Paukkupakkanen ja värikäs taivas ovat liittoutuneet yhteen. Viime päivinä pakkanen on kiristynyt kolmenkymmenen asteen molemmin puolin, samalla olemme saaneet ihastella keltaisena, punaisena ja sinisenä hehkuvaa taivaanrantaa. Joulukuu on näyttäytynyt enimmäkseen harmaaana, mutta nyt aivan Joulun kynnyksellä olemme saaneet ilmaista väriterapiaa. On jännää, miten päivä voi olla valoisa, vaikka aurinko ei nousekaan. 

Äkäslompolon ja Ylläsjärven yhdistävä maisematie on satumaisen kaunis tykkylumisine puineen. Joka kerta siitä ajaessamme ajattelen, kuinka suuri etuoikeus on nauttia näistä maisemista. Samoin olen nöyrän kiitollinen siitä, että saan katsoa lunta brittien kanssa positiivisin silmin. Ihmeellinen materiaali moniin aktiviteetteihin: pulkkailuun, hiihtoon, lasketteluun, husky- ja poroajeluun, potkukelkkailuun, lumisotaan, lumikenkäilyyn jne. Brittien mielestä suomalaiset lapset ovat onnekkaita, kun saavat laskea pulkkamäkeä koko talven.

Tosin kolmenkymmenen asteen kylmyys ei ole enää leikin asia, kun aktiviteetit tapahtuvat ulkona. Puin aamulla päälleni viisi kerrosta puseroita, joista kolme villaista. Tontulle aiheuttaa melkoista päänvaivaa se, että samassa asussa ollaan sisällä ja ulkona, vaikka lämpötilaero voi olla viisikymmentä astetta. Siinä on haastetta pukeutumiseen - olen todennut hengittävän villan toimivaksi.

Yhtenä iltana vein brittiperheitä huskyajelulle ja jouduin - tai pääsin ajamaan yhtä koiravaljakkoa. Kyydissä istui kolme lasta. Huskyopas oli neuvonut, että pahinta on itkeminen, kun kyyneleet jäätyvät poskelle ja olo on entistä kylmempi. Pienintä lasta alkoi tietenkin itkettää palellessaan. Mietin, että mitä järkeä lapsia on istuttaa paikallaan puoli tuntia näin kovalla pakkasella. En ole kuullut minkäänlaisesta pakkasrajasta. Pyysin lapsia liikuttelemaan varpaita ja sormia, vääntelemään naamaa ja painautumaan toistensa lähelle. Sitten lauloimme yhdessä joululauluja. Minuun itseeni teki suurimman vaikutuksen lastenlaulu Tuiki, tuiki tähtönen (Twinkle, twinkle little star). Nimittäin lumisessa metsässä ajaessamme tähdet tuikkivat taivaalla ja puolikuu valaisi maisemaa. Onneksi olen ajanut koiravaljakkoa muutaman kerran aiemminkin niin, että pystyin keskittymään sekä lapsiin että ajamiseen yhtä aikaa. Seuraavana päivänä tavatessamme lapset painautuivat kainalooni. 

Ylläksen lähellä oleva Lainion lumikylä on suosittu retkikohde. Siellä lumesta ja jäästä on veistetty hotellihuoneita, jääbaari, kappeli, liukumäki jne. Ihmiset ovat haltioissaan ja ymmärrän kyllä miksi. Kiinalaiset työmiehet ovat tehneet taitavaa työtä sahatessaan suomalaisen luonnon muotoja. Jotkut turistit nukkuvat yönsä makuupussissa jäävuoteessa, tosin he voivat halutessaan siirtyä sisätiloihin vaikka keskellä yötä. 

Tonttutarinoihin kuuluu kertomus tonttujen ruokailutavoista. Aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi tontut syövät riisipuuroa. Lempilauluni on tietenkin “Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo.” Makoisaa Joulua kaikille ja lumi-iloa!