Eilen ajoimme kelkkakyydillä kolmekymmentä kilometriä päästäksemme ihailemaan uusia tuntureita. Myrskyn mukana tuiskunnut pehmeä lumi rääkkäsi moottorikelkkoja äärimmilleen sillä seurauksella, että yksi kelkka rikkoutui keskellä tunturia. Reellinen hiihtokansaa sai aikansa katsella tuntureita paikallaan hyviltä istumapaikoilta poronnahkojen alta! Toisaalta pehmeän lumen ansiosta rekikyyti tuntui miellyttävältä.

Hiihdimme pitkää loivaa alamäkeä Urtaslaaksoa pitkin vajaa parikymmentä kilometriä hyvin hitaasti aistiaksemme tuntureiden voiman, huomataksemme jylhien kalliorepeämien uljauden, lumilippojen kinostumisen, auringon ja lumisateen leikin, lumen monenlaisuuden jne. Saamen kielessä on paljon erilaisia sanoja lumelle. En osaa niitä sanoja, enkä muista kaikkien tuntureiden nimiä, mutta koin jotakin enemmän. Elin mukana maisemassa.

Puolimatkassa söimme eväät pienen erämökin äärellä. Oven yläpuolella kyltissä lukee “Urtashotelli”, huusista löytyy käsisuihku ja laverin tyynyliinassa on kauniin naisen kasvokuva yksinäisen miesvaeltajan seuraksi. Tunturihuumoria…

Pitsusputouksen jälkeen hullaannuin turkoosista jäästä niin, että kiidin jäällä ympyrää tunturisuksilla. Kotimatkalla kurvasimme vaikuttavan lumivyörypaikan ohitse; lunta oli vyörynnyt satojen metrien leveydeltä suurina paloina. Pysäyttävä näky. Näin vielä ensimmäistä kertaa pulmusparven, kevään ensimerkin!




7 Kommenttia artikkeliin “Kelkka-hiihtoretkellä”

  1. Sani Says:

    Sä olet siis tunturiopas. Ja sä haluat “hienoja luontokokemuksia ja henkistä kasvua”, sun blogin nimi on “Tunturin kosketus”. Miten sä yhdistät ne sitten kelkkakyytiin, ja miten sä yhdistät ne siihen että hiihdät isossa porukassa. Pääsetkö sä silloin kokemaan hienoja luontokokemuksia ja kuuletko sä silloin tunturin kuiskaukset kunnolla?

  2. Ystävä Says:

    Sivuilla vierailevan ja niistä paljon pitävä kommentti: minusta ryhmässä hiihtäen voi varsin hyvin kokea syvällisiäkin luontoelämyksiä. Mukaan tulee vaan myös jakaminen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Kanssakulkija on läsnä, muttei häiritsevästi. Luonto on aina suurempi ja yleensä porukat osaavat kunnioittaa toistensa kokemuksia ja antaa niille tilaa. Toinen voi kuitenkin huomata jotain sellaista mitä itse ei huomaa ja on apukin lähellä jos jotain sattuu.

  3. karhusilta Says:

    Kelkkakyyti toimii tässä tapauksessa mielestäni oikein hyvin. Pääsemme uusiin maisemiin, yhteistyö paikallisen kelkkayrittäjän kanssa antaa kaikille osapuolille lisää. Ammattinsa osaavina he ajavat taitavasti ja asiallisesti tunturissa kuljettaen ison porukan. Kelkka lisää myös turvallisuutta mahdollisessa hätätilanteessa. Koen luonnon voimakkaammin yksin liikkuessani, mutta tunnen tunturin kosketuksen myös ryhmässä. On palkitsevaa jakaa kokemuksia toisten kanssa ja auttaa kiireistä ihmistä hidastamaan tahtia ja löytämään luonnonrauhan.

  4. Sani Says:

    Löytämään luonnonrauhan - sillä kelkalla vai?
    Ja hätätilanteisii liittyen; eihän tolla kelkalla sit vaan pääse sinne erämaahan käsiks nekin, jotka sinne ei niin sanotusti kuuluis? Eli liian heikkokuntoiset tmv. Jos sallit niin vertaan sit vaik noihi vuorikiipeilijöihin. Kun opastettuja reissuja järjestetään pitkin vuoria, niin sinne sit lähtee kaikki kynnelle kykenevät, vaikka oikeasti rahkeita ja valmiuksia ei siihen olisikaan.
    En tarkoita tällä sitä, et heikkokuntoiset ei sais lähtee yhtään minnekään, vaan sitä että pitäis pystyy miettiin niitä omii rajojaan ja mennä sit sen mukaan. Vältyttäis niiltä turhilta hätätilanteilta, ja päästäis nauttiin siitä reissusta viel paremmin!

  5. M. Nääs Says:

    Nonni. Opetellaan sitten sitä sisälukua. Jos on opas niin tarttee varmaanki olla joku opastettava. Taikka olishan se hianoo opastaa kun ei oo kukaa häirittemässä omaa rauhaa ja kokemusta luannossa. Kain ny sallitaan oppaalle reissuun pari semmosta ku ei itte haluu leikkiä Veikkaa.

    Jaa mikkä hätätilanteet? Kylä voi tulla hätä vaikka Tammelantorilla ku rupee puhuun huanolla tullella oleville ihmisille. Ja kylä voi tulla hätätilanne Erkki eräexpertille kans jos vaikka lumimyräkkää pukkaa (19.4.09, Kilpisjärvi 36 m/s). Kylä siinä rupee omat rajat ja raajat loppuu. Ei ny yks kelkka tunturissa katastrohvia saa aikaan saa. Kylä niitä riittää ku malttaa hetke istua ja kuunnella luanno rauhaa.

    Rauhaa vaan kaikille ja menkää mettään nii pitkälle ettei kuulu ku oma ääni!

    Soon moro!

  6. Maria Says:

    Hei
    Olen kiitollinen tästä tiedosta että kyseisiä retkiä järjestetään kyseisellä tavalla. En olisi osannut kuvitella. Nyt osaan lähteä hakemaan haluamaani erämaan rauhaa muualta ja nyt myös älyän etukäteen tutkia tarjolla olevaa kaupallista elämystarjontaa ja sen mukaan tehdä päätöksen retkikohteesta.

  7. Helena Says:

    Hei!

    Oppaan perässä hiihtäminen on antoisaa ja sitä paitsi turvallista, jos olet yksin liikkeellä etkä osaa esimerkiksi käyttää karttaa ja kompassia. Ryhmän koko oli 5 - 7 ainakin niillä retkillä, joihin itse osallistuin. Siinä on viisinkertainen määrä valppaita silmiä, jolloin joku havaitsee tunturihaukan tai kuulee riekon papatuksen. Ja sitä paitsi opas tietää enemmän kokemuksen perusteella. Silti jokaisella on yksinoikeus maisemaan ja ajatuksiinsa. Näin on!