Martti Lindqvistin Keskeneräisyyden puolustus on kirja, joka on auttanut minua työstämään vajavaisuuden tunnetta. Tunnetta, etten riitä. Kirjan lukemisesta on vuosia aikaa, mutta se elää edelleen sisälläni. “Elämän luonteeseen kuuluu keskeneräisyys” -lause nousee tietoisuuteen syvältä sisältäni vaikeina hetkinä.

Saako jaksaa vähemmän kuin toiset ja elää silti täyttä elämää? Tällä hetkellä tunnen tekeväni niin. Olen syyskauden aikana etsinyt ja löytänyt joitakin keinoja stressin vähentämiseksi. Esimerkiksi uutena ilmiönä olen Luokan Myöhästelijä. Toki olen ajoissa paikalla, jos vaikkapa lähdemme retkelle. Aiempina vuosina toimin hyvin pedantisti asiassa kuin asiassa.

Muutamat asiat ovat helpottaneet omannäköisten valintojen tekemisessä. En ole luokassa ainoa, jonka on välillä sovellettava ohjelmaa. Kouluttajamme asenne ja käyttäytyminen on joustavaa. Selkäkipuisena minulla ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa “omasta selkärangasta” pysyäkseni ryhmän tahdissa.

Lumen tulo on auttanut syksyn pimeydestä aiheutuvaan väsymykseen. Olen aivan hurahtanut puhtaan lumen ihanuuteen. Sukset laitan jalkaan jo kotiovella. Pienellä paikkakunnalla asioiminen on helppoa. Kolmensadan metrin säteeltä kotoa löytyvät mm kauppa, kirjasto, terveysasema ja koulu.

Olen kiinnostunut terveellisestä ravinnosta. Valmistelen parhaillaan tietopakettia luokallemme pohjautuen uusimpaan tietoon lääkitsevästä ravinnosta (IFD = inflammationdämpande effekt). Ruoanvalmistus pysyy pitkälti ennallaan. Raaka-aineiden valintaan kiinnitetään huomiota ja tiettyjä tavallisia ns. voimamausteita käytetään päivittäin. Oman kokemuksen mukaan voin paremmin ja ohjeita on helpohko noudattaa.