“Mikä on karuinta Kilpisjärvellä?”, haastattelija kysyi Kujulta. “Pilkkiviikonloppu!”

Asuntovaunuja makaa kilometritolkulla tien varressa. Älämölö ja humalaisten tolkuton meno lyö vastaan pahemmin kuin tunturimyrsky koskaan. Ahistaa. Koetan rakentaa sielun ympärille turvakotelon, jotta selviän viikonlopusta. Tämä on ehdottomasti kovin koettelemus Kilpiksen keväässä.




3 Kommenttia artikkeliin “Karuinta Kilpisjärvellä”

  1. Anne Kuitunen Says:

    Hei! Kiitos vielä mukavista yhdessä olon hetkistä Kilpparilla. Kevättalvesta jäi ihania muistoja. Pilkit jäivät minun osaltani tänä vuonna kokematta, mutta Tiehallinnon nettikameran avulla näin kuinka kansoitettu muuten niin rauhallinen kylä oli. Hyvää kevään jatkoa sinulle. Minä lasken päiviä elokuulle kun pääsen takaisin Kilpparille ja tunturiin. Anne

  2. jotunheim Says:

    Hei.
    Olen kyllä lukien seurannut kevättäsi, nyt ilmeisesti alkaa siellä Kilpisjärvelläkin lumeton aika.
    Nyt on todella Vappu ohi ja kieltämättä
    kesä taas se, joka innostaa.
    Ei olisi lumesta nyt hetkeen väliä, todellakaan.

    Elokuulle on varmistunut ja edessä Kebnekaisen vaellus.
    On innostavaa taas miettiä varusteita, työn alla on jo rinkan sadesuoja, jossa on tasku Trangialle.
    Kesälomalla on myös tarkoitus vähän kanniskella rinkkaa, kuten edelliselle retkelle valmistautuessa.
    Täytteenä lienee taas parikymmentä kiloa aikakauslehtiä :)
    Näin digikamera-aikaan vain akkujen riittävyys koko viikoksi huolestuttaa.

    Voi tosiaan sanoa, että tekniikka ei lakkaa nykyihmistä kiusaamasta.. miten
    vähällä ennen kuitenkin pärjättiin, kun ei sähköstä tiedetty.

    Mitä muuten primitiiviviikkosi jätti pysyvämmin mieleesi?

    Hyvää kesän alkua. J.

  3. karhusilta Says:

    Anne: Minullekin jäi ihania muistoja Kilpparin kevättalvesta. Se on aivan oma maailmansa, jota luonnehtisin sanoilla aito ja ihmisenkokoinen. Ilo tutustumisesta on molemminpuolista! Tällä elämänkokemuksella en olisi kauhean pahoillani pilkkien väliinjäämisestä. Kevätiloa ja -eloa!

    Jorma: Primitiiviviikon antia? Ehkä se, että vähälläkin selviää hengissä, kun pistää aivonystyrät käyttöön… Toisaalta retkeily on helpompaa ja miellyttävämpää, kun hyödyntää tarjolla olevaa välineistöä. Nautitaan kesän lämmöstä ja vihreydestä!