Arkistot kuukaudelle Maaliskuu, 2013

Kireän pakkasen keskellä

Maaliskuun 20. 2013

Pakkasia on pidelty ja hampaita kiristelty. Ulkoiluun tottuneelle ihmiselle viikon mittainen sisäily eli sisällä oleilu turhauttaa. Ja kehoakin alkaa pakottaa. On harmi, etten löydä samanlaista liikkumisen riemua sisäliikunnasta kuin hiihtämisestä. Minun vaihtoehtoni on löhötä sohvalla, lukea ja katsella televisiota. Viikon verran kökötin sisällä hengitysteitä parantelemassa ja pakkasta paossa. Sitten sujautin sukset jalkaan, painelin tuulessa ja tuiskussa tunturiin. Taistelusta luonnonvoimia vastaan sain euforisen hyvän olon! Hiihdin Saanajärven päivätuvalle, mutten saanut ulko-ovea auki kinostuneen lumen takia.

Yhtenä päivänä sää lauhtui poikkeuksellisesti viiteen pakkasasteeseen ja silloin hiihdin Saanan ympäri tavallisilla latusuksilla onnesta soikeana. Latukone porhalsi musta savu nousten. Hiihtäjiä tuli vastaan. Nyt hiihtokausi Kilpisjärvellä on siis alkanut kunnolla! Retken kruunasi lentävä riekkoparvi, kymmenkunta riekkoa. Olen nähnyt nyt enemmän riekon jälkiä kuin aiempina vuosina, lieneekö kanta nousussa?

Koululla olen siivoilun lomassa päässyt yhä enemmän juttusille oppilaiden kanssa. Pikku hiljaa tutustutaan toisiimme. Parina päivänä hoidin siivouksen lisäksi koulun keittäjän tehtäviä. Etukäteen jännitin kuinka selviytyisin, mutta hyvinhän se meni - ja eihän sijaisen tarvitsekaan olla yhtä hyvä kuin vakituisen työntekijän. Kilpisjärvellä keittäjän ei tarvitse noudattaa orjallisesti jonkun muun laatimaa ruokalistaa, vaan keittäjä saa käyttää omaa harkintakykyään. Joustavaa.

Olen katsellut koulun viherkasveja sillä silmällä jo pidemmän aikaa Ne  ”kuiskailivat” minulle tarvitsevansa uutta multaa, olivat kai joutuneet pärjäämään vanhassa mullassa vuosikausia. Pienessä koulussa voi sopia asioista joustavasti, joten yhdistimme kasvien keväthuollon kotitaloustuntiin. Olihan se hauskaa, kun tyttöjen pukkarin suihkutilassa kiskottiin kukkia irti ruukuista, ihmeteltiin valtavia juuria, tehtiin nuorennusleikkauksia ja istutettiin pistokkaita. Hyvä energia houkutteli paikalle muitakin oppilaita ja koulun henkilökuntaa.

Tänään ystäväni Eve houkutteli mukaansa lumikenkäilemään Salmivaaran huipulle. Aurinko paistoi, kylmästä tuulesta huolimatta paikoin tuntui lämpimältä. Siis toppavaatteissa. Haltioidun aina uudestaan Salmivaaran laelta avautuvasta näkymästä. Voi kuinka kauniita valkoiset tunturit ovatkaan! Lumikengillä oli lystikästä laskeutua alas umpihangessa, riekon ja jäniksen jälkien lomassa. Pienet lumikokkareet juoksivat kilpaa rinnettä alas auringon säteiden hohtamina. Eve keksi kutsua sitä timanttivyöryksi. Oli hyvä olla tässä ja nyt.

Tunturihiihtoa maaliskuussa

Maaliskuun 10. 2013

Valoa Saanalla -viikko toi hiihtoasiakkaita Kilpisjärven tuntureille jo maaliskuun alussa. Sain tehdä unelmatyötä hyvässä seurassa, mutta sää oli vielä kovin kylmä ja tuulinen. Pakkanen pysytteli parinkymmenen asteen tienoilla, lämmeten parhaimmillaan - 10 asteeseen, mutta tunturissa lähes aina vallitseva tuuli sai ilman tuntumaan purevalta. Hiihdin toppavaatteissa ja sinällään en palellut, mutta umpihangessa latua polkiessa hengästyneenä kylmää ilmaa tunkeutui hengitysteihin. Olen nyt siitä toipumassa.

Tunturisuksilla hiihtäessä työtä saa tehdä moninkertaisesti tavalliseen latuhiihtoon verrattuna. Hanki kantaa tunturissa, mutta päälle on satanut pehmeää “jarrulunta” aika paljon. Ja vanha totuus siitä, kuinka pakkasella suksi ei luista, lisäsi haastetta hiihtoon. Silti oli aivan upeata hiihtää tunturissa ryhmän kanssa, ihailla yhdessä maisemia ja nauttia tästä hetkestä.

Ensimmäisenä päivänä hiihdimme Saanajärven kodalle. Olin varautunut viisaasti omilla klapeilla ja sytyillä, joten saimme mutustella eväitä tulen loisteessa. Kylmällä ilmalla voi pitää vain lyhyitä taukoja. Kodalta jatkoimme kohti Haltin reittiä. Näin saimme laskea tunturissa pitkiä nautinnollisia mäkiä.

Toisena päivänä läksimme kokeilemaan onneamme Ruotsin puolelle Temppelikuruun. Aika pitkälle saimme apua moottorikelkan jäljistä, mutta sitten alkoi pehmeä umpihanki. Kysyin pieneltä ryhmältäni, kuinka paljon heiltä löytyy seikkailu- ja urheilumieltä. Sitähän löytyi ja niin jatkoimme matkaa kävellen, pyllymäkeä laskien ja upottavassa umpihangessa suksilla porskuttaen. Olin todella innoissani kuin tutkimusmatkailija retkikuntansa kanssa! Pääsimme perille neitseelliseen Temppelikuruun ja haltioiduimme. Kysyin, osaisiko joku laulaa, kun paikassa on loistava akustiikka. Lopulta yksi asiakas lauloi upealla äänellä. Koskettava hetki. Hän paljasti osallistuneensa joskus Tangomarkkinoiden karsintoihin.

Yhtenä päivänä hiihdimme Norjan puolella Salloaivin suunnalla. Lähtiessä aurinko paistoi ja oli melko tyyntäkin, mutta retken aikana tuuli ja tuisku yltyi. Sää ratkaisi reittivalinnat ja olin todella kiitollinen maaston tuntemuksesta.

Vasta viimeisenä retkipäivänä saimme nauttia valmiista ladusta. Hurrasimme latukoneen puskiessa Saanan juurella ensimmäistä kertaa tänä talvena! Niin saimme laskea ihka ensimmäisinä pitkän laskun kohti Retkua leveällä lanatulla baanalla. Yksi asiakkaani kunnioitti maahisia vai mitä lienee ajatellut sukeltamalla uralta pehmeään hankeen. En nähnyt tilannetta, mutta hän kertoi, kuinka vaikea pehmeästä lumesta oli päästä ylös, kun aina vain upotti.

Jokainen retki oli ainutkertainen kokemus paitsi asiakkaille niin myös minulle. Kilpisjärvellä sää vaihtuu nopeasti, joten tuttukin reitti on mielestäni aina erilainen ja ennalta-arvaamaton. Siis tuore kokemus.

Sielu tuulettuu tunturissa koko kevään!

Maaliskuun 3. 2013
Nyt kävikin niin, että jään Kilpisjärvelle koko kevääksi. Kuinkas muutenkaan… Koulun henkilökunta onnistui houkuttelemaan minut töihin maaliskuun loppuun asti - ja sittenhän alkaakin unelmatyöni tunturioppaana huhtikuun ajan. Viikolla 10 koululaiset viettävät hiihtolomaa, mutta minulla on töitä hotellilla. Vedän hiihtoretkiä tunturiin ns Hörhöviikolla (lainaus Kujulta), viikko löytyy netistä nimellä Valoa Saanalla. Ohjelmallinen viikko sisältää luentoja ja kursseja Maya-kalenterista, uuden ajan energioista, Super Foodista, shamanismista ja joogasta. Lisäksi tarjolla on päivittäin hiihtoretkiä, joogaa sekä erilaisia tulkintoja ja hoitoja. Yhtenä päivänä kurssilaisille järjestetään retki Haltille, Tromssaan tai Kolmen valtakunnan rajalle. 

On mielenkiintoista kohdata erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja, silloin kun pyritään lisäämään ihmisen hyvinvointia. Keinot on monet. Oma harkintakyky on syytä toki pitää aina valppaana. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi minulle. Itse koen luonnossa olemisen, erityisen voimakkaasti tunturiluonnon henkisesti avartavana kokemuksena. Sielu tuulettuu tunturissa! Se tapahtuu itsestään siinä ympäristössä, kun vain rauhoittuu ja on läsnä. Rauhallinen hiihto tai patikointi tunturissa voi olla hyvin meditatiivinen kokemus.

Joskus olen mielessäni hämmästellyt hiihtoretkellä jokun ihmisen tarvetta jatkuvaan puhumiseen, “etelän asioitten” loputtomalta tuntuvaan vatvomiseen. Ehkä rauhoittuminen vie aikansa. Ehkä hän koettaa poistaa näin henkistä kuonaa, ennen kuin voi avautua tälle hetkelle, jossa on kaikki. Asioista puhuminen on valtavan tärkeää, mutta tunturissa on mahdollisuus enempään. Avata sielunsa ja kuunnella vain. Hiljaisuutta, tuulen tuhinoita. Joskus olen ajatellut hiihtoretkellä tunturissa, että juuri nyt minulla on kaikki, mitä haluan. Ihana täyteläisyyden tunne, syvä onnellisuuden kosketus. Olen kiitollinen noista kokemuksista ja niiden tiedostamisesta. 

Sanotaan, että elämässä tarvitaan vastakohtia. Ei ole iloa ilman surua jne. Olen itse aikoinaan elänyt pimeyden ja synkkyyden kauden sairastaessani vakavaa masennusta. Uskon, että nykyinen valon ja ilon kokemus pienistäkin asioista kumpuavat tästä pohjattoman raskaasta vaiheesta. 

Palataanpa takaisin maan pinnalle ja hiihtoon. Ylpeänä ilmoitan, että tuhat kilometriä tuli tänä talvena täyteen jo helmikuun puolella! Saavutettuani tavoitteen se ei enää tuntunutkaan niin ihmeelliseltä. No, etukäteen pohdiskelin miten juhlistan tavoitteen saavuttamista, minne menen syömään jne. Elämä kuitenkin järjesti minulle yllätyksen. Asun nyt pari kuukautta Kilpisjärvellä oikein mukavassa asunnossa takkatulineen ja pääsen pihalta suoraan hiihtoretkelle tunturiin. Tulee mieleen sanonta “Elämä kantaa”.