Tunturikasvikurssin suosiosta kertoo moni asia. Vain nopeimmat onnistuvat nappaamaan kurssipaikan. Kurssimainoksen ilmestyttyä huhtikuussa Suomen Luonto-lehdessä olet auttamattomasti myöhässä. Moni jää vapaaehtoisesti “luokalleen” ja varaa kurssipaikan samantien jo seuraavaksi kesäksi. Ihmettelin asiaa aluksi, mutta pian ymmärsin juonen.

Opittavaa on paljon, kasvit ja tunturimaisemat ovat koskettavan kauniita, tunturissa liikkuminen tekee hyvää ja kurssinvetäjä Rauni, kävelevä kasvikirja, on hurmaavan innostunut aiheestaan. Hän hyppelehtii notkeasti pitkin tunturin rinteitä ja osoittelee kasveja valkealla kepillään löytäen nimen jokaiselle kasville. Viimeisenä päivänä sadeviitta päällä kulkiessaan Raunista tuli mieleen Harry Potterin velhot. Ajattelin, että mitähän taikoja tässä vielä toteutuu, kun hän lausuu kasvien nimiä kuin loitsuja taikasauvaansa heiluttaen. No, ainakin sade lakkasi iltapäivällä… Toinen ehkä hupaisankin näköinen varuste oli polvisuojat. Kasvien pienen koon ja valokuvaamisen vuoksi tuon tuosta oltiin kivikossa polvillaan tai makuuasennossa.

Päivät venyivät pitkiksi, jolloin asiaan vähemmän vihkiytyneet tunsivat olonsa illan tullen vähän puutuneiksi. Niin mielenkiintoisia kuin tunturikasvit ovatkin, niin rajansa kaikella. Tässä on paljon sulateltavaa ja kerrattavaa. Keskityn tässä vaiheessa lähinnä kauniisiin kukkiviin kasveihin ja muuten silmiinpistäviin lajeihin. Siis turisti näkökulmaan.

Haluan tehdä omanlaisen kasvion kuivatuista tunturikasveista. Tieteellistä painoarvoa sillä ei tule olemaan kärpäsen kakan vertaa, vaan teen siitä sellaisen kuin itse haluan! Kasviostani tulee käytännöllisesti postikorttikokoinen, valitsen etupäässä näyttävimpiä tunturikukkia ja kerään vain maanpäällisiä kasvin osia. Valitsen kullekin kasville sopivan värisen taustapahvin ja muovitan tai laminoin kortit. Taakse kirjoitan kasvin nimen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi sekä tieteellisen nimen. Haluan myös perehtyä tunturikasveihin liittyviin tarinoihin kuten perinteisiin käyttötapoihin tai muihin mielenkiintoisiin huomioihin. Tätä kautta kasvit tulevat tutummiksi.




2 Kommenttia artikkeliin “Sulattelen tunturikasveja”

  1. Ruska Says:

    Minuakin houkutti kovasti tuo kurssi, mutta olen vähän huono osallistumaan sellaisiin. Kiva kuulla, että sille olis ollu vaikea päästä ;)
    Olen seuraillut blogiasi jonkun aikaa. Laitoin sen juuri linkkilistalleni. Toivottavasti se sopii?

  2. karhusilta Says:

    Ruska, blogin kirjoittajana minua ilahduttaa kovasti se, että juttujani luetaan. Kannustan ilmoittautumaan kasvikurssille, jos se kiinnostaa. Jokainen saa olla siellä omanlaisensa, kiinnostus tunturikasveihin on yhdistävä tekijä.