Olen elänyt ilman rannekelloa pitkään. Niin pitkään, etten viitsi edes tunnustaa. Aikoinaan kiireisessä opettajan työssä juoksin kieli vyön alla vilkuillen korukelloa ranteessani. Kokoukset ja muut menot kirjasin huolellisesti nahkakantiseen allakkaan.

Sitten tuli täysi pysäys. Rannekello ja allakka joutivat romukoppaan. Sahasin itse puusta silloisia tuntemuksiani kuvaavan kyyneleen muotoisen kellon. Jossakin vaiheessa patteri loppui ja sen jälkeen kello osoitti puolta kahdeksaa, useiden vuosien ajan. Välillä muistelemme ystävättäreni kanssa sitä aikaa, kun hän istui iltaisin kylässä pitkään. Eihän puoli kahdeksalta vielä ole kiire minnekään.

Kännykkäaikana erilliselle kellolle ei ole enää niin suurta tarvetta. Ikänäkö vaan on hiipinyt kuvioihin niin, etten meinaa saada syheröstä selvää. Mikä siinä on, kun kaikki tekstit pienenevät!

Näin Ruotsissa kauniin saamelaistyylisen rannekellon ja oivalsin heti, että nyt olen kypsä palaamaan rannekelloaikaan. Olen saanut Kilpisjärvellä oppia saamelaisten perinteisestä aikakäsityksestä. Työt tehdään silloin, kun olosuhteet ovat suotuisat, ei niinkään tietyllä kellonlyömällä. Poroerotuksen alkamista voidaan odotella kaikessa rauhassa päiväkausia, kunnes tuulen suunta on kääntynyt sopivaksi. Hiihtoretkillä korostan usein, että olemme kiireen rajan yläpuolella.

Yritin etsiä aikani saamelaiskelloa, mutta eihän niitä ole niin vain myynnissä. Löysin Enontekiöltä taitavan käsityöläisen, joka tekisi minulle tilauksesta kellonperän. Hän lähetti minulle valokuvan mallistaan. Hiki nousi pintaan. Ei , ei tuollaista. Pyysin Ruotsista valokuvaa näkemästäni rannekellosta. 

Niin kellonperä valmistui ja tekijä tarkasti näppärästi postiosoitteeni Enirosta. Olen muuttanut monta kertaa viime vuosina. Eniron osoitetieto oli muutaman muuton takainen. Kello seikkaili Suomen lisäksi Ruotsin puolella ennen kuin saapui minulle. On se kumma kuinka tietotekniikan aikakudella tiedot eivät pysy ajantasalla, vaikka olen hoitanut muuttoilmoitukset ajallaan.

Olin varannut jo alkukesästä kelloliikkeessä selkeän isonäyttöisen kellon. Myyjä asensi sen uuteen kellonperääni. Taas hiki nousi pintaan. Ei, ei sovi ollenkaan. Pian löysin kuitenkin sopivan kellon. Nyt olen onnellinen yksilöllisen rannekellon omistaja. Vielä kun oppisi katsomaan kelloa ranteesta niin kuin muutama vuosikymmen sitten. Tai ei sittenkään samalla tavalla - vaan uudella minulle sopivalla tavalla.




4 Kommenttia artikkeliin “Saamelaishenkisen kellon tarina”

  1. Saima Says:

    Hei,

    kävin lukemassa kuulumisia. Sorry että meidän suunnitelmat meni vähän uusiksi. Oltiin loppujen lopuksi Kuusamossa ja Posion Riisitunturissa vaeltamassa. Karhunkierrostakin täytyi aika tavalla lyhentää miehen kipeytyvien polvien takia. Mutta Riisitunturi kyllä vei sydämen.

    Mitä tykkäsit Abiskosta kaiken kaikkiaan?

  2. karhusilta Says:

    Hei,
    on niin paljon hienoja retkipaikkoja. Minullakin on näkemättä vaikka sun mikä kuuluisa paikka. Terveys on aina otettava huomioon retkeilyssä.
    Abisko oli mukava paikka, mutta onhan sinne matkaa.

  3. sari Says:

    Hei Riitta, milloin lähdet Kilpisjärven upeisiin maisemiin vai joko olet siellä?

  4. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Olen juuri saapunut Kilpisjärvelle! KIvaa!
    Riitta