Sain suoraa palautetta hiihtoasiakkaaltani blogista. Kirjoitan kuulema liian harvoin. Onko näin? Tämän pienen persuksille potkun innoittamana raapustan nyt jotakin. 

Pääsiäisen vietin poissa Kilpisjärven moottorikelkkapörinästä ja norjalaisten raivokkaasta juhlinnasta. Luin lehdestä, että norjalaiset olivat tanssineet alasti autojen päällä. Olivatkohan luomassa uutta pääsiäisperinnettä? 

Minä vietin laatuaikaa kotona Rovaniemellä harrastamalla runsaasti ns. vaakasuoraa elämänmuotoa (termi Thomas Mannin kirjasta Taikavuori). Nukuin pitkät yöunet ja siihen päälle vielä päiväunet. Kai se on minun tapani ladata akkuja, vastapainona runsaalle hiihdolle ja reissuelämälle.

Parasta oli kuitenkin siskon poikien tapaaminen moneen otteeseen. Kolmevuotias esitteli päiväkodissa askartelemiaan pääsiäiskoristeita ja muistutti minulle “olevansa Hiitan kulta”. Musiikkia korvilleni. Ekaluokkalainen ilahdutti tulemalla luokseni yökylään. Meillä on perinteenä lukea iltasaduksi aina sama kirja, Viiru ja Pesonen kylvöpuuhissa. Toimii kuin pommi, joka kerta.

Sain ystävältäni lainaksi Johanna Sinisalon kirjan Enkelten verta. Tarkoituksena oli saada siitä Kilpisjärvelle mukava iltalukemiskirja, mutta kuinkas kävikään? Aloitin kirjaa ihan vähän, että näen minkä tyyppinen se on. Ja minulle selvisi hyvin pian, että pidän lukemastani. Jopa niin paljon, että luin kirjan kokonaan kotona. Enkelten verta kertoo mehiläisten katoamisesta ja laajemmalti kuoleman käsittelystä lohduttavaan ja hyvää tekevään tyyliin. Kirjasta jäi harvinaisen miellyttävä olo, jota haluan muistella vaikkapa juuri ennen nukahtamista.

Tällä viikolla sitten alkoivat kevään opastetut hiihtoretket hotelli Kilpiksellä. Tuntuu hyvältä tavata edellisiltä vuosilta tuttuja asiakkaita, varsinkin jos he sattuvat kysäisemään, että onhan Riitta oppaana. Vuosi vuodelta on helpompi tehdä tätä työtä, kun varmuus omasta osaamisesta kasvaa. Toki opittavaa ja uutta aina löytyy. 

Edelleen on arktisen kylmää, olen hiihtänyt toppahousuissa. Kelkka-hiihtoretkellä Lossulta Meekolle kylmyys aivan viilsi kehossa alkuhiihtomatkasta. Lossun kämpän pihassa tuuli hyytävästi. Vieläkin tunnen sen luissani, vaikka istun lämpimässä sohvalla. Naama punoittaa. Toivottavasti keho palautuu kokemuksesta. Ainakin teen parhaani nauttimalla inkivääriä, hunajaa sekä vihreää- ja pakurikääpäteetä. Avantoon ei todellakaan tee mieli pulahtaa!

Arktisesta viimasta huolimatta ensimmäiset pulmuset ovat jo lennelleet, niin Kilpisjärven kylän pinnassa kuin tunturissakin. Eikös se ole varma kevään merkki? Minulle toppahousuissa hiihtäminen kertoo kuitenkin talven olevan vielä vankasti läsnä.




13 Kommenttia artikkeliin “Kevään opastetut retket alkoivat Kilpiksellä”

  1. krisse Says:

    Samaa mieltä - aivan liian harvoin! Jo sunnuntaina odottelin raporttia kauden alkutunnelmista;). Tuutko la koputtelemaan Onnelaan, jos vaikka yhdelle, kun jutut jäi viimeksi tikkakisan varjoon.

  2. karhusilta Says:

    Krisse, miten mä aina luulen, että kuka näitä juttuja lukee? Kun ei ole sitä kävijälaskuriakaan. Ja joskus vain on tarve pitää asioita itsellään. Niin, ja sitten on vielä se suunnaton laiskuus ja saamattomuus, jos asiaa ihan perin pohjin lähdetään tutkimaan.

    Joo, yritetäänpä jatkaa juttuja viimekertaisesta. Jäi vähän vaiheeseen.

  3. Katariina Says:

    Kiitos taas blogista, oli kiva lukea kuulumisia ja lukisihan näitä useamminkin, mutta älä anna meidän liian innokkaiden ihmisten painostaa itseäsi. Sillä, luulen, että jos kirjoittamisesta tulee pakko, lähtee siinä osa luomisen ilosta pois. Joten kirjoita omaan tahtiisi, me jaksamme kyllä odottaa, sillä hyväähän kannattaa aina odottaa :D
    Mukavaa kevättä ja hyviä hiihtoja!

  4. sari Says:

    Moikka, juu me täällä innoissamme odotame ja käymme aina välillä kurkkimassa, että onkos Riitta jo kirjoittanut? Välillä löydämme riemuksemme lisää tekstiä ja välillä taas emme. Mutta kyllähän sulla tietysti muutakin tekemistä on. Mutta itse erityisesti odotan aina Kilpisjärven kuulumisia, kun siellä olet.
    Kylmä on tämä kevät ollut, vielä paljon lunta täällä etelässäkin, kai se kevät sieltä pikku hiljaa tulee, odottavan aika vain on niin pitkää..

  5. karhusilta Says:

    Kiitos Katariina ja Sari kommenteista. Nyt sää on lauhtunut Kilpisjärvelläkin nollan tienoille. Tarkoittaakohan se jossakin vaiheessa kunnolla kantavia hankia? Sitten kiidetään tunturissa ja varotaan laskuissa. Tällä viikolla on ollut helppo laskea pehmeässä lumessa.

    Vapaapäiväni on mennyt levätessä ja pyykkiä pestessä - ja taas levätessä. Vatsa parkani soi viikosta toiseen. Saan pidettyä tilanteen jotenkin kurissa jatkuvalla Immodium-lääkityksellä ja maitohappobakteereilla. Olisikohan vielä jokin keino helpottaa tilannetta? Kuinka paljon vatsan oireilu vie voimia? Toistaiseksi tunnen jaksavani, kunhan elän mahdollisimman säännöllistä elämää ja lepään niin paljon kuin se on nyt mahdollista.

  6. karhusilta Says:

    Nyt on aivan pakko hehkuttaa. Tunturissa oli lämmintä hiihtää. Hiki kirposi otsalla, hatun ja hanskat sai heittää reppuun. Tätä olen odottanut! Ihanaa! Villahousut olivat tänään liioittelua, ensimmäisen kerran.

    Ja vatsassa tuntuu paremmalta, ehkä.

  7. sari Says:

    Moikka, tuo kuulosti upealta, nyt on pakko myöntää, että kateeksi käy, olisi todella upeeta olla siellä nyt. Tuoreessa muistissa on kuinka kylmä siellä vielä muuutama viikko sitten olikaan. Täällä satoi viikonloppuna vettä ja lumet saivat kyytiä, paljon on vielä maassakin.

  8. Katariina Says:

    Mahtavaa! Käy kyllä kateeksi, minä vihaan tätä epävuodenaikaa, joka nyt on täällä etelämpänä. Kaikki on niin likaista ja ikävää, olisin mieluusti ainakin kunnon kevääseen asti pohjoisessa. Kaipaan nyt jo hiihtämistä vaikka edellisestä kerrasta on vasta reilu viikko.
    Nauti, nauti! Kaiken hyvän olet taatusti ansainnut :D
    Ps. Toivottavasti vatsasi rauhoittuu, se kuulostaa ihan omalta vatsaltani.

  9. karhusilta Says:

    Olen kokenut Etelä-Suomessa huhtikuun ikäväksi kuukaudeksi, tyyliin “huhtikuu on julmin kuukausi”. Kilpisjärvellä huhtikuu on kuitenkin paras kuukausi! Onnekseni minulla on nyt mahdollisuus valita, nautin taatusti!

    P.s. Vatsani voi jonkin verran paremmin.

  10. Sari Says:

    Heissan!
    Tulipa tuossa mieleen, että enpä ole muistanut edes kysyä, mikä mahtaa olla tämän kevään Raunin Luontoiltojen aiheena?
    Onko uusi lauluilta ollut suosittu vai onko “vanhempi” eli aiempina vuosina paikalla ollut väki kovasti Kujua kaivannut?
    Entä minne olette retkeilleet? Ovatko pidemmät kelkka-hiihto retket olleet suosiossa? Nyt ainakin maastossa on ollut lunta riittävästi.
    Tuossapa sulle muutamia kysymyksiä…

  11. karhusilta Says:

    Luonto-illassa on tänä keväänä keskitytty tunturikasveihin, toki muutakin Kilpisjärven luonnosta on käsitelty.
    Uudesta lauluillasta olen kuullut hyvää palautetta, itsekin kuuntelin mielelläni meän kielistä puhetta ja lauloin uusia lauluja.
    Retkiä olemme ehtineet tehdä moneen suuntaan: Iso Mallalle, Salloaiville, Tuipaliin, Temppelikuruun, Ailakkavaaran ympäri, Saanan ympäri sekä suosituimpina retkinä kelkkahiihtoretket. Lossulta Meekolle ollaan hiihdetty kerran viikossa, niin kuin myös Kuonjarjohkalta Kilpisjärvelle. Tänään saimme hiihtää Kuonjarilta täydellisessä säässä. Nyt hanki kantaa tunturissa, yöllä pakastaa ja päivällä lämpenee nollan yläpuolelle. Voiko ihminen enempää toivoa?
    Lunta on todella hyvin moneen muuhun kevääseen verrattuna!

  12. Sari Says:

    Moikka!
    Nyt taas harmittaa, etten ollut kuulemassa Raunin Luontoiltaa, tuo olisi ollut juuri sitä, mistä itse eniten haluaisin kuulla. Ne kaikki lukemattomat pienet kukat ja kasvit ovat aivan ihania.
    Retkikohteet kuulostivat mukavilta ja niin tutuilta, on helppo samaistua, kun näkee nuo kohteet silmissään. Monesta muusta paikasta voisit mulle luotella paikkoja, enkä edes tietäisi missä ne ovat, mutta nuo ovat niin kovin tuttuja, kunpa olisin siellä… niin tänä kesänä itselläni tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta, kun ensimmäisen kerran siellä kävin ja sinnehän osa minusta taisi jäädä…
    Nauti, nauti nyt kun vielä siellä SAAT olla!!!!!

  13. karhusilta Says:

    Kiitos Sari, lupaan nauttia sinunkin puolestasi :)