Hulinaa, vilinää ja vilskettä riittää. Levi on aikamoinen matkailu- ja biletyskeskus. Olen saanut esimakua suurten brittiryhmien pukemisesta lämpimiin asusteisiin salamannopeasti lentokentällä olevassa hallissa. Todella taitavasti organisoitua toimintaa, jonka taustalla on kuulema paljon yrityksen ja eredyksen kautta hankittua tietotaitoa.

Yksittäisen työntekijän kannalta työ on puuduttavaa varsinkin siinä vaiheessa, kun laitetaan kuivumaan vaikkapa yli viisisataa haalaria, kenkäparia, käsineitä, pipoja, sukkia, kaulaliinoja… Meinasi itku päästä haalarivuoren takana. Aloin jo pohtia, kuinka kokemus raapaisi minussa lapsuuden traumoja, kun vaadittiin tehtäväksi kohtuuton määrää yksitoikkoista työtä. Lopulta poltin päreeni filosofoinnilleni ja toivoin, että oppisin tällaisessa tilanteessa jättämään aivot narikkaan. Lisäksi päätin selviytymiskeinoikseni asiasta kirjoittamisen ja hiihtämisen.

Seurasin yhtenä päivänä palkattomana koulutuksena joulutontun/bussioppaan toimintaa. Tarkoituksena olisi pikku hiljaa ottaa vastaan oma ryhmä brittejä. Työssä vaaditaan mielestäni paljon varsinkin palkkaukseen verrattuna. Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti ja ystävällisesti, mutta suurissa ryhmissä (esim. viisikymmentä brittiä) tapahtuu aina yllättäviä tilanteita.

Brittiryhmiä on kahdenlaisia. Osa viipyy vain päivän ja sananmukaisesti suorittaa minuuttiaikataululla ohjelman sisältäen mm. husky- ja poroajelua, moottorikelkkailua ja tietenkin joulupukin tapaamisen. Suomalaiset pitävät sitä hulluna touhuna, mutta  ”time is money”. Moni varakas brittiperhe tulee lapsineen kokemaan joulun ihmettä ja salaperäisyyttä tässä tehopaketissa. Voi kuinka pitkä päivä siitä tulee lapsille!

Osa perheistä taas viipyy Levillä kolme-neljä päivää. Näiden ryhmien mukana kulkee suomalainen tonttu, järjestää ja hoitaa sen tuhat asiaa, viihdyttää lapsia ja vie aktiviteetista toiseen. Tonttuasu on mielestäni todella kaunis. Jopa niin kaunis, että niitä häviää joskus salaperäisesti… Murrettu vihreä ja punainen väri sekä luonnonmateriaalit asussa  miellyttävät suomalaisen silmää. Brittitontut pukeutuvat näköjään pinkkiin ja pastellin vihreään. Uups!

Levillä olen lopultakin päässyt hiihtämään! Voi sitä onnen tunnetta. Lumen vähyyden vuoksi latuverkostosta vasta osa on auki (40 km), mutta pian latuja saadaan lisää. Kävin eilen illalla myrskysäässä hiihtämässä otsalampun valossa. Minusta on hauska hiihdellä yksikseni omaan tahtiin. Kun muita hiihtäjiä on paljon, alan toisinaan hiihtää kovempaa kuin oikeasti haluaisin. Tänä aamuna kiipesin Kätkätunturin päälle. Kaunista! Luonnon lumiset yksityiskohdat, utuinen maisema ja liikkumisen tuoma hyvä olo latasivat akkujani.




4 Kommenttia artikkeliin “Ensivaikutelmia Leviltä”

  1. sari Says:

    Terveisiä lumimyräkän keskeltä! Tsemppiä jaksamiseen! Juu, olen joskus ítsekin todennut, että jotkin työt jaksaa tehdä paremmin, kuin ei ajattele liikaa, kun vain tekee. Tulee vain paha mieli, kun pohtii liikaa. Meillä täällä lumitöitä riittää, tuntuu ihan viime talven toistolta, nyt vain alkoi kuukautta aiemmin. Ehkä viikonloppuna hiihtämään, jos lumitöiltä ennättää…

  2. karhusilta Says:

    Upeaa, että on lunta millä hiihtää. Toki huonojakin puolia runsaasta lumesta löytyy, mutta kannattaa nauttia niistä hyvistä puolista. Tsemppiä lumitöihin!

  3. sari Says:

    Hei, hiihtämässä ja kuusimetsällä käyty. Metsässä oli aivan upea tunnelma, katselin haltioituneena ympärilleni, matkanteosta ei meinannut tulla mitään, mutta ei se haitannut. Puut suorastaan notkuvat lumesta, kuuset näyttivät aiva kynttiläkuusilta, kun lumi painoi oksia (vaikka etelässä ollaankin). Onko siellä kiirettä, kun lakko loppui ja kaikki matkaajat pääsevät perile asti? Toivottavasti sinulle jää aikaa nauttia myös luonnon rauhasta ja kauneudesta.

  4. karhusilta Says:

    Etelässä on runsaammin lunta kuin täällä pohjoisessa. Ja minä kun muutin pohjoiseen parempien hiihtokelien vuoksi… Täällä on vilskettä brittituristien kanssa. Heidän lentonsa ovat saapuneet hyvin perille jotakin poikkeusta lukuun ottamatta. Pidän visusti huolta, että pääsen vapaahetkinä hiihtämään luonnon rauhassa. Olisi kiva pyörähtää myös yöelämässä, mutta tällä iällä palautuminen vie aikaa ja se hiihtäminen on niin mukavaa.