Kuin varkain, itseltänikin salaa olen hakeutunut minua uudistavien asioiden pariin. Olen mm. lukenut monta kirjaa, kun tarjolla on yllinkyllin suomenkielistä kirjallisuutta pitkästä aikaa sekä katsellut muutaman elokuvan.

Viimeksi luin kirjan Balladi kauniista Petronellasta. Hollantilainen kaunotar Petronella hurmasi aikoinaan niin Helsingin herrat kuin Lemmenjoen kullankaivajatkin, mutta ihan puhtaita jauhoja ei hänen pussissaan tainnut olla. Hän oli taitava sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja hyödynsi mielellään toisten vieraanvaraisuutta. Petronella pakeni Helsingistä maksamattomia hotellilaskujaan Lapin kultamaille. On hykerryttävää kuvitella kullankaivajien ihastumista tähän sulavakäytöksiseen, ahkeraan, filmitähden näköiseen maailmannaiseen.

Petronellassa täytyy olla myös aitoa retkeilijäainesta, sillä hän taivalsi erämaassa aikamoisia matkoja kehnolla varustuksella ja onnistuipia tarinan mukaan saamaan kalaakin, kun kaksi miespuolista matkakaveria jäivät nuolemaan näppejään. Sotkuja selvitellessä Petronella joutui kohtuuttoman höykytyksen kohteeksi lehdistössä, mutta kullankaivajat jumaloivat häntä ja olisivat olleet valmiita tekemään mitä tahansa pelastaakseen hänet. Petronella ei tarinan mukaan ryhtynyt lähempään tuttavuuteen suomalaisten miesten kanssa - kullankaivajat vahtivat arvatenkin tilanetta tarkalla silmällä. “Ihanan” Petronellan muistoksi Lemmenjoen karttaan nimettiin pari tunturihuippua Petronellan kukkuloiksi vähän samaan tapaan kuin saamelaisnimi Nattaset Saariselän suunnalla. En tietenkään tunne totuutta Petronellan tarinasta, mutta kirjan kirjoittajan filosofian tohtori ja apulaisprofessori Mauno J. Pyhtilän paikoin sovinistinen kuvaus naiskauneudesta jäi kummastuttamaan minua.

Olen katsonut myös pari Lappi-aiheista elokuvaa: Auf Wiedersehen sekä Umur. Virpi Suutarin Auf Wiedersehen on raju kuvaus saksalaisiin miehiin rakastuneiden suomalaisten naisten kohtalosta sodan jälkeen. Dokumentissa esiin tullut katkeruus, sotaan liittyvä pahuus sekä sodan jälkeinen suvaitsemattomuus tuntuivat pahana olona pitkään elokuvan katsomisen jälkeen.

Umurin halusin katsoa etenkin Kilpisjärven maisemien vuoksi. Kai Lehtisen elokuvassa on syvää elämän pohdintaa rakkaustarinan sylissä sekä vaikuttavia luontokuvia Lapin kesästä. Minuun syttyi kaipuu päästä kesällä Lapin luontoon, mieluiten tuntureille ilman aikatauluja. Niin, että saisi pysähtyä läträämään virtaavan veden äärelle kauniina kesäpäivänä ja unohtaa kellon. Olla luonnon kanssa yhtä. Rakkaudesta en uskalla kovaan ääneen haaveilla, mutta kukapa sitä ei kaipaisi.