Vedin tämän päivän opastetun hiihtoretken Kujun kanssa Ruotsin puolelle Temppelikuruun. Korkeassa kallioseinämien ympäröimässä kurussa näkyi korpin risupesiä pahdoilla eli kalliohyllyillä. Yksi kiiltävänmusta korppi tarkkaili yläviistosta meidän eväiden syöntiä ja äännähteli välillä kauniin helähtävästi. Lähtiessämme pois se korahteli minulle tutumpaan tapaan, karheasti.

Temppelikurusta matka jatkuu jyrkkää nousua, mikä taittuu helpoimmin kiinnittämällä sukset reppuun ja kävelemällä sauvojen kanssa ylös.

Hiihdettyämme jonkin matkaa näimme kaksi riekkoa. Ne olivat syömässä tunturikoivun silmuja ja pyrähtivät lentoon läheltä meitä. Riekkoja on tällä hetkellä vähän, joten sekin oli hieno havainto.

Siis kiiltävänmustia korppeja ja lumivalkoisia riekkoja samalla retkellä. Kuju intoutui vielä laulamaan L. Onervan sanoittaman Credon (mikään ei mene hukkaan…) kallioiden luomassa akustiikassa. Tätä voi nyt jäädä sulattelemaan.