Kuinka sitä voi unohtaa Kilpisjärven jylhyyden? Niin siinä vain oli käynyt - hämmästyin nähdessäni tunturit. Olivatko tunturit tosiaan näin suuria? Kuju leukaili minulle, että olemme vähän entranneet täällä maastoa… Onko lumi ennen hohtanut yhtä valkoisena? Ei ole edes havupuuta tuomassa tummuutta vaan täysillä räköttävä aurinko heijastaa valon huikeasti hangesta. Yöt ovat kipakan kylmiä, päivällä aurinko lämmittää. Ilman aurinkolaseja en pärjäisi alkuunkaan.

Hiihdin tunturisuksilla koivurajan yläpuolella omia reittejä. Hanki kantaa, ohut kerros pehmeää lunta helpottaa hiihtoa. Jehkatsilla eksyin jyrkkään jäiseen tunturinkupeeseen.  Alaspäin laskin vinoittain niin pitkiä laskuja, että välillä oli pysähdyttävä lepuuttamaan jalkoja. Huikeaa! Kilpisjärvi on oma erityinen maailmansa ja tunturihiihto poikkeaa olennaisesti tavallisesta hiihdosta. Olen etuoikeutettu, kun saan saan nauttia tästä kuukauden. Unelmatyössä - hiihtämässä tuntureilla hotellin asiakkaiden kanssa. Nauttia tarujen tuntureista toisten samanhenkisten kanssa.  

Opastetut retket alkavat vasta ensi sunnuntaina. Nyt olen huoltanut suksia ja tiloja kuntoon. Tylsää mutta välttämätöntä hommaa, jotta asiat sujuvat myöhemmin mutkattomasti. Suksivuokraamo oli niin täynnä kaikenlaista rojua toimimattomista televisioista alkaen, ettei siellä päässyt kulkemaan. Nyt tila on raivattu, pesty ja laitettu muutenkin tip top kuntoon. Ainakin näen selvästi kätteni työn jäljen!

Toivottavasti saan olla terveenä ja kunto kestää. Heti alkuunsa tuli vähän takapakkia. Ensimmäisen hiihtolenkin jälkeen migreeni iski, tunsin kehossani vilustumisen oireita ja vatsakin reistaili. Nyt lääkitsen itseäni mm C-vitamiinikuurilla ja levolla. Hiihtämään ei nyt tee mieli. Ehdin vielä.




Yksi kommentti artikkeliin “Kilpisjärven valkoisessa hohteessa”

  1. sari Says:

    Hei Riitta, sä oot jo siellä kohta mekin!
    Ensin vähän omia retkiä tunturiin. Ensi viikolla nähdään.