Satuin eilen tupsahtamaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Pääsin näkemään vaikuttavan luontodokumentin. Ruotsalainen Göran Emerius on palannut äskettäin viimeisimmältä Kanadan reissultaan. Hän kertoili kokemuksistaan ja näytti sitten Kanadan länsirannikon sademetsässä kuvatun filmin. Jättimäisten puiden rungoilla pursusi sammalta ja naavaa, lahoavia puunrunkoja makasi pitkin ja poikin, ainoat polut olivat muodostuneet eläinten esim. karhujen kulkiessa. Vettä satoi lähes tauotta.

Seudulla elää runsaasti mustakarhuja, joista osa syntyy valkoisina. Retkikunta halusi nähdä intiaanien erityisesti arvostaman valkoisen karhun. Joet kuhisivat lohia, joten syötävää karhuille, susille ja petolinnuille riitti yllin kyllin. Nirsot sudet söivät lohista vain parhaimmat palat, siis aivot! Tuli mieleen, kuinka herkullisia kokonaiset paistetut muikut ovat. Päineen ja pyrstöineen.

Elin vahvasti filmin mukana. Ajattelin, että kun unelmat eivät maksa mitään ja niillä on taipumus vieläpä toteutua, niin toivon joskus pääseväni Kanadaan katsomaan karhuja villissä luonnossa. Ja ihan mustakin karhu kelpaa tähän unelmaan.

Katso valkoisen mustakarhun kuva ja lisätietoja lehtijutusta:  artikel.aspx?articleid=1859059