Pirteässä perjantai-iltapäivän harjoituksessa kävelimme heikolle jäälle ja harjoittelimme pelastautumista hyisestä vedestä. Pukeuduin luonnollisesti retkiluistelussa käyttämiini vaatteisiin reppu selässä. Hämmästyin kuinka pitkälle jää kantoi, lähes sulaan saakka vaikka teräskärkinen sauva upposi jäästä läpi aikoja sitten. Syysjäätä kutsutaan syystä teräsjääksi. Toinen juttu olikin sitten päästä kantavalle jäälle märissä vaatteissa. Jää murtui alta yhä uudelleen ja helpoksi luulemani juttu muuttui hengästyttäväksi ponnisteluksi. Pääsin kuitenkin omin avuin rantaan vaatteita vaihtamaan. Iho punoitti kylmästä. Kokemus oli paljon pelottavampi kuin harrastamani avantouinti. Sain uutta potkua treenatakseni kehoon voimaa.

Matkalla heikoille jäille näimme merikotkan liitelemässä aivan lähellä autoamme. Ehkä se oli löytänyt pientä välipalaa kalankasvatusaltaasta.