Arkistot kuukaudelle Joulukuu, 2012

Tontun tohinat laantumassa

Joulukuun 29. 2012

Joulutontun työt loppuvat pian. Vielä kuitenkin on muutama päivä juoksentelua punavihreässä asussa tonttulakki päässä.  Joulun jälkeen tonttuasu tuntuu vähän oudolta, mutta se on hyvä tapa erottua työntekijänä asiakkaista. Viimeinen ryhmä viipyy Lapissa kokonaisen viikon, kun aiemmat ryhmät on lennätetty takaisin kolmen tai neljän päivän jälkeen.

Olen päässyt opettamaan maastohiihdon alkeita sellaisille aikuisille ja lapsille, jotka eivät ole koskaan hiihtäneet. Suomalaiset ovat syntyneet sukset jalassa, mutta britit eivät. Tänään haastetta riitti monella tavalla. Heti aamusta pakkanen kipristeli 28 asteessa ja minä sain oppilaakseni neljätoista kaatuilevaa brittiä. Kerroin, että en yleensä hiihdä tällaisella pakkasella, koska hengitystiet jäähtyvät liikaa. Aktiviteeteissä ei kuitenkaan tunneta pakkasrajoja. Ei uskoisi, mutta oppilaani olivat aivan hikisiä lenkin jälkeen, jossa hiihdettiin kahden tunnin aikana yhteensä kolme kilometriä! Yksi nuori kaveri jäi makaamaan hankeen höyry nousten. Patistin hänet jalkeille ja suihkuun mahdollisimman nopeasti.

Iltapäivällä pidin toisen hiihtotunnin. Vein asiakkaat hiihtämään tunturin toiselle puolelle lämpimämpään paikkaan, mutta sitten huomasin unohtaneeni omat sukset kotiin! Niinpä juoksentelin pitkin latua edestakaisin nostelemassa oppilaita pystyyn ja jakelemassa hyvää tarkoittavia neuvoja. Loppujen lopuksi tunti meni niin hyvin, että asiakkaat luulivat minun olleen tarkoituksella ilman suksia.

Myös yhteisasumisessa on tullut haasteita. Erilaiset arvot ja elämäntavat hankaavat toisiaan, kun vaakakupeissa painavat nuorten biletys ja yövieraat, toisaalla tarve nukkua ehjät yöunet ja kotirauha.

Joulun tienoille osui pitkä, yli viikon pakkasjakso. Hiihdosta oli luovuttava ja siitä tuli selviä vieroitusoireita. Nukuin huonosti, en osannut luonnollisesti säädellä syömistäni ja kehossa tuntui tukalalta. Yksi tonttutoverini kertoi, että hän oli joskus addiktoitunut avantouintiin niin, että kävi pulahtamassa kolmesti päivässä. Väliajat hän ajatteli seuraavaa hyistä kylpyä.

Pian pääsen kotiin lepäämään omaan rauhaan. Jaksan kyllä loppuun asti, mutta onneksi tonttujen tohina on laantumassa.

Joulu on jo ovella

Joulukuun 23. 2012

Paukkupakkanen ja värikäs taivas ovat liittoutuneet yhteen. Viime päivinä pakkanen on kiristynyt kolmenkymmenen asteen molemmin puolin, samalla olemme saaneet ihastella keltaisena, punaisena ja sinisenä hehkuvaa taivaanrantaa. Joulukuu on näyttäytynyt enimmäkseen harmaaana, mutta nyt aivan Joulun kynnyksellä olemme saaneet ilmaista väriterapiaa. On jännää, miten päivä voi olla valoisa, vaikka aurinko ei nousekaan. 

Äkäslompolon ja Ylläsjärven yhdistävä maisematie on satumaisen kaunis tykkylumisine puineen. Joka kerta siitä ajaessamme ajattelen, kuinka suuri etuoikeus on nauttia näistä maisemista. Samoin olen nöyrän kiitollinen siitä, että saan katsoa lunta brittien kanssa positiivisin silmin. Ihmeellinen materiaali moniin aktiviteetteihin: pulkkailuun, hiihtoon, lasketteluun, husky- ja poroajeluun, potkukelkkailuun, lumisotaan, lumikenkäilyyn jne. Brittien mielestä suomalaiset lapset ovat onnekkaita, kun saavat laskea pulkkamäkeä koko talven.

Tosin kolmenkymmenen asteen kylmyys ei ole enää leikin asia, kun aktiviteetit tapahtuvat ulkona. Puin aamulla päälleni viisi kerrosta puseroita, joista kolme villaista. Tontulle aiheuttaa melkoista päänvaivaa se, että samassa asussa ollaan sisällä ja ulkona, vaikka lämpötilaero voi olla viisikymmentä astetta. Siinä on haastetta pukeutumiseen - olen todennut hengittävän villan toimivaksi.

Yhtenä iltana vein brittiperheitä huskyajelulle ja jouduin - tai pääsin ajamaan yhtä koiravaljakkoa. Kyydissä istui kolme lasta. Huskyopas oli neuvonut, että pahinta on itkeminen, kun kyyneleet jäätyvät poskelle ja olo on entistä kylmempi. Pienintä lasta alkoi tietenkin itkettää palellessaan. Mietin, että mitä järkeä lapsia on istuttaa paikallaan puoli tuntia näin kovalla pakkasella. En ole kuullut minkäänlaisesta pakkasrajasta. Pyysin lapsia liikuttelemaan varpaita ja sormia, vääntelemään naamaa ja painautumaan toistensa lähelle. Sitten lauloimme yhdessä joululauluja. Minuun itseeni teki suurimman vaikutuksen lastenlaulu Tuiki, tuiki tähtönen (Twinkle, twinkle little star). Nimittäin lumisessa metsässä ajaessamme tähdet tuikkivat taivaalla ja puolikuu valaisi maisemaa. Onneksi olen ajanut koiravaljakkoa muutaman kerran aiemminkin niin, että pystyin keskittymään sekä lapsiin että ajamiseen yhtä aikaa. Seuraavana päivänä tavatessamme lapset painautuivat kainalooni. 

Ylläksen lähellä oleva Lainion lumikylä on suosittu retkikohde. Siellä lumesta ja jäästä on veistetty hotellihuoneita, jääbaari, kappeli, liukumäki jne. Ihmiset ovat haltioissaan ja ymmärrän kyllä miksi. Kiinalaiset työmiehet ovat tehneet taitavaa työtä sahatessaan suomalaisen luonnon muotoja. Jotkut turistit nukkuvat yönsä makuupussissa jäävuoteessa, tosin he voivat halutessaan siirtyä sisätiloihin vaikka keskellä yötä. 

Tonttutarinoihin kuuluu kertomus tonttujen ruokailutavoista. Aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi tontut syövät riisipuuroa. Lempilauluni on tietenkin “Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo.” Makoisaa Joulua kaikille ja lumi-iloa!

Tonttu tohinoissaan ja riemuissaan

Joulukuun 11. 2012

Tontut suihkivat kiireisinä pitkin Lappia. Kittilän lentoasema meinasi ratketa liitoksistaan, kun niin Englantiin palaavia kuin uusia vierailijoitakin velloi joka puolella. Kaikki ei mennyt ihan jouhevasti - vaatevarasto tukkeutui. Britit joutuivat värjöttelemään hyisessä tuulessa odotellessaan lämmintä vaatepakkausta.

Matkailijamäärät ovat niin suuria, että on haastavaa saada asiat rullaamaan. On monta osatekijää ja kaikki kustannukset koetetaan minimoida, kuten tonttujen palkat. Yksi matkailun asiantuntija totesi minulle, että Lapin matkailu ei toimisi ilman halpatyövoimaa.

Brittimatkailijat maksavat sievoisen summan unelmalomastaan Lapissa - ja silloin odotukset ovat korkealla. Lehdet ovat kirjoitelleet yhden matkanjärjestäjän toilailusta Enontekiöllä. Siellä käsittääkseni brittiyrittäjä koettaa selviytyä mahdollisimman pitkälle omin voimin ilman paikallista työvoimaa. Siis myydään aitoa suomalaista joulua ilman suomalaisia. Turisteja ei kannata aliarvioida, he haistavat kaupallisen rahastuksen. Minusta tuntuu hyvältä, että aitous on arvossaan.

Pehmeä lumi ja puolimetrinen hanki ovat taikoneet Ylläksen luonnosta satumaailman. Brittilapset riemuitsevat pulkkamäestä aivan samoin kuin suomalaiset, heille se vain on harvinaisempaa herkkua. Kerran yksi lapsi halusi pulkkailusta muiston itselleen. Kun pulkkaa ei voinut viedä kotiin, hän nappasi pulkan narun muistoksi.

Ylläksen ladut ovat loistokunnossa. Nautiskelin vapaapäivänä sivakoinnista pitkän retken, 25 km. Poikkesin pari kertaa latukahvilaan makkaran paistoon, mustikkamehulle ja viihtymään. Illan kruunasi rantasaunan pehmeät löylyt ja avanto. Elämä on aika ihanaa, välillä.

Iloitsen myös siitä, että olen neulonut lahjaksi kahdet valkoiset sukat ja postittanut kasan joulokortteja, joista osa itsetehtyjä. Joulumieltä on siis kosolti ilmassa. Lähetän sitä kaikille lukijoille ulkona leijailevien lumihiutaleiden mukana. Ota kiinni, vaikka kielellä.

Täystonttuna Ylläksellä

Joulukuun 1. 2012

Viikko Ylläksellä Äkäslompolossa on vierähtänyt nopeasti. Safariyritys on pitänyt joulutontut kiireisenä viiden päivän työhön perehdytyksellä, viiden päivän palkattomalla koulutuksella. Ruokaa on sentään saatu talon puolesta, vähintään keittolounas päivässä. Päivät ovat olleet pitkiä, osa ympäripyöreitä. Kun työ on minulle tuttua viime vuodelta, olen saattanut joinakin päivinä poistua omiin kiireisiin, siis ladulle. Parasta antia oli ammattilaisen vetämä ensiapukoulutus. Kertaus oli paikallaan, vaikka ensiapukorttini onkin voimassa.

Huomenna sitten alkaa todellinen työ. Brittiperheitä laskeutuu Kittilän lentoasemalle läjäpäin. Siellä heidät varustetaan lämpimillä vaatteilla ja syytä onkin, kun Äkäslompolossa on ollut pakkasta parikymmentä astetta. Britit eivät ole tottuneet näin kylmään ja moni aktiviteetti tapahtuu ulkona. Lumessa ja pakkasessa he pääsevät moottorikelkkailemaan, ajamaan koiravaljakolla, istumaan poron vetämässä reessä, laskemaan pulkkamäkeä jne. Loman kohokohta on Joulupukin tapaaaminen, johon kullekin perheelle varataan aikaa vain noin minuutin verran. Saattaa aika mennä nopeasti…

Minä olen voimistunut Ylläksen upeilla laduilla. Kotona Rovaniemellä hiihtokelien loputtua vesisateisiin aloin tunnistaa masennuksen oireita. Huolestuin jo jonkin verran. Nyt hiihtoterapia ja tonttutovereiden seura on tehnyt tehtävänsä. Olen palannut omaksi itsekseni. Oikein hyvää joulukuuta kaikille lukijoille. Muistattehan, että tontut ovat täydessä työn touhussa ja se kaikki on totta. Tarkkaile siis sanojasi ja tekojasi!