Arkistot kuukaudelle Kesäkuu, 2013

Retkeilystä nautiskelua Pallaksella

Kesäkuun 26. 2013

Neljän päivän vapaat ja retkeilyt Pallaksen maastoissa on nyt vietetty. Päätin tehdä kevyitä retkiä, jotta lepäilyyn ja palautumiseen jää riittävästi aikaa. Retkeilylläkin voi väsyttää itsensä perusteellisesti, jos ei pidä varaansa. Juttelin yhden pariskunnan kanssa, jotka kävelivät Hetasta Pallakselle ilman yöpymisiä, pysähtyen vain pieniin lepohetkiin. 55 km tallustamista yhteen soittoon tuottaa heille tyydytyksen ja onhan se aikamoinen suoritus sinällään. Toinen näkökulma on lähteä tunturiin ajan kanssa, katsella ja viipyillä. Antaa tilaisuus myös sosiaaliselle elämälle. Retkillä saattaa tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, toki moni asia yöpaikassa väsyneenä ärsyttääkin. Kuten tuvan lämmitys niin, ettei kukaan saa nukutuksi!

Ensimmäisenä vapaapäivänäni sää oli varsin tuulinen, joten läksin kävelemään metsään Pyhäjoen luontopolulle. Sielläpä vasta oli kauniita paikkoja. Pikku lammen äärellä kelpasi istahtaa ja kuunnella veden kohinaa. Kaunis niitty ikään kuin tupsahti yllättäen eteen aivan erilaisena maastona. Saniaisviidakko hyvin voivine kotkansiipineen teki myös vaikutuksen. Sääsket ärsyttivät aluksi ja pakottivat etenemään ilman taukoja, kunnes vaivauduin kaivamaan repusta hyönteismyrkkyä. Se auttoi.

Tuntui mukavalta nukkua omassa sängyssä valkoisten lakanoiden välissä, siten kuitenkin lepää parhaiten. Toisena päivänä oli lämmintä, joten kapusin Lehmäkeron päälle ihailemaan maisemia ja nukkumaan päiväunet makuupussissa tunturituulessa! Yhtä makeat unet kuin viime kesänä Bengtskärin ulkoluodolla kallionkolossa. Tunturituuli ja meri-ilma, siinäpä kaksi ihanaa ilmaa hengittää - ja nukkua. Halusin kokemuksen tunturissa olemisesta ilman kiirettä, ilman painetta etenemisestä jonnekin.

Kotimatkalla hengästyin noustessani Taivaskerolle eli Himmelriikille “takakautta”, länsipuolelta. Laskeuduin alas Vatikurun puronvartta nuollen. Mikä äänimaailma ja kuinka kauniita kiviä puron pohjassa onkaan! Minusta tuli samantien Vatikuru-fani. Illalla löylyttelin Vatikurun rantasaunassa, pulahdin viileään veteen ja venyttelin laiturilla auringonpaisteessa.

Sitten aloin jo kovasti kaivata seuraa, joten kolmantena päivänä pakkasin yökamppeet rinkkaan ja mennä tallustelin Rihmakurun kodalle. Matkan pitkittämiseksi keksin kurvata lumiläikkäisen kurun kautta - ja seuraa löytyi, sitähän minä olin kaivannut! Miljoona sääskeä… Rihmakodalle päästyäni ukkonen alkoi jylistä ja vettä ropsahdella. Kodalle tuli yöksi lisäkseni kolme nuorta retkeilijänaista, joten juttuseuraakin löytyi. Alkuyön kaikki vain pyörivät narskuvilla patjoillaan, kun kodassa oli niin kuuma. Vasta aamuyöllä uni vei mukanaan, vaikka välillä piti muutama hyttynen päästää päiviltään. Kotimatkalla kiipesin Pyhäkeron päälle viettämään aikaa. Istuin tuulessa toppatakki päällä, kun taas “vähän” alempana Pallaksen Hotellin ja Luontokeskuksen pihassa tarkeni vallan mainiosti t-paidassa.

Ai niin, pakko lisätä tähän vielä kuvaus sääskien runsaudesta. Paikallisten ihmisten mukaan nyt on sääskiä  enemmän kuin tavallisesti tähän aikaan kesästä. Uutena riesana suuret paarmat parveilevat porojen, koirien ja retkeilijöiden ympärillä. Paarmojen kanssa pärjään pysymällä liikkeessä, kuinka hiljaisessa tahansa. Tosin sääskitilanne vaihtelee hetkestä toiseen, ne katoavat välillä jonnekin palatakseen taas entistä ärhäkämpinä. Pääsin lopultakin käymään Muoniossa ruokaostoksilla ja samalla mukaan tarttui tiheäverkkoinen sääskitakki. Saas nähdä tuleeko sille käyttöä?

Juhannusterveiset Pallakselta

Kesäkuun 21. 2013

Olen päässyt jo maistamaan niin työntekoa kuin retkeilyäkin Pallaksen lähituntureilla. Työssä hiki nousee pintaan, kun vaihtaa lakanoita ja pitää hotellia puhtaana reippaaseen tahtiin. Työkaverit ovat todella mukavia, osa vanhoja tuttuja. Asumisjärjestelyyn olen tyytyväinen. Tilaa ja rauhaa löytyy, omassa huoneistossa pärjään kesän askeettisella varustuksella. Täytyy vielä selvittää, kuinka autottomana pääsen välillä ruokaostoksille 30 km:n päähän Muonioon. On tehtävä yhteistyötä autoilevien kanssa. Varasin kotoa mukaan paljon syötävää, etten niin vain jää todelliseen pulaan.

Tänään hotellin pihalla käyskenteli monta kymmentä poroa. Ulkomaiset asiakkat kuvasivat poroja innokkaasti - ja on siinä minunkin mielestäni oma viehätyksensä. Ja haittansa, kun ne peräpäästä pulppuavat papanat tarttuvat kengänpohjiin… Pihaan on tulossa aita terveystarkastajan vaatimuksesta, jotta lika ei kulkeutuisi hotelliin. 

Istun tällä hetkellä ulkosalla kirjoittelemassa. Sääskiä ei ole ongelmaksi asti. Sääskimyrkkyä tulen toki vielä tarvitsemaan. Hoitamattomalla pihalla kukkii kissankäpäliä, vaaleanpunaisina ja valkoisina sekä orkideakasveihin kuuluvaa maariankämmekkää. Tunturissa paras kukintakausi on jo taittumassa. 

Nousin tänään Taivaskerolle katsomaan olympiasoihdun lähtöpaikkaa vuodelta 1952. Ilahduin nähdessäni pulmusia ja narisevan kiirunan. Kapustarintojen piipitystä kuulin runsaasti. Laukukerolla vastaani tuli ihmisten ja vapaina juoksentelevien koirien seurue. En malttanut olla mainitsematta maassa olevista linnunpesistä, mutta se ei tuntunut koirien omistajia huolettavan. Luontokeskuksessa kuulin, että koirat on pidettävä kansallispuistossa aina kytkettynä. Erityisesti nyt lintujen pesintäaikaan ja toisaalta porojen kannalta irrallaan juoksevat koirat saattavat aiheuttaa harmia. 

Yhtenä iltana hikoilin kapuamalla Palkaskeron laelle. Henkeään Pallaksen maisemissa saa haukkoa paitsi nousuissa, myös ihastellessaan  maisemia. Pyöreälakisten tunturien jono, järvien runsaus, maiseman monikirjava sinisyys, metsän lukemattomat vihreän sävyt… Tunnen olevani oikeassa paikassa. Kotini sisustuksessa vallitsevia värejä ovat niin ikään vihreä ja sininen, ne tuntuvat omilta väreiltä. Niissä on hyvä olla. 

Mietin, että voisin ottaa näin aluksi tavoitteeksi huiputtaa lähitunturit. Vuoroaan niistä odottavat Lehmäkero, Pyhäkero ja Pallastunturi. Pidemmillä vapailla aion hyödyntää alueen runsasta autiotupaverkostoa. Olen tietenkin pakannut mukaan retkivälineet ja -muonaa. Kauniilla ilmalla ylös tunturiin, tuulisella ilmalla metsään. Valinnanvaraa löytyy. Huomisen jälkeen alkavilla vapailla kutkuttaa patikoida Hannukuruun saunomaan ja uimaan, katsotaan.

Vaeltamassa Hetasta pohjoiseen ja etelään

Kesäkuun 14. 2013

Kuinka antoisaa olikaan käydä retkeilemässä luonnonhelmassa! Kaksi vaellusta peräjälkeen ja lopuksi vielä yllätyksenä päätös muuttaa Pallakselle koko kesäksi! Tiedossa on vähän töitä ja paljon mahdollisuuksia retkeilyyn.

Alkumatkan vaelsin ystäväni Marjatan kanssa, joka retkeili rinkka selässä ensimmäistä kertaa. Olisimme halunneet vaeltaa Hetasta Pallakselle, mutta varaustuvissa ei ollut tilaa. Pettymys oli melkoinen, mutta sitten saimme paikalliselta vinkin vaeltaa Hetasta pohjoiseen päin Näkkälän kautta Pöyrisjärvelle. Matkaa kertyisi yhteen suuntaan nelisenkymmentä kilometriä. Maasto olisi enimmäkseen tasaista hiekkakangasta mäntymetsässä ja Pöyrisjärven suunnalla tunturiylänköä. Sillä suunnalla on vain vähän kulkijoita.

Ensimmäiseksi yöksi tallustimme lämpimässä säässä Näkkälän Välituvalle. Vaatimaton pikku tupa, jossa tarinan mukaan kummittelee. Myöhemmin kuulin usealta paikalliselta ihmiseltä, että he eivät suostu pysähtymään siihen paikkaan mistään hinnasta. Luodin reiät seinässä kertovat omaa tarinaansa tuvan historiasta. Muuta hankaluutta emme huomanneet, mutta juomaveden koukkaaminen pusikosta vaati taituruutta ja yöllä uni ei tullut silmään. Tunsimme olevamme onnentyttöjä, kun saimme paistaa vastakalastettua harjusta nuotiossa. Nam! Kiitos kalastajalle!

Toisena vaelluspäivänä hikoilimme hellesäässä. Ilmassa oli painostavaa ukkosta ja vedenottopaikat vähissä. Naama valui vettä, kurkkua kuivasi. Sitten teimme ratkaisun juoda lammista, eikä vatsaongelmia ilmennyt. Näkkälässä tunsimme itsemme nääntyneiksi. Pulahdimme uimaan Näkkäläjärveen ja keittelimme ruokaa polun varrella. Pikku hiljaa ymmärsimme, että emme millään jaksaisi vaeltaa Pöyrisjärvelle saakka.

Päätimme tilata paikalliselta luontoyrittäjältä maastoautokyydin Pöyrisjärvelle. Automatka osoittauti melkoiseksi elämykseksi, vaikkakin hintavaksi sellaiseksi. Kivikkoisella mönkijäuralla pystyi ajamaan vain hitaasti, mutta silti matkustajat heittelehtivät penkissä sivulta toiselle. Vesien ylitykset jännittivät. Matkalla näimme kotkan poronraadolla. Poroja on kuulema nääntynyt nälkään viime talvena aika paljon. Ihastuimme Pöyrisjärven avaraan ja ilmavaan maisemaan sekä hiekkarantaan. Metsähallituksen viihtyisässä tuvassa saimme asustaa kahdestaan. Nyt nukutti makeasti.

Virkistävän aamu-uinnin ja -toimien jälkeen läksimme kävelemään 18 km:n matkan kohti Näkkälää. Kävelimme reippaasti 50 min ja pidimme taukoa 10 min. Rytmi toimi hyvin ja saavuimme Näkkälään vähän yllättäen. Marjatalle tuli ongelmia varpaan kynnen kanssa juuri ennen Näkkälää. Pulahdimme Näkkäläjärvessä ja sitten otimme autokyydin Hettaan. Yövyimme hotelli Hetassa, söimme hyvin, juhlistimme reissua kuohuviinillä ja tapasimme tuttuja. Koko reissun huonoiten nukuttu yö sattui hotelliin, sillä ylellisistä valkoisista lakanoista huolimatta huone oli tukalan kuuma.

Varvasvaivainen ystäväni hyppäsi Hetassa bussiin, mutta minä en malttanut lopettaa vaeltamisen iloa. Päätin vaeltaa vielä Hetasta Pallakselle 55 km, vaikka yösijasta ei ollutkaan varmuutta. Olin autiotupien varassa. Kaupasta sain ruokatäydennystä, Laaksolta venekuljetuksen Ounasjärven yli ja sitten olinkin omillani. Alkumatkan mäntymetsässä taivalsin hikisen kuumassa säässä sääskien saattelemana. Mikä helpotus oli nousta avotunturiin Pyhäkerolla! Sääsket hävisivät ja kulkeminen viileässä sujui sutjakkaasti, vaikka kiipeäminen tunturille tuntuikin työläältä. Ne maisemat ovat omaa luokkaansa. Klassikkoreitti.

Sioskurussa oli hyvin tilaa ja ystävystyin pian muiden retkeilijöiden kanssa. Seuraavana päivänä harpoin vauhdilla Hannukuruun lämmittämään saunaa ja varaamaan petipaikkaa. Tilaa oli hyvin illalla, yöllä myöhään valui lisää porukkaa. Olipa hauska paistaa illalla lättyjä yhdessä uusien ystävien kanssa.

Seuraavana päivänä edessä olikin vaelluksen vaativin osuus, Hannukurusta Nammalakuruun. Minua jännitti olisiko Nammalassa tilaa. Sain kävelykaveriksi toisen reippaasti etenevän retkeilijän. Sää vaihtui ensin vesisateeksi, sitten räntäsateeksi, raekuuroiksi ja lopulta lumisateeksi. Lapin kesä… Tunturikasvien kukinta oli parhaimmillaan. Kurjenkanerva kukki mattoina, hilla valkoisenaan. Tunnistimme matkalla kukkivia kasveja: sielikkö, uuvana, suokukka, suopursu, mustikka, juolukka, puolukka jne. Kiirunat ja riekot pukeutuivat edelleen osittain valkoiseen asuun, joten niitä oli helppo seurata maastossa.

Nammalakurussa oli iltapäivällä hyvin tilaa ja nukuinkin siellä makeat päiväunoset. Illan tullen autiotuvassa alkoi olla sen verran tungosta ja kämpässä lämmintä, että päätimme päivän retkikaverin kanssa siirtyä yöksi Rihmakurun kodalle. Ratkaisu osoittautui loistavaksi.

Viimeisenä retkipäivänä kävelimme reippaasti Pallakselle, olihan siinäkin vielä nousua omiksi tarpeiksi. Minulla on tuttuja niin Luontokeskuksella kuin Hotellillakin - ja edessä yllätys. Heti halausten jälkeen Hotellin toiminnasta vastaavat valittelivat, kun mistään ei saa osa-aikaista työntekijää kerroksille. Ilmoittauduin saman tien halukkaaksi pestiin. Samalla kesäsuunnitelmani muuttuivat kertaheitolla, Etelä-Suomen reissu purjehduskurssineen jää nyt väliin. Käyn vain pakkaamassa kotona tavarat ja lähden Pallakselle koko kesäksi. Vähän töihin ja paljon retkeilemään.