Hiihdin eilen Rovaniemellä viiden kilometrin lenkin. Lumi on peräisin viime talvena tykitetystä lumesta, joka on varastoitu kesän ajaksi. Tekolumi on karheaa ja muhjuuntuu luistelutyylillä hiihtävien alla irtonaiseksi soseeksi. Itse hiihdin perinteisellä tyylillä vaikka sukset olivat oikeasti luistelusukset.

Epäröin etukäteen, että jäänkö toisten jalkoihin, kun ladulla treenaavat myös maajoukkuehiihtäjät ja lähdenkö mukaan vihaamaani verenmakusuussa -tahtiin. Hiihtolenkkini aikaan osuin kuitenkin aivan tavallisten hiihtäjien sekaan, tilaa oli hyvin ja saatoin hiihdellä omaan tahtiin sumuisesssa säässä havupuiden siimeksessä. Aurinko pilkahti hetkeksi kuin tervehdykseksi. Hiihtokausi on siis avattu! Tuntuu hyvältä, että tavallinen hiihtäjä pääsee ensiladulle maksutta.

Toinen mieluisa paikka on Rovaniemellä sijaitseva Lapin maakuntakirjasto. Kirjoja vaikka kuinka paljon suomeksi! Onnistuin valitsemaan kirjan, joka vastaa huutavaan tarpeeseeni löytää henkistä ulottuvuutta elämääni. Ruotsalainen kirjailija Stefan Einhorn käsittelee teoksissaan eettisiä ja elämänkatsomuksellisia teemoja. Luin Ruotsissa aiemmin hänen kirjoittamansa kirjan Aidosti kiltti ja nyt romaanin Ihmisen tehtävä. Tässä elämänfilosofisessa romaanissa isä ja poika käyvät syvällisiä keskusteluja elämästä.

Pala kurkussa toivoin lukiessani, että omassa suvussani olisi ollut kykyä pohtia ja jakaa elämänviisautta. Että kaikkea ei olisi tarvinnut etsiä vaikeimman kautta. Samalla ymmärsin, että ilman vakavan masennuksen aiheuttamaa elämän muutosta en olisi lähtenyt nykyiselle tielle. Elämän taitekohta tarjoaa tuskan ja kipuilun lisäksi mahdollisuuden henkiseen kypsymiseen. Monien ovien läimähtäessä nenän edestä kiinni toisaalla avautuu ikkunoita uusiin maisemiin.




Yksi kommentti artikkeliin “Ensiladulla ja kirjan kimpussa”

  1. Saima Says:

    Niinpä.