Täällä Levillä joulutonttuja vilahtelee tuon tuosta kiireisen näköisinä. Brittilapset oppivat nopeasti tervehtimään heitä tonttujen erikoistervehdyksellä: vilkuttamalla käsiä poronsarvien lailla tai heiluttelemalla sormia nenän jatkona. Jokaisella tontulla on tietenkin oma nimi kuten Jolly Holly, Snowflakes tai Igloo - ja oma tarinansa kerrottavana. Minä olen 150-vuotta vanha (yksi brittityttö epäili minun huijaavan!), syön riisipuuroa joka aamu ja lempileikkini on lumisota. Pakkasessa ja tuulessa tulee lämmin, kun peuhaa lumessa lasten kanssa ja toistaa iloisena kymmenennen kerran: “ei lunta kasvoille, please.”

Brittiperheille laadittu ohjelma on korkeatasoinen ja monipuolinen. Luksusta, josta he maksavat sievoisen summan. Suomalaiset pistävät todellakin parasta pöytään. Eniten britit ovat kehuneet päiväämme Taivaanvalkeissa. Taivaanvalkeat on pihapiiri Levin lähistöllä, jota voin lämpimästi suositella kenelle tahansa. Vanhoja hirsirakennuksia, varmalla kädellä loihdittua entisajan maalaistunnelmaa parhaimmillaan. Saapuessamme sinne Tonttulan Work Shopiin hämärässä sadat lyhdyt valaisevat pihapiiriä tunnelmallisesti. Perheet kiertävät siellä tontun kanssa aktiviteetistä toiseen. He pääsevät moottorikelkka-ajelulle reessä, porokyytiin, leipomaan pipareita, potkukelkkailemaan, ratsastamaan islanninhevosella, paistamaan makkaraa, laskemaan mäkeä jne.

Ai niin - ja se tärkein: tapaamaan Joulupukkia. Joulupukin kammari ja tontun postitoimisto on sisustettu lukuisilla lumoavilla yksityiskohdilla. Katseeni kiinnittyi jouluaiheiseen nukkekotiin. Haaveilen tekeväni joskus itse nukkekodin koverretun puunrungon sisään käyttäen sisustuksessa luonnosta löytämiäni materiaaleja. Tontun postitoimistossa työskentelee oikea tonttu! Sen oikeampaa ei voi olla. Smiley on täydellinen joulutonttu, ihmisen asussa hän näyttää muita lyhyemmältä, mutta hänhän onkin aito tonttu.

Kävelin yhtenä iltana Levin keskustassa turistin silmin ja pidin näkemästäni. Hyvällä maulla jouluvaloja valaisemassa ja matkamuistoja ostettavaksi. Olen iloinen siitä, että täällä vaalitaan aitoutta koristelussa. Ainakin juuri tällä hetkellä. Vierastan taas turhanpäiväistä älämölön pitämistä eli melusaastetta kauniissa luonnossamme. Sitäkin löytyy.




3 Kommenttia artikkeliin “Joulutontut silloin varpahillaan…”

  1. sari Says:

    Hei Riitta, palasin lukemaan näitä viime talven juttuja, mutta nyt tuli mielen, että menetkö tähän samaan paikkaan Leville vai oliko se Ylläkselle tänä vuonna? Oliko tuo viime vuotinen paikka jokin hotelli vai jokin suurempi kokonaisuus? Vai olitko suoraan jonkun safari-yrittäjän listoilla (kuten Kilpparilla Kilpissafarit)? Niin suurista matkailijamäristä kirjoitit? Menetkl nyt saman hotellin / yrittajän palvelukseen?

  2. karhusilta Says:

    Hyvin huomattu Sari! Viime jouluna olin Levillä, mutta nyt menen Ylläkselle. Työnantajana molemmissa Lapin Safarit. Oletpas sinä tarkka tyttö.

  3. sari Says:

    Kiitos, voihan sen noinkin ajatella, lähinnä itse kyllä ajattelin muistaneeni väärin, taisin kirjoittaa sinulle, että menet tuttuun paikaan, mutta eipä se sitten ihan niin tuttua olekkaan. Toki samaa työtä, mutta uusissa tiloissa ja maisemissa. Niin olihan siinä sama työnantaja.

    Parasta varmaankin, kun saat uusia latuja hiihdeltäväksi ja uusia hienoja maisemia. Uusia kontakteja työrintamalle. Voit sitten vertailla paikkojen hyviä ja huonoja puolia. Jollain lailla itselle tulee mieleen, että Ylläs voisi olla rauhallisempi paikka? Meniköhän pahasti pieleen? Kerro sinä sitten, kun paikalla olet. Itse en ole kummassakaan paikassa käynyt.