Vuorotteluvapaalla oleva ystäväni Marja ajaa körötteli Helsingistä asti luokseni Rovaniemelle retkeilyn kiilto silmissään. Valitsimme lähikohteen, ainakin Rovaniemen suunnalta katsottuna. Posiolla sijaitsevat Korouoma ja Riisitunturin kansallispuisto olivat kummallekin uusia kohteita. Tällä retkellä tavoittelimme helppoutta ja nautittavuutta. Päivämatkat pidettiin kohtuullisina itseä kuunnellen ja autolla vaihdettiin paikkaa sujuvasti.

Edellisellä retkelläni Haltilla kyllästyin syömään jauhelihaa ja makaronia. Niinpä tätä retkeä varten perehdyin uudella innolla gormetruokiin Raija Hentmanin kirjassa Herkutellen luonnossa. Kannatti! Hyödynsin hyötykasvikuivuriani, ostin tarvittavia aineksia kuten kermankorvikejauhetta ja valmiita kastike- ja keittoaineksia ruokien pohjaksi. Mittasin ja pakkasin kotona valmiiksi kuhunkin ruokalajiin tarvittavat ainekset niin, että itse ruoan valmistaminen maastossa kävi nopeasti. Valkoviniäkin oli mukana.

Emme kulkeneet suinkaan koko Korouoman aluetta läpi, vaan keskityimme alueen keski- ja eteläosiin. Ensimmäisenä päivänä jätimme auton Saukkovaaran parkkialueelle, josta laskeuduimme kahvittelemaan alas rotkolaaksoon jääkiipeilypaikan kohdalle. Vettä valuva kalliojyrkänne pääsee oikeuksiinsa vasta jäädyttyään, mutta halusimme nähdä tämän kuuluisan paikan vaikka sitten syysversiona.

Pajupuron autiotuvalle taivaltamista oli “vain” neljä kilometriä, mutta matka tuntui pitemmältä. Vettä tihuutti hiljalleen. Oli lämmin syyssää. Nousua ja laskua riitti Korojoen rantatörmiä myötäilevällä kivisellä polulla. Vaatimaton, jopa ankeahko autiotupa tupsahti täyteen, kun paikalle pyrähti neljä muuta retkeilijää. He lämmittivät tuvan niin kuumaksi, että minä siirryin suosiolla nukkumaan lattialle, raollaan olevan oven viereen. Piha-alueen tulipaikat sopivat oivallisesti ruanlaittoon ja illanviettoon. Seuraavana aamuna paluumatkalla autolle kiipesimme portaita pitkin Piippukalliolle ihailemaan maisemia. Millä paikalla siellä onkaan laavu! Ruskan värit täplittivät jylhää maisemaa.

Ajoimme autolla Korouoman pohjoispuolella kulkevaa metsätietä pitkin paikkaan, jossa tie ylittää Korouoman alueen. Siitä läksimme kävelemään upeaa hiekkaharjannetta pitkin. Valoa, lampia, järviä, helppokulkuista hiekkakangasta! Rinkkakaan ei tuntunut painavan. Tuulisella ilmalla halusimme majoittua sisätiloihin, vaikka lampien ja järvien rannoilla laavuja riittikin. Kuulean tuvalla saimme olla kahdestaan. Reippaina tyttöinä peseydyimme lammen kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä kävelimme Lapiosalmen eräleirikeskukseen ihastelemaan seudun kauneutta. Suorastaan paratiisikokemus tuli, kun erään lammen rannalla poimimme puolukoita ihanassa lämmössä, tuulen suojassa. Aurinko paistoi.

Illalla autoilimme kohti Riisitunturin autiotupaa yöpymään. Ja taas lämmintä riitti - aivan saunaversiona. Onneksi lämmittäjä pakeni paikalta kameroineen ladattuaan kamiinan täyteen puuta, niinpä me näppärinä tyttöinä avasimme oven ja ikkunat - ja tunnin kuluttua tuvassa olikin jo miellyttävää. Autiotupa toimii taukopaikkana lukuisille päiväretkeilijöille, joten aamulla oli herättävä ajoissa. Kuinka riemastuimmekaan ilmassa leijuvista lumihiutaleista! Kylmä pohjoistuuli puhalsi.

Riisitunturi on valittu vuoden retkikohteeksi 2010, mietimme miksi. Ei ainakaan autiotuvan takia. Sen sijaan reitistöt ovat erittäin hyvässä kunnossa, sepeliä on levitetty runsaalla kädellä ja opasteet ovat huippuluokkaa. Maisematkin ovat kohdallaan: kynttilämäisiä kuusia paksulla sammalkerroksella, rinnesoita, näkymä yli Kitkajärvien… Voin vain kuvitella kuinka kauniita kuuset ovat talvella tykkylumen peitossa ja kuinka hauskaa siellä olisi hiihtää. Kiersimme rinkka selässä vaativaksi mainostetun reitin, Riisin Riettaan, 10 km. Ainoaksi vaativaksi puoleksi me löysimme korkeuserot. Ja kun Riisitunturilla oltiin, söimme lounaaksi riisiä viinitilkan kera.




4 Kommenttia artikkeliin “Korouomassa ja Riisitunturilla pyörähtämässä”

  1. metsämarja Says:

    Tekstisi toimii hyvänä oppaana alueelle suuntaavalle liikkujalle. Ja Raijan herkkukirjakin tulee tutuksi :) Toivottavasti asiasta kiinnostuneet löytävän tämän tekstin. Mieti sitä “blogijuttua”.
    Täällä etelässä juuri pohdimme parin retkeilyn ystävän kanssa, miten tuo tupakulttuuri onkaan “romahtanut” liian helposti saavutettavien tupien kohdalla. Ensi reissulla tolupullo ja rätti mukaan, heisulivei.
    Yllästä odotellen,
    Mie

  2. karhusilta Says:

    Hei Metsämarja!
    Joopa, innokkaalle siivoojalle löytyisi töitä tuvissa - ja taatusti käden jälki näkyisi! Minulla kun on näitä työttömyysjaksoja, ehtisin kiertää paikkoja … Ensiksi Metsähallitus voisi varustaa mökit kunnollisilla siivousvälineillä niin, että edes teoriassa olisi mahdollista pitää paikat puhtaana. Lattiaharjalla ruokapöydän pyyhkiminen on aika roisia hommaa. Se jää kuitenkin usein ainoaksi mahdollisuudeksi, jos ei itse ole hoksannut varustautua.

  3. Katariina Says:

    Olipa kiva lukea taas retkistäsi. Kaikki juttusi luen ahmimalla, vaikka aina en kommentoikaan. Nämä juttusi voisi koota kirjaksi, minä ostaisin sen heti!
    Mutta tähän juttuun: se on totta, että lähiretkeilykin on välillä ihan mukavaa, aina ei tarvitse mennä kauas. Sinulla vielä kun on se onnellinen asema, että läheltä löytyy aika jylhiä paikkoja. Minä tyydyn Helvetinjärven ja Seitsemisen kansallispuistoihin, jotka nekin ovat kivoja paikkoja. Onneksi syyskuussa pääsin taas “kotituntureilleni” Pyhälle.
    Minkälainen kasvikuivuri sinulla on? Minä ostin eilen oman Evermatin :D Innolla laitoin kaarnikoita heti illalla kuivuun. Tähän asti olen kuivannut kasveja kimppuina katossa ja sieniä lattialämmityksen päällä, mutta nyt ajattelin alkaa marjojen ja kasvisten kuivaamisen.
    Mukavaa syksyä!

  4. karhusilta Says:

    Hei Katariina!
    Kiitos kannustavasta kommentista! Ollakseen elävä blogi tarvitsee lukijoita - ja kommentteja. Palasin juuri vaeltamasta Karhunkierrosta, pian saat lukea siitä lisää. Pyhätunturi kiinnostaisi minuakin, mutta siellä taitaa olla niukasti autiotupia.
    Onnea uudelle kuivurille! Minulla on Stocklin Dörrex-kuivuri lisäritilöillä. Sveitsiläinen laatutuote, toimii.
    Hyvää syksyä!