Näin työt ovat alkaneet ja iloiset tontut vilahtelevat paikasta toiseen. Brittiperheet kulkevat mukana enimmäkseen tyytyväisinä.

Olin lentokentällä vastassa väsyneen näköisiä brittilapsia. He olivat heränneet puoliviideltä ehtiäkseen Suomen lennolle. Onneksi kaikille jaetaan täällä kunnolliset vaatteet saappaista haalareihin, sillä osa vieraista saapuu kesäkengissä ja t-paidassa.

Britit ovat erittäin kiinnostuneita näkemään poroja, siis Joulupukin apulaisia. Heistä on jännittävää, että poroja voi nähdä missä vain vapaana kulkemassa. Kun kerron, että Lapissa on poroja enemmän kuin ihmisiä, britit purskahtavat nauruun. Joitakin asioita jätän kertomatta, kuten sen, että poron liha maistuu hyvältä tai että porokolarit ovat yleisiä. Tässä työssä eletään joulun taian maailmassa. Todellisuutta sivutaan soveltuvin osin.

Brittiperheiden lomaan kuuluu aluksi erilaisten aktiviteettien maistelua. He pääsevät mm. hetkeksi ajamaan moottorikelkalla ja huskyajelulle. Herkkupalojen jälkeen toivotaan ruokahalun heränneen ja heille tarjotaan ostettavaksi pidempiä kelkka-, koiravaljakko- ja pororetkiä. Ja kauppa käy, kun ollaan unelmalomalla Napapiirin pohjoispuolella.

Viimeisestä päivästä halutaan tehdä ikimuistoinen. Silloin eletään joulun maailmassa salaisessa tonttupajassa. Siellä puuhaillaan monenlaista, ohjelmaan kuuluu mm. poroajelua, pipareiden koristelua, joulukoristeiden tekoa, mäenlaskua ja se odotetuin ohjelma eli Joulupukin tapaaminen. Jokainen lapsi saa lahjan. Joulupukin aikataulu on tiukka, aikaa saattaa riittää vain minuutin tai pari perheelleen.

Minä olin tonttuna peluuttamassa jalkapalloa ja auttamassa lapsia suksien kokeilussa. Minua ihmetytti, kun yksi lapsi halusi pelata jalkapalloa koko ajan. Hän jätti kaikki muut ohjelmat väliin, jopa Joulupukin tapaamisen. Erikoista. Hiihtäminen minisuksilla onnistui, kun lapsen molemmin puolin oli aikuinen pitämässä kiinni. Lapset nauttivat kovasti elämänsä ensimmäisestä hiihtolenkistä.

Eilen sain komennuksen kahden muun tontun kanssa ajella Rovaniemelle aktiviteettioppaaksi. Herätys viideltä, kahden ja puolen tunnin ajomatka työpaikalle. Sitten auttelua ryhmien pyörityksessä ja kotimatka saattoi alkaa. Bensa oli vähissä, mutta uskoimme pääsevämme seuraavalle tankkauspaikalle. Toisin kävi. Auto hyytyi tien poskeen kymmenen kilometriä ennen Kittilää. Parin kirvauksen jälkeen hain liftikyydillä bensaa ja matka jatkui. Illalla vain surisi päässä kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen.




4 Kommenttia artikkeliin “Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika…”

  1. sari Says:

    Moikka, kyllä teillä siellä vilskettä riittää, tuo viimeinen kappale ei kuulostanut kovinkaan mukavalta.
    Tsemppiä tonttuiluun! Ja hiihtämisen iloa!
    Täällä tuuli nurkissa ulvoo ja lännestä lähestyy lumimyrsky, taitaa täällä rannikolla kyllä tulla räntänä, saas nähdä?

  2. karhusilta Says:

    Kiitos Sari. Pitkässä päivässä on etunsa, tulee tunteja. Tämä päivä meni kyllä ihan levätessä, en jaksanut edes hiihtää. Tulipahan kirjoitettua joulukortit. Joulun odotuksen taikaa sinnekin, vaikka sää etelässä ei toistaiseksi kai ole kovin jouluinen. Vai tuoko myrsky lunta?

  3. Antero Says:

    Turismin yksi lieveilmiö lienee tuo “muunnellun totuuden kertominen” mutta sitähän tekevät kaikki muutkin, joten sillä ei kannata päätään vaivata. Mukava kuulla, että viihdyt Tonttuna ja kuulostaa siltä, että nautit lasten kanssa touhuamisesta.
    Nyt on sitten tänne eteläänkin (Ouluun) tullut lumi ja maa on ihanan valkoinen, lieventää koti-ikävää kummasti.
    Ja lopuksi, minäkin olen saanut sen karvaasti joskus kokea, että auton tankit ovat turhan pieniä ;-)
    Liukkaita latuja vaan !!

  4. karhusilta Says:

    Kiitos Antero. Hienoa, että teilläkin on maata - ja ehkä elämääkin valaisevaa lunta. Lumi on tärkeä asia Suomen talvessa.