Viime yönä vaihdettiin kesäaikaan. Muistin sen illalla ja käänsin kelloa valmiiksi tunnilla. Aamulla nukuin kellon herätykseen asti ja läksin aamupalalle hotellille. Siellä selvisi, että olin kääntänyt kelloa väärään suuntaan ja kyselin aamupuuroa kahdeltatoista! Olipa toisilla hauskaa!

Viime viikon aurinkoisesta säästä nauttineet hiihtäjät kyselivät, että paistaako Kilpisjärvellä aina aurinko. Tänään tuuli puhaltaa lunta vaakatasossa, tunturikoivut heiluvat edestakaisin ja lunta kinostuu hetkessä korkeiksi valleiksi. Katselin täällä hyväksi havaitusta yr.no-sääennusteesta, että samanlainen sää jatkunee huomennakin.

Oppaan urani alkuaikoina toivoin, että voi kunpa tulisi aurinkoinen sää asiakkaiden iloksi. Nykyään tunnustan pienuuteni tässä asiassa. Säähän en voi vaikuttaa vähääkään, mutta otan päivän sään huomioon päivän retkikohteen valinnassa. 

Avotunturi on erilainen paikka tehdä hiihtoretkiä kuin suojaisa metsä. Tunturiluonto on paljon rajumpi ympäristö; väkisin luonnonvoimia vastaan ei ihmisen kannata taistella. Paikalliset asukkaat palaavat tunturista kotiin huonolla säällä tai odottavat kotona sään selkiintymistä ennen kuin lähtevät tunturiin.

Etelä-Suomessa retkensä suunnitellut ihminen ei aina osaa nöyrtyä luonnonvoimien edessä, vaan suorittaa ohjelmansa aikatauluaan tiukasti noudattaen. Silloin saatetaan joutua vaarallisiin tilanteisiin. Voimakas tuuli kylmettää nopeasti ja lumituisku vie näkyvyyden, jolloin suunnistaminen on vaikeaa. Miksi tunturiin on lähdetty - suorittamaan sokeasti suunnitelma vai elämään tässä hetkessä? Mielestäni yksi tunturihiihdosta viehättävän tekevä asia on juuri se, että eletään tätä hetkeä ja tehdään päätökset sen mukaisesti. Tässä hetkessä elämistä opetellaan monien elämäntaitokirjojen ja -kurssien avulla, tunturiluonto tarjoaa harjoituksen luonnostaan tiedostaapa asian tai sitten ei.




2 Kommenttia artikkeliin “Kesäaika tunturissa”

  1. maija Says:

    Saitko aamupuuroa kuitenkin ? :) Olipa varmasti hauskaa keittiön väellä.

    Aikamoinen kaipuu tule itsellä Kilpikselle kun lukee juttujasi, mieleen tulee paljon tuoksuja ja ääniä ja tunnelmia. Voisipa siirtyä teleportista aamukahville lastauslaiturille ja ehkä myös Jehkaksien juurelle.. Saa nähdä ehdinkö ajaa pohjoiseen tänä keväänä ollenkaan, toiveissa on. Onneksi on myös ensi vuosi, toivon mukaan.

    Lähden tämän kuun lopussa katsomaan miltä näyttää Yellowstone Amerikassa. Koitan bongata puhvelin, ja taitaa siellä olla muutakin nähtävää. Minusta tulee NOLSin ohjaaja, saatat muistaa organisaation joka taisi teillekkin opettaa ensiapua Ruotsin koulussa. Mielenkiinnolla odotan millainen on Amerikkalaisten malli retkeilyyn ja opastamiseen.. hassuja ohjeita on tullut jo, esimerkiksi neuvo että kuorivaatteet kannattaa riisua ennen makuupussiin menoa - hyvin totta, ei vain olisi itselle tullut mieleen edes mainita :)

    Rauhallista pääsiäistä! On varmaan jo komea opasrusketus naamalla. Terveisiä tutuille myös!

    P.S Onkohan avanto jo tehty? Siinä avannon vierelläkin voisin sillä teleportilla käväistä..

  2. karhusilta Says:

    Hei Maija! Paljon terveisiä täältä Kilpisjärveltä. Kyllä täällä onneksi ruoassa pysyy, vaikka olisi (ajasta) sekaisin kuin käkikello.

    Kerron eteenpäin kaipuustasi tänne ja katsotaan ilmaannutko jotenkin luoksemme. Ainakin ajatuksiimme.

    Sinun supermelonnastasi keskusteltiin eilen hetkisen iltaohjelmassa ja kaikki olimme rinta rottingilla “meidän” Maijasta.

    Toivottavasti saan kuulla sinulta myöhemmin Yellewstonen kuulumisia. Minulle se on tuttu nimi lähinnä Aku Ankasta! Onnea opintoihin siellä. Amerikan ohjeet taitavat olla omaa luokkaansa - itsestäänselvyyksiä ja maalaisjärkeä ei tunneta Pohjolan tapaan.

    Täällä on vähän liiankin rauhallinen pääsiäinen - kovasti kaivataan lisää hiihtäjiä. Rusketus on oikein kaunis - ja avanto rannassa odottaa rohkeita pulahtajia.

    Lisäys seuraavana päivänä: Kaikki lähettävät kovasti terveisiä sinulle ja kyselevät koska tulet Kilpikselle.