On hämärää ja unettavaa. Tähän aikaan vuodesta mietin sopisinko paremmin karhun elämään. Nyt etsisin sopivan paikan vetäytyä nukkumaan, edes syömään ei tarvitsisi nousta. Lumen tultua en kuitenkaan malttaisi jatkaa unia, vaan ponnahtaisin suksille. Ihmisen osassa lepään paljon, polttelen kynttilöitä ja luen kirjoja.
Rovaniemen kirjasto (Lapin maakuntakirjasto) yllättää monipuolisella tarjonnallaan. Kuulun kahteen kirjallisuuspiiriin, käyn yleisöluennoilla ja ihastelen taidenäyttelyitä. Toinen kirjallisuuspiiri keskittyy lappilaisen Timo K. Mukan tuotantoon. Luin juuri Maa on syntinen laulu. On mielenkiintoista nähdä millaista keskustelua tästä aikoinaan kovasti kuohuttaneesta teoksesta viriää. Ei jätä kylmäksi tänäkään päivänä.

Toisessa kirjallisuuspiirissä kirjailijat vaihtuvat. Seuraavana vuorossa on kuitenkin niin ikään lappilainen kirjailija, viihdekirjailijaksi nimitetty Enni Mustonen. Käsiteltävä kirja ja sen jatko- osa ovat saaneet nimensä tunturikasveista. Lapinvuokko ja Jääleinikki kuvaavat pohjoisen naisen elämää sodan aikaan ja sen jälkeen.

Yhdellä yleisöluennolla käsiteltiin Nilsk Aslak Valkeapään filosofiaa. Mieleen jäi hänen käsityksensä siitä, kuinka kodin olisi hyvä olla pyöreä. Silloin energia pääsee liikkumaan vapaasti niin kuin saamelaisten kodassa tai afrikkalaisessa savimajassa. Itselleni tuli mieleen, että eläinten pesäthän ovat myös soikeita tai pyöreitä. Muutoinkin luonnossa pyöreys tai kaarevuus toistuu, ei siellä neliskulmia ole. Olisi mielenkiintoista käydä katsomassa edesmenneen Valkeapään Skibottenissa sijainnutta kotia. Olen vain ajanut ohi monta kertaa.
Yhtenä iltana kirjastossa esittäytyi paikallinen tähtiyhdistys, Pohjan Kruunu. Pääsimme katselemaan kaukoputkella ja kiikareilla taivasta, näimme mm. upean “korurasian” ja planeetan kuineen. Aion osallistua tähtitieteen peruskurssille. Taivas varjele miten taas mieli avartuu!

Joskus sitä miettii, että mitä kaikkea ihmeellistä maailmassa onkaan ja kuinka vähän siitä tietää. Näissä mietteissä palasin mehiläisvahaväreillä toteutetulta Mandalakurssilta. Maalasimme ympyrän muotoon tehtyjä kuvioita, joiden tarkoituksena on eheyttää ja tasapainottaa ihmistä kokonaisuutena. Apuna käytimme kuumennettuja maalausrautoja. Aivan uusi asia minulle. Tuotokset olivat yllättävän kauniita, kuin ne loistaisivat valoa sielun hoitamiseksi.

Ulkoilu ei varsinaisesti houkuttele tähän vuodenaikaan, mutta olen keksinyt siihen houkuttimen tai koukuttimen. Nykyaikainen aarteenetsintä, geokätköily vie minua lähiympäristöön. Netistä haetaan koordinaatit GPS:än ja sitten hakeudutaan paikalle. Kätkö on piilossa muovirasiassa tai mitä ihmeellisimmässä viritelmässä kuten kävyn tai tekokiven sisällä tai magneetilla kiinni jossakin. Olen nyt löytänyt jo 50 kätköä. Hauska, yhä lisääntyvä harrastus.



5 Kommenttia artikkeliin “Hämärän hyssyssä valon pilkahduksia”

  1. Kari Says:

    Hei Riitta,
    syksy on hienoa aikaa, sen jälkeen tulee nimittäin aina TALVI!
    Tuossa Timo K. Mukassa minua sykähdyttää ja ihmetyttää eniten se että hän oli vasta 18-vuotias kirjoittaessaan Maa on syntinen laulu- teoksen. Ja Veikko Huovinen kirjoitti Havukka-ahon ajattelijan 26-vuotiaana. Erikoislaatuisia kavereita!
    Hyvää syksyn jatkoa,t. Kari
    Ps. Ounasvaaralla on tänään avattu viimetalven lumesta tehty, edestakaisin n. 5 km.n latu. Eiköhän siellä saa helpotusta suurimpaan hiihtämisen himoon!

  2. sari Says:

    Hei Riitta! Huh, kyllä sinä sitten olet pirteä ja energinen, niin monessa toiminnassa olet mukana, että ihan tässä alkaa hengästyttää. Tuntuu, etten itse saa juuri mitään aikaiseksi, pihätöitä ja muuten, niin en mitään. Miten ehditkin kaiken käydä läpi, kyllä sä oot ehtivä!

  3. karhusilta Says:

    Kari: Mukka on ollut hyvin lahjakas kirjailija, mutta saanut arvostusta vasta kuoltuaan. On riipaisevaa lukea hänen vaikeasta ja lyhyestä elämästään. Kuinka tärkeää toisten tukeminen ja kannustaminen onkaan!
    Valkoinen latu mustassa maassa näyttää vaikuttavalta. Miten tuollaiselle ladulle voidellaan sukset? Onko se liisteriä?
    Mietin tässä lähtisinkö käymään Helsingissä ennen joulutonttuilua…

    Sari: Kiitos kehuista vaikka salaisuuteni on kovin yksinkertainen. Työt eivät haittaa tällä hetkellä harrastuksia. Eikä ole sitä pihaakaan haravoitavana.

  4. karhusilta Says:

    Kari: Kiitos kannustuksesta, kävin hiihtämässä Oukulla. Sukset lipsuivat pahasti, mutta kausi on avattu joka tapauksessa. Jee! Sukset kulkivat mukavasti fillarin runkoon köytettynä.

  5. Hanna Says:

    Terveiset Lyngenistä, lämmintä +12.
    Ihanaa lukea harrastuksista ja -mahdollisuuksista. Täällä ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia ;-).