Pakkasia on pidelty ja hampaita kiristelty. Ulkoiluun tottuneelle ihmiselle viikon mittainen sisäily eli sisällä oleilu turhauttaa. Ja kehoakin alkaa pakottaa. On harmi, etten löydä samanlaista liikkumisen riemua sisäliikunnasta kuin hiihtämisestä. Minun vaihtoehtoni on löhötä sohvalla, lukea ja katsella televisiota. Viikon verran kökötin sisällä hengitysteitä parantelemassa ja pakkasta paossa. Sitten sujautin sukset jalkaan, painelin tuulessa ja tuiskussa tunturiin. Taistelusta luonnonvoimia vastaan sain euforisen hyvän olon! Hiihdin Saanajärven päivätuvalle, mutten saanut ulko-ovea auki kinostuneen lumen takia.

Yhtenä päivänä sää lauhtui poikkeuksellisesti viiteen pakkasasteeseen ja silloin hiihdin Saanan ympäri tavallisilla latusuksilla onnesta soikeana. Latukone porhalsi musta savu nousten. Hiihtäjiä tuli vastaan. Nyt hiihtokausi Kilpisjärvellä on siis alkanut kunnolla! Retken kruunasi lentävä riekkoparvi, kymmenkunta riekkoa. Olen nähnyt nyt enemmän riekon jälkiä kuin aiempina vuosina, lieneekö kanta nousussa?

Koululla olen siivoilun lomassa päässyt yhä enemmän juttusille oppilaiden kanssa. Pikku hiljaa tutustutaan toisiimme. Parina päivänä hoidin siivouksen lisäksi koulun keittäjän tehtäviä. Etukäteen jännitin kuinka selviytyisin, mutta hyvinhän se meni - ja eihän sijaisen tarvitsekaan olla yhtä hyvä kuin vakituisen työntekijän. Kilpisjärvellä keittäjän ei tarvitse noudattaa orjallisesti jonkun muun laatimaa ruokalistaa, vaan keittäjä saa käyttää omaa harkintakykyään. Joustavaa.

Olen katsellut koulun viherkasveja sillä silmällä jo pidemmän aikaa Ne  ”kuiskailivat” minulle tarvitsevansa uutta multaa, olivat kai joutuneet pärjäämään vanhassa mullassa vuosikausia. Pienessä koulussa voi sopia asioista joustavasti, joten yhdistimme kasvien keväthuollon kotitaloustuntiin. Olihan se hauskaa, kun tyttöjen pukkarin suihkutilassa kiskottiin kukkia irti ruukuista, ihmeteltiin valtavia juuria, tehtiin nuorennusleikkauksia ja istutettiin pistokkaita. Hyvä energia houkutteli paikalle muitakin oppilaita ja koulun henkilökuntaa.

Tänään ystäväni Eve houkutteli mukaansa lumikenkäilemään Salmivaaran huipulle. Aurinko paistoi, kylmästä tuulesta huolimatta paikoin tuntui lämpimältä. Siis toppavaatteissa. Haltioidun aina uudestaan Salmivaaran laelta avautuvasta näkymästä. Voi kuinka kauniita valkoiset tunturit ovatkaan! Lumikengillä oli lystikästä laskeutua alas umpihangessa, riekon ja jäniksen jälkien lomassa. Pienet lumikokkareet juoksivat kilpaa rinnettä alas auringon säteiden hohtamina. Eve keksi kutsua sitä timanttivyöryksi. Oli hyvä olla tässä ja nyt.




8 Kommenttia artikkeliin “Kireän pakkasen keskellä”

  1. Katariina Says:

    Kiitos ihanasta blogista! Olen lukenut sen alusta loppuun ja elänyt mielikuvissa kertomisissasi hetkissä, sinulla on hieno taito elää ja kokea sekä kirjoittaa kaikesta siitä.
    Voi kun joskus pääsisin mukaasi vaeltamaan tai hiihtämään, olisit mitä mainioin opas.
    Mukavaa kevättä ja hienoja kevätretkiä!

  2. karhusilta Says:

    Kiitos Katariina palautteesta! Minusta on hämmentävää (lue: mairittelevaa), että joku jaksaa lukea blogini alusta loppuun saakka! Kuinka sinä jaksoit? Juttuja on aika paljon…

    Tervetuloa retkeilemään vaikkapa Kilpisjärvelle. Olen tänäkin keväänä oppaana Lapland Hotel Kilpiksen hiihtoretkillä, jos kiinnostaa :)

  3. Katariina Says:

    Minulle kävi blogiesi suhteen kuin joskus hyvän kirjan kanssa: luin sitä ahmien aina kun kerkesin ja sitten olin vähän pettynyt kun luettava loppui liian pian, olisin halunnut jatkaa lukemista :D Mutta onneksi päivität blogiasi tasaiseen tahtiin. Kunhan ryhdistäydyn ja ehdin, lähetän sinulle sähköpostia, jos sopii. Nyt nautin keväthangista Pyhätunturilla pari viikkoa!

  4. karhusilta Says:

    Oho, no nyt on taas motivaatiota kirjoittamiseen, kun saa tällaista palautetta. Nauti Pyhätunturista. Minä jään odottelemaan postiasi sitten, kun sen aika on.

  5. Jotunheim Says:

    Hei.
    Hiihtokausi lähenee loppuaan, lunta kyllä on mutta ladut ovat likaisia.
    Pitovoiteita käyttävänä alkaa vähän turhautua.
    Olin ryhmämatkalla Nepalissa Olympia-matkatoimiston vaelluksella (Suomen ladun yhteistyöprojekti) Kathmandun laaksossa ja Shivapurissa.

    Vaikuttava kokemus siis takana köyhyyden ja kullattujen temppelien maasta.

    Hyvää Pääsiäistä ja hohtavia hankia sinulle!

    Jotunheim

  6. karhusilta Says:

    Hei Jotunheim!
    Pitkä maa - siellä hiihtokausi lopuillaan, Kilpisjärvellä aluillaan. Täällä on edelleen tunturissa aika kylmä hiihtää. Parhaat hiihtosäät vasta tulossa huhtikuussa ja roskiahan tunturissa ei ole, kun ei ole puitakaan.
    Nepalin matkastasi olisi mukava kuulla lisää. Mietin voisiko se olla minullekin pitkän tähtäimen haave…
    Hauskaa pääsiäistä!

  7. Sari Says:

    Moikka Riitta!
    Kotona oltu jo jonkin aikaa, kiirettä ollut niin tavaroita selviessä kuin töissä töitä tehden (sotkuja selviessä). Koko la päivä matkustaessa meni, ennen puoltayötä kotona. Sinne on niin kovin pitkä matka, mutta pakkohan sinne on päästä.
    Oli todella mukava tavata viime viikolla, pariinkin otteeseen. Saimme vaihtaa kuulumisia ja juoruta, enemmänkin kuin täällä voi. Kun tapaa vain kerran vuodessa, niin juttua riittää.
    Ja juu, kylmää siellä oli, vähän liiankin arktista, mutta onhan nyt siitäkin sitten kokemusta. Ehkä ensi kerralla sitten taas lämpimämpää, saas nähdä?
    Täällä ollut koko viikon hyvinkin aurinkoista ja hohtavat hanget, ihan helmikuisia säitä. Mutta siinä puolessatoistaviikossa, jonka kotoa pois olimme, ei ole kevät juurikaan edennyt. Kylmää siis täälläkin, kevättä ja kesää jo kovasti odotan. Pikku taimet jo kotona purkitusta odottavat ja lisää pitäisi kylvää.
    Sinä olit hyvin pirteä ja energinen, näkee selvästi, että hiihtäminen ja tunturi-ilma tekevät sinulle hyvää. Ja uusi hiustyyli sopi sinulle tosi hyvin, hyvä valinta.
    Hyvää matkaa Pääsiäisen viettoon.
    Ja mukavaa ja aurinkoista Pääsiäistä!

  8. karhusilta Says:

    Sari,
    Olet minun silmissäni sankari. Tunturivaellus arktisessa kylmyydessä ja mahdottoman pitkä ajomatka imisivät mehut keneltä tahansa, mutta sinä vain porskutat eteenpäin. Nostan hattua. Tyydyn itse tällä hetkellä päiväretkiin ja bussimatka Kilpisjärvi-Rovaniemi tuntuu pitkältä.

    Tulin kotiin Rolloon pääsiäisen viettoon. Samalla haen opastarvikkeita kuten vihreän Ruotsista kirpputorilta löytämäni retromekon. Se nostaa hymyn niin asiakkaiden kuin oppaankin huulille :)

    On aivan mahtavaa nähdä siskon poikia kuukauden jälkeen. Lapsen ilo ja kiintymys ovat koskettavia asioita.

    Kiitos tapaamisestamme itsellesi! Ja kiitos tarkkasilmäisestä palautteestasi.

    Kilpisjärvellä sää lämpeni ennen pääsiäistä sen verran, että hiihdin neljänä päivänä peräkkäin Saanan ympäri. Aurinko on alkanut kullata naamaani ja pirskotella pisamia. Otin toki sukset mukaan Rovaniemen reissullekin, tarkoitus on käydä hiihtelemässä jäällä. Metsässä on turhan roskaista. Olen todella onnellinen siitä, että saan vielä hiihtää puhtailla tuntureilla huhtikuun ajan.
    Hyvää kevättä!