Pallaksen henki huokuu ensivierailijalle. Pehmeän pyöreät valkoiset tunturit, upeasti hoidetut ladut, kynttiläkuuset, huurteiset puut, hotellin perinteikäs tunnelmallisuus, luontokeskuksen raikkaus. Olen ottamassa paikkaa jotenkin haltuun. Hiihdän maastossa, luen asiatietoa, tutustun näyttelyyn ja työntekijöihin sekä Pallaksen perinteisiin. On niin paljon kaikkea mielenkiintoista sekä luontokeskuksen että hotellin puolella. Kaikkeen tekisi mieli mukaan, mutta valintaa on tehtävä. Huikaiseva paikka työharjoitteluun opiskelijalle.




5 Kommenttia artikkeliin “Ihana Pallas”

  1. antti hooli Says:

    hei ystäväni Riitta.luin tänään sinun bolgit sivujasi.olet todella lahjakas kirjoittaja,olipas ihana lukea seikkailujasi.On mukava nähdä mitä sinä saat kokea luonnosta.kun itse olen puun ja kuoren välissä.Eiköhän minullakin tapadu jokin suuri muutos.saisin aloitaa uudet”SEIKKAILUT” Toivotan sinulle ystäväni hyvää naistenpäiää.Terveisin Ahti kemistä.Kirjoitin tämän ystäväni Antin koneelta,tämä on minun luottokone toistaiseksi!

  2. aikku Says:

    Hei,

    Kiva lukea pitkästä aikaa blogiasi. Melkoisia seikkailuja lumen ja jään keskellä! Olette todella urheita! Minua suorastaan hytisyttää jo pelkkä lukeminen lumiluolista yms. Todellakin, on taito varustautua niin, että ottaa huomioon riskit.
    Täällä Helsingissä pyryttää lunta jo toista päivää. Vielä tuntuu talvelta, vaikka ilmassa onkin jo kevään tuoksua.

    Isäni ja tätini aikoinaan hiihtelivät Pallaksella. Siksi Pallas oli minulle aivan erityinen paikka, mutta nyt aikuisena en ole päässyt mukaan Pallaksen henkeen, vaikka sijainti on mitä kaunein. Ehkä sinä koet toisin, mutta Pallaksen tunturihengen kohottamisessa olisi minusta haastetta kerrakseen.
    Minun piti lähteä ahkiovaellukselle Abiskoon, mutta en saanut siihen aikaan lomaa. Harmi. Päädyin sitten tällä kertaa valmiiseen kämppävaellukseen Norjan Rondanen alueelle. Odotan jo viihtyisiä norjalaistupia, tunturihenkeä ja “tre rätters middagia” posliinilautasilta.

    terv.

    aikku

  3. jotunheim Says:

    Hei.
    Tuttuja seutuja pääsiäismatkoilta.
    Olos- Pallasväliä on hiihdetty aikoinaan.
    Nyt olisi lähtenyt mielellään Pääsiäisenä
    sinne jonnekin, mutta sopivaa järjestettyä
    matkaa ei taida nyt löytyä.

    Mennyt viikko oli hiihtoloma tai pikemminkin lasketteluloma Maarianvaarassa.Käyty on myös päivä Kolilla (Ukko-kolin mustat rinteet kaatumatta alas) ja
    jopa Nilsiän kunnantalolla piti pistäytyä.

    Siellä se kultainen peura edelleen seisoo
    tien vieressä kalliolla.

    Täällä väitetään että Salpausselän kisoista alkaa kevät.. saa nähdä.
    Työviikot kuitenkin edessä.

    Hyviä hiihtokelejä Pallakselle!
    J.

  4. karhusilta Says:

    Kiitos kommenteista! Tällä elän taas pitkään. Aikku: Tunturihiihdossa ruokahalu asettuu kohdalleen ja silloin jos joskus arvostaa hyvää ruokaa. Mikä loistava yhdistelmä! Uuvana: Pallaksen vanha filmi narisevalla koneella näytettynä on ainutlaatuinen kokemus.

  5. Uuvana Says:

    Hei,

    Onpa ollut ihana tutustua Sinun blogiin.Kirjoitat niin elävästi, että tuntee olevansa itse mukana kokemassa luonnon kauneutta ja hiljaisuutta.
    Sain Metsämarjalta tiedon blogistasi. Olemme tavanneet Eerikkälässä. Olit luontorastilla opastamassa meitä uusia luoppaita kasvien tuntemuksessa.
    Pallas on hyvin rakas paikka myös minulle. Olen käynyt siellä 70-luvulta lähtien joka vuosi viikolla 16 hiihtämässä.Nyt vanhempana on tullut käytyä myös kesälläkin.
    Alkujaan mikä sai minut innostumaan Pallaksesta oli äitini joka on 90-vuotias. Hän oli nuorena tyttönä töissä Pallaksen hotelissa, jonka saksalaiset polttivat.Äitini oli myös menettänyt sydämensä Pallaksen maisemiin.Hän kulki meidän mukana joka kevät Pallaksella ihan tuonne 2000-luvun alkuun asti.
    Olet varmaan nähnyt vanhan filmin joka on kuvattu ensimmäisen hotellin aikoihin. Pallaksen Pöllöt esittävät tätä filmiä hotellin vieraille aina sesonki viikoilla. Kerran,kun olimme katsomassa sitä ja äitini oli mukana, hän tunnisti filmiltä entisiä työkavereitaan. Se herätti vähän hämmästystä yleisön joukossa, että onko täällä paikalla elävä ihminen joka on työskennellyt entisessä hotellissa. Näin oli ja äitini piti pienen esitelmän niistä vanhoista ajoista.
    Antoisaa kevät-talven aikaa Sinulle sinne tunturien juurelle, nauti olostasi.Kaikkea hyvää jatkossakin ja intoa opiskeluihin.
    Jään seuraamaan blogiasi ja odottamaan viikkoa 16.

    Keväiset terveiset stadista!

    Uuvana