Tänään teimme hiihtoretken Ruotsin puolelle Tuipalille. Kilpisjärven jäällä pakkasta oli parikymmentä astetta, muttta ylempänä tunturissa vain muutamia asteita. Tuuli puhalsi kuitenkin ilman niin kylmäksi, että hiihdin lämpimimmällä varustuksella tähän mennessä: kaksi villakerrastoa hiihtoasun alla ja toppatakki päällimmäisenä.

Hiihdimme tunturilta alas johtavien ahman jälkien poikki. Askel oli kolmiomainen takaa ja vahvat kynnen jäljet näkyivät selvästi. Katselin Pallaksen luontokeskuksella täytettyä ahmaa; se ei ole mikään kookas eläin, mutta tassut ovat eläimen kokoon nähden todella suuret ja toimivat lumikenkinä. Ahmassa on petoeläimeksikin jotakin pelottavan julmaa. Se saattaa tappaa ahnaasti useita poroja tai hajottaa tokan, joten poromiehet vihaavat ahmaa. Valtio maksaa korvauksen ahman tappamista poroista korvamerkin mukaan omistajalle.

Ahmasta ei ole vaaraa ihmiselle ja sitä on vaikea päästä näkemään luonnossa. Eräs tuttu kertoi luulleensa mustan jätesäkin heittelehtivän tuulen mukana Kilpisjärven jäällä, mutta tarkemmin katsottuna siellä olikin juossut ahma. Olen vertaillut suurpetojemme liikkumistapaa Ranuan eläinpuistossa ja huomannut niissä suuria eroja. Ylivoimaisesti rumimmalla tavalla liikkuu ahma, jotenkin epäsäännöllisesti, kun taas ilves askeltaa kissamaisen kauniisti. Suden liikkuminen muistuttaa koiraa ja karhu tallustelee mielestäni arvonsa tuntien. Eräopaskoulutuksessa meille tehtiin pientä jekkua nisäkästentissä, kun ahmasta oli pelkästään naamakuva. Silloin se muistuttaa erehdyttävästi karhua.