kai sitä nyt pyykkiä kaikki pesevät! Pikku hiljaa tajusin, että tarkoitettiin vierailua Kolmen valtakunnan rajapyykillä. Tämä ryhmä oli keksinyt hauskan idean: rajapyykillä he kaivoivat esille pyykkinarun, rättejä ja pyykkipoikia. Yhteiskuva otettiin rajapyykillä pyykkiä kuivaten! Kävimme katsomassa Kuohkimajärven remontoitua autiotupaa, viihtyisä ja kaunis. Me kuitenkin palasimme Kilpisjärvelle; osa Malla-laivalla, osa käveli Mallan luonnonpuiston kautta. Kävelymatka oli aika haasteellinen, kivisellä ja kuraisella polulla lirisi vettä. Kitsiputouksella  pidettiin evästaukoa ja päästessämme bussille olimme väsyneitä, mutta onnellisia. Minun mielestäni retki oli raskaampi kuin Saanan huiputus.

Tunnelma oli lämmin myös Kilpisjärven rannassa Kalastajatorpalla pidetyissä lettukesteissä. Kukin sai paistaa oman lettunsa isolla muurinpohjapannulla, kyytipoikana kahvia ja konjakkia ken halusi.

Vierailu biologisen aseman amanuenssi Rauni Partasen kotona teki moniin vaikutuksen. Koti on arkkitehtonisesti ainutlaatuinen, lukuisat kasvit kukoistavat (mm kärsimyskukka, pelargoniat ja viinirypäle). Lauri Pappilan veistämät puulinnut koristavat kotia. Puutarha on aidattu poroaidalla, jotta kylällä liikkuvat porot eivät söisi puutarhaa paljaaksi. Poronvasa oli kuitenkin eksynyt pihaan.

Hämmästelen vieläkin sitä lämpöä ja iloisuutta, joka tästä ryhmästä huokui. Taitavilla vetäjillä lienee osuutta asiassa, mutta myös samanlaisilla arvoilla ja tutulla porukalla.