Juhannusaaton sää oli kuin morsian. Lämpimässä auringonpaisteessa kävin melomassa ensimmäistä kertaa ystävän kajakilla Ounaskoskella kaupungin rantoja seuraillen. Voi kuinka ihanaa on istua veden rajassa ja meloa äänettömästi! Sain hyviä vinkkejä, missä voisin meloa kesän mittaan voimien ja tekniikan kehittyessä. Palattuani rantaan pesin kajakin ja huomasin veden niin lämpimäksi, että uskalsin heittää talviturkin. En ymmärrä kuinka entisestä avantouimarista on tullut niin arka, ettei meinaa uskaltaa keskikesälläkään kastautua.

Piipahdin illalla kirkossa suvilaulujen iltaan, jossa lauloimme aika monta lintuaiheista laulua. Tässä muutamia poimintoja: “Taas linnut laulujansa visertää kauniisti….”,  ”Miks leivo lennät Suomehen niin varhain kevähällä…”, “Mikä laulu, liverrys, viserrys ja piipitys, kevään raikas tervehdys tullut Pohjolahan…”, “Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on. Vaan oisinpa uljas kotka, niin nousisin lentohon…” Kirkkolammessa pienet pörröiset vesilintujen poikaset uivat emonsa lähellä ja välillä yksi poikanen jäi omille teilleen, mikä herätti minussa vähän levottomuutta.

Illalla pyöräilin uimarannalle katsomaan kodan muotoon koottua kokkoa. Aika kävi vähän pitkäksi keskiyötä odotellessa, mutta onneksi olin ottanut mukaani luotettavan ystävän. John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä tarjosi pettämätöntä seuraa yöttömässä yössä. Lapset kahlailivat rantavedessä aikuisten koettaessa houkutella heitä sieltä pois. Välillä pyöräilin siltojen lenkkiä ja tarkistin menon joen toisella puolen. Kahdeltatoista kokon palaessa taivaalla näkyi Muumistakin tuttuja vaaleanpunaisia pilvenhattaroita. Hieno kokemus niin minulle kuin lukuisille kaukaakin tulleille turisteille.

Kukka-koirani kuolemasta on nyt aikaa vuoden verran. Välillä Kukka palaa uniini elossa ja saamme taas kokea voimakkaan kiintymyksen ja toisistamme pitämisen tunteen. Kaupungilta palatessa pääsin silittämään pientä Kukan näköistä koiraa, nimeltään Halti. Koiran emäntä ihmetteli, kuinka yleensä niin varautunut koira tuli luokseni luottavaisesti ja antoi silittää. Hetki oli minulle arvokas. Nyt ymmärrän kirkkaasti, kuinka jotkut vieraat ihmiset halusivat aikoinaan silittää koiraani ja höpöttivät tunteikkaasti jotakin kuolleesta koirastaan.

Juhannuspäivänä ulkoilin Ounasvaaran lenkkipoluilla. Näin harmaanoranssin kuukkelin hiljaisen lennon oksalta toiselle ja mietin, kuinka läsnäoleva tarvitsee olla huomatakseen kuukkelin. Käpytikka piti sen sijaan semmoista terävää valitusääntä, että siinä heräsi taatusti ajatuksistaan.

Poikkesin katsomaan maisemia kahdesta tornista: Tottorakalta ja kaupungille päin avautuvalta Ounasvaaran näköalatornilta. Siinä välissä kuljin kauniiden kallioiden kautta. Aikoinaan Juhannuskallioilla on kuulema vietetty isoja juhlia, mistä kielii vanha tanssilava ja lipputangon komea paikka. Jääkauden muovaama kallioalue on kaunis ja mielestäni aika romanttinenkin ympäristö, mutta nykyään juhannuksen juhlivat jäävät kaupungin rannoille tai keskustaan.




2 Kommenttia artikkeliin “Juhannuksen juhlaa yöttömässä yössä”

  1. Antero Says:

    Minun 10 päivää Rovaniemellä ovat nyt takana ja harmikseni huomaan nyt vasta, että olisit ollut halukas Käyrästunturille mukaan!! Voi juku, kun olisin aiemmin tuon huomannut…olisihan se ollut henkilökohtaisesti hienoa kun mukana olisi ollut oikea opas ;-)
    Näkymät Käyrästunturilta ovat oikein mainiot, ollakseen noinkin etelässä oleva “tunturi”. Rauhassa sain siellä olla, eräs kirjailija seurueineen tosin siellä myös mutta siirryin heistä hieman kauemmas nauttimaan omasta rauhasta, lukuunottamatta sääskiä ;-)
    Näinköhän minä sinut perjantaina 25.6 eli Juhannusaattona Pohjanhovin kohdalla klo 12? Joku, mielestäni ihan sinun näköinen henkilö kuvasi ruohonjuuritasolla kasveja järkkärillä. Päättelin vain leteistä sekä muutamista valokuvista, että olit ehkä sinä. Minä ajoin siitä pyörällä ohi matkalla Käyrästunturille.
    Kävin myös katsastamassa mainitsemasi törmäpääskyt. Siellä ne edelleen olivat ja viilettivät pitkin Kemijoen pintaa iloisesti sirkuttaen.

  2. karhusilta Says:

    Kannattaa siis seurata blogia ahkerasti Antero, vai mitä! Hauskaa, että olet nauttinut lomastasi.
    Olet nähnyt jonkun toisen kivan tytön, sillä minulla ei ole enää lettejä. Hiustyyli on muuttunut tyystin, mutta hiusten alla asuu sama ihminen. Pyöräilin kyllä juhannusaattoiltana kuvailemillasi seuduilla- ja ihan yksin. Ehkä tapaamme joskus toiste.