Tapasin vanhan opaskurssikaverini Rovaniemellä. Hän ehdotti, että menisimme jonnekin syömään ja niinpä me astelimme reippaasti Rovaniemen yhteen upeimmista ravintoloista, Sky Ounasvaaralle. Ravintola sijaitsee aivan Ounasvaaran huipulla. Kolme seinää on korvattu lasilla maiseman katselijoiden iloksi.

Tiesin odottaa jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, mutta yllätyin aistikkuudesta. Ruokalistan raaka-aineisiin kuuluivat mm. jäkälä, poronmaito, väinönputki ja erikoiset yhdistelmät kuten tilli jälkiruuassa. Halusin ilman muuta syödä kolmen ruokalajin aterian saadakseni kokonaiskäsityksen talon antimista.

Annoksen valmistuttua tarjoilija esitteli taideteoksen asiakkaalle ja totta tosiaan siinä tarvittiinkin opastusta. Jo alkupala oli niin kaunis, että katselin sitä aikani ennen kuin aloin syömään. Alkupalan kohdalla tarjoilija mainitsi erikseen, että ryöpätty ja voissa paistettu jäkälä on tarkoitettu syötäväksi siinä missä kaikki muukin. No jäkälän maku ei ollut kovin ihmeellinen vaikka voissa paistettu olikin… Annoksen väri- ja muotomaailma viehätti, yksityiskohtana porkkanajäätelö maistui hyvälle siinä jänisrilletin sivussa.

Pääruokana söin kuhaa väinönputkella maustetun ohran kanssa. Ohratto oli väriltään kevään vihreää. Ennen jälkiruokaa kokki kävi tarjoilemassa meille minitötteröt lakkasorbettia. Jälkiruaksi eteemme tuotiin mummon kannellinen hillopurkki, josta kurkisti kaunis asetelma. Mansikkahyytelön päälle oli taiteiltu basilikavaahtoa, tuoreita mansikoita, suklaata ja lila orvokinkukka. Syötävä sekin.

Aterian jälkeen pystyin vain huokailemaan, millaista taidetta ruanvalmistus on parhaimmillaan. Ruokailusta jäi kokonaisvaltaisesti hyvä olo. Sain olla hetken prinsessana, jolle vain paras on kyllin hyvää. Jokainen tarvitsee joskus sellaisen kokemuksen.

Edessä on mielenkiintoinen viikko. Lähden Kiilopäälle tunturilintukurssille. Sain juuri lainaan kaukoputken, jota en osaa vielä käyttää. Lämmintä on luvassa, joten mikäs siinä tipuja tiiratessa.