Olen tullut Levin monenlaisen hälinän keskellä siihen tulokseen, että löydän suurimmat ilon hetket luonnosta omassa rauhassa. Tänä aamuna lumikenkäilin virtaavan joen varrella. Kuuntelin veden ääntä ja katselin lumisia taideteoksia. Kuin Joku olisi pursottanut pehmeää kermavaahtoa joen kivien päälle. Herkullisen näköistä. Ennen joulua näin joessa jotakin, joka sykähdytti minua. Koskikara sukelteli virrassa. Pian sen jälkeen sillalta oli paiskattu rullakko veteen ja siellä se nyt pilaa maisemaa. En ole keksinyt kuinka saisin rullakon pois.

Kaamoksen värit ihastuttavat. Joinakin päivinä saattaa olla aika harmaata, mutta usein taivaalla punertaa kauniisti. Sininen hetki on pitkä ja olen neuvonut aiakkaitakin seuraamaan valon muuttumista päivän mittaan. Tarjolla on hitaasti muuttuva näytelmä. Kunnollisia revontulia olen nähnyt vain kerran.

Yhteisasumisen nurjat puolet rasittavat toisinaan. Vapaahetket sattuvat eri aikaan. Tarvitsen paljon unta, mutta usein nukkuminen on mahdotonta korvatulpillakaan. Bilettäjät eivät osaa ottaa huomioon toisia. Vauhti on kova ja joskus mieleeni hiipii ajatus, että tyhjä sielu vaatii paljon meteliä ympärilleen.

Täällä Levillä minut tavoitti vain yksi joulukortti ja yksi lahja. Tiedän kotona odottavan vinon pinon kortteja ja jokusen lahjankin. Saamani lahja oli ihastuttavin mitä olen ikinä saanut. Kuinka kukaan voi nähdä niin paljon vaivaa? Nytpä kerron tarkemmin. Ystäväni oli näprännyt joulukalenterinomaisesti useita pikkupaketteja. Paketeissa oli mukana päiväys ja runo kullekin päivälle. Pakkaukset kauniita kuin nauriita ja sisällä käsintehtyjä yllätyksiä! Olen niin haltioissani. Koskettavaa, koin tulleeni nähdyksi ja itseni arvokkaaksi. Kiitos.

Osallistuin jouluna Marian kappelissa useaan tapahtumaan. Kapakoiden ja kauppojen keskellä se tarjoaa tasapainottavaa ohjelmaa. Aattohartaus alkoi laululla Sydämeeni Joulun teen. Minua painoi raskas tunne, jota koen erityisesti jouluisin. En pääse sitä pakoon vaikka haluaisinkin. Ajattelin, että parasta mitä voin itselleni antaa, on olla avoin ja rehellinen omille tunteille. Päätin toivottaa tunteen tervetulleeksi ja elää sen läpi tässä ja nyt. Tunsin itseni yksinäiseksi, hylätyksi ja vaillejääneeksi. Kyyneleet valuivat ja ihmettelin, miksen tunne yhteenkuuluvuutta ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Sen sijaan elin läpi kärsimystä, jota varmasti moni muukin kokee hiljaa Joulun suuren juhlan aikana. Kun kaikilla pitäisi olla hyvä olla. Paine sisälläni helpotti pian ja nousin takaisin nykyhetkeen kuuntelemaan Joulun sanomaa. Olin nyt osa Marian kappelin aattohartautta.

Sain aattona monta puhelua läheisiltä. Synttäri- ja jouluntoivotuksia. Ne ovat tärkeitä asioita.




3 Kommenttia artikkeliin “Joulunviettoa Levillä”

  1. sari Says:

    Oikein paljon onnea syntymäpäivän johdosta Sinulle, Riitta!

  2. Antero Says:

    Hyvää syntymäpäivää !

  3. karhusilta Says:

    Kiitos Sari ja Antero!