Kävelin suolla tarkistaakseni lakka- tai niin kuin pohjoisessa sanotaan hillatilanteen.  Hillaa oli kypsynyt lisää muutamassa päivässä ja tarpoessani lähemmäs lammen rantaa näin suurehkoja keltaisia tai punakeltaisia meheviä suomuuraimia. Pakasterasia täyttyi hetkessä, löysin onneksi repun pohjalta muovipusseja. Kotona laitoin nämä kultakellukat (oma nimitys) kattilaan sokerin ja vesitilkan kanssa. Kuumensin hitaasti kiehumapisteeseen ja jaoin pakasterasioihin. Se aromi ja väri… Olen saanut reseptin ystävältäni ja tuntui sielussa asti hyvältä laittaa sen mukaan.

Tapasin Ruotsin eteläkärjestä muuttanutta kurssikaveriani. Puhuimme marjoista. Hän kertoi pitävänsä eniten kotipuolessa kasvavista karhunvatukoista ja hän oli olettanut lakkojen kasvavan pensaissa vatukoiden tapaan. Hämmästyneenä hän oli maistellut suolla lyhyessä varressa kasvaneita lakkoja, joiden mausta ja erityisesti jälkimausta hän ei pitänyt. Annanpa hänen joskus maistaa sokeroituja lakkojani… Ystäväni kertoi, että hän oli päättänyt ostaa Storumanista pakastimen, mutta koko kylässä oli jäljellä enää yksi suuri arkkupakastin. Nyt se vie kolmanneksen hänen keittiöstään ja opiskelija-asunto on muutenkin pikkuruinen naiselle kahden metsästyskoiran kanssa.