Terveisiä Suomen ainoalta Suurtunturialueelta. On tämä niin erilaista kuin muu Suomi ja muu Lappi. Etukäteen jännitin lumitilannetta. Pitkin talvea on kuulunut huhuja siitä, kuinka Kilpisjärvellä on poikkeuksellisen vähän lunta.

Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan lumensyvyys on tällä hetkellä 71 cm. Lunta onkin koivikossa ja kylän pinnassa ihan riittävästi, mutta ylhäällä tunturissa tilanne on toinen. Tuuli on puhaltanut lumen jonnekin muualle. Lumivyöryriski on varoitusten mukaan suuri. Kai sitten siellä jossakin, minne se tuulen puhaltama lumi on kerääntynyt. Saanaa kiertäessäni ihmettelin kivien määrää ja kesämerkkitappien näkymistä. Lumen vähyyden vuoksi latua Saanan ympäri ei ole voinut ajaa isolla latukoneella, ainoastaan moottorikelkalla ja latuhöylällä. Kilpisjärven jäällä on entiseen tapaan leveä hiihtoura ja luistelu-ura keskellä.

Kyselin tietenkin innokkaana paikallisilta asukkailta millainen talvi on ollut. Kuulema hyvin pimeä juuri lumen myöhäisen tulon vuoksi. Lunta on onneksi sadellut viime päivinä ihan mukavasti. Tilanne tunturissa muuttuu niin äkkiä. 

Hiihdin tänään yhden työkaverin kanssa Ruotsin puolella Tuipalitunturissa. Yllätyin, kun hanki ei kantanut ylhäälläkään, vaan suksilla sai porskuttaa umpihangessa. Hikistä ja uuvuttavaa, mutta myös niin ihanaa! Näkymät olivat hulppeat. Pidimme evästauon tuulelta suojassa “hymykuopassa”. 

Juttelin hotellilla pitkään uskollisen lukijani Sarin kanssa, joka oli juuri palannut Haltin vaellukselta. Hän kertoi, että tunturissa ylhäällä hanki kantoi, mutta välillä joutui etsimään sopivaa hiihtopaikkaa lumen vähyyden vuoksi. Sää oli ollut oikukas, näkyvyys huono ja suksien pohjiin oli jäänyt lumipaakkuja. Nostan hattua tuolle reissulle! Ja pakettiin kuului vielä telttayöpymisiä. Minusta alkoi tuntua, että olen jo tottunut niin valkoisiin lakanoihin, saunaan ja päivällispöytään, että kuinkahan selviytyisin noin askeettisista oloista.

Tämän viikon olen huoltanut suksia ja muutenkin valmistautunut tuleviin retkiin. Huhtikuun alusta pääsen sitten asiakkaiden kanssa tunturiin. Sitä odotan innolla.




7 Kommenttia artikkeliin “Ihana Kilpisjärvi”

  1. Antero Says:

    Mikä lie Kilpisjärven se “virallinen” lumensyvyysmittauspaikka ?
    Kuinka hyvän keskimääräisen tuloksen se antanee?
    Jäätilanne järvellä kai on hyvä ja juhannushiihdot voitanee pitää. Onko norjalaisia siellä nyt kuinka runsaasti, kelkoilla kai nuo päristelevät, omalla maallaan kun eivät saa.
    Tuntuu varmaan vähintäänkin omituiselta hiihtää tuntureilla parhaimpaan hiihtosesonkiaikaan kiviä väistellen ;-)
    Ei ole muuten hankikeliä täällä Oulunseudullakaan, pohjia myöten mennään kauriita ruokkimaan.

  2. Antero Says:

    Hei Riitta,
    täällä Oulujoessakin avannon vesi on raikas ja kylmä vaan ei vainkaan niin kirkas ja puhdas kuin siellä.
    Jälleen kerran ruokin kauriit vetämällä ison paalin kuivattuja heiniä kuusikon uumeniin. Käy siellä myös ilveskin mutta luontoon ilves kuuluu samoin kuin kauriskin.

  3. karhusilta Says:

    Onpa hienoa, että ruokit kauriita. Ilves on meidän luontoomme kuuluva kissaeläin. Toki se on petoeläin ja tarvitsee lihaa elääkseen. Onko se sitten julmaa jonkun mielestä, syötävähän senkin on elääkseen.

    Lunta on muuten tullut viime päivinä aika mukavasti. Hyvä juttu.
    Lukuvinkki vielä: ensi viikon keskiviikkona Uusi Rovaniemi-lehdessä kolumnini Kilpisjärvestä.

  4. sari Says:

    Hei Riitta!
    Olimme viime lauantaina kotona noin puolenyön maissa, sinne tarujen tuntureille on niin kovin pitkä matka, ajatuksissa lyhyempi.
    Hyvin olit tiivistänyt meidän Haltin vaelluksen, juuri tuollaista siellä oli. Olisin toivonut kauniimpia ilmoja, jotta upeat maisemat olisivat näkyneet, mutta eihän ilmoille mitään voi. Lunta tosiaankin oli vähän, mutta olihan meillä armeijan sukset, joten enemmänkin lunta olisi voinut olla.
    Sen unohdin sulle kertoa, että kun kävimme Tiebmesjärven suunnalla, niin oisko ollut Paihkastunturi (en ole varma), niin sen laella oli lumilippa ja pieniä vyöryjä näytti olleen.
    Ja juu, niin kuin kolumnissa kirjoitit, niin metso oli aika ilmestys, kun hotellin katolla poseerasi, luulin ensin koristepatsaaksi.
    Tällä viikolla siellä on ilmeisesti ollut aika mukjavat ilmat, ainakin mitä kilpissafareiden nettikamerasta olen katsellut. Sulla jo muutamia päiviä opastuksia takana, missä olette käyneet?
    Onko paljon lomalaisia?
    Oikein mukavaa Pääsiäisen aikaa!

  5. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Säät ovat tosiaan suosineet pääsiäisviikolla. Yöt ovat olleet kylmiä, päivällä pakkanen on lauhtunut sopivasti ja aurinko paistanut. Olemme tehneet retkiä moneen suuntaan: Saanan taakse, Jehkatsille, Tuipalille, Mallalle, Temppelikuruun ja Lossulta Meekolle. Nyt pääsiäisenä hotelli on täynnä.

    Hyvää pääsiäistä, oli mukava tavata!

  6. Helena Says:

    Kyllä Kilpisjärvi antoi taas parastaan vk 13. Sinne tullessa ajattelin, että olkoon viimeinen kerta, mutta lähtiessä en ollut enää yhtään varma. Jospa loppukesästä tai ruska-aikaan, että näkisin järven lainehtivan. En ole viitsinyt mereenkään mennä, kun vesi ei ole Kilpiksen kirkasta. Kiitos, Riitta, ihanasta hiihtoretkestä Ruotsin puolelle. Veikeän elämyksen saimme ‘rakastuneista’ korpeista. Lasse J. Laine kuvaa korppeja näin: “Soidinkiepautuksessaan korppi päästää helähtävän sointuvan klong-äänen tai nopean klok.” - Kevättä rinnassa, kling, klong!

  7. karhusilta Says:

    Hei Helena!
    Oli mukava hiihdellä yhdessä. Toivottavasti innostut tulemaan vielä monta kertaa Kilpisjärvelle! Se korppien kuhertelu oli somaa, oikein tuli itsellekin kevättä rintaan. Nyt pulmuset ovat tuoneet kevään “virallisesti” tullessaan tännekin, vaikka hiihtosäät jatkuvat pakkaskeleillä. Viime viikolla sain opastaa useita sellaisia asiakkaita, jotka olivat ensimmäistä kertaa Kilpisjärvellä. Koetin huolehtia heistä oikein hyvin. Lähtiessään lupasivat palata vuoden päästä. Kevättä rintaan Helena ja nokka kohti tuulta!