Koti-ikävän poikanen kiusaa. Kaipaan omaa kaunista ja siistiä kotia, raikasta huoneilmaa. Kimppakämppä Ylläksellä on ankeahko ja tunkkainen, vaikka olen kuurannut paikkoja ja kierrättänyt tekstiilit pyykkikoneen kautta.

Kaipaan Rovaniemeltä eniten siskon perhettä, touhuavia pieniä poikia. Kuusivuotias Niilo kysyi pikaisesti tavatessamme, että koska me Riitta nähdään seuraavan kerran? En osannut vastata. Kysymys osui suoraan sydämeen. Kaksivuotiaan Aapon puhumista on odotettu. Kysyin häneltä, että joko sinä puhut? Hän nyökkäsi vastaukseksi, mutta ei avannut suutaan. Ehkä puhuminen on yliarvostettua…

Kaipaan myös kaupungin harrastuksia kuten kirjastoa lukupiireineen ja konsertteja. Nyt en pääse niin kiinnostavaan avaruusaiheiseen tähtikerhoon. Englannin keskustelupiirin poisjäänti korvautuu mainiosti ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa keskustelulla.

Tämän viikon toimin uudessa tehtävässä, Lomamestarin sijaisena. Vedän lähinnä ulkomaisille asiakkaille pieniä retkiä potkukelkalla, suksilla ja lumikengillä. Mukavaa touhua. Eilen olin aikaa jäässä, kun pakkanen paukkui 25 asteessa. Ohjelmassa oli tunti potkukelkkailua ja sitten kaksi tuntia hiihtoa. Sen jälkeen kiipesin saunan lauteille sulattelemaan itseäni kiitollisena löylyistä.

Illalla karahdin uudelleen jäähän kotaillassa. Korotetulla alustalla palanut roihu ei juurikaan lämmittänyt sivuille. Kahvimaidoksi varattu litran maitopurkkikin oli kohmeessa. Keksin hyvää jutun juurta itse ompelemistani nutukkaista ja kilinkarvahatusta. Englantia puhunut asiakas kiitteli taitoani yhdistää perinteitä ja nykyaikaa työssäni.

Näin pureva pakkanen vaatii näköjään vielä opettelua pukeutumisessa. Ostin juuri uuden villakerraston ja onhan noita kuluneita entisiäkin. Untuvatakki on mainio. Nyt olen huomannut, että kankut meinaavat jäätyä. Ajattelin mennä kysymään neuvoa urheilukaupasta.

Päivän pitenemisen huomaa jo! Valoa kohti ollaan menossa. Upeista laduista huolimatta veri on alkanut vetää takamaille. Tarvoin yhtenä päivänä Kesängin päälle kapeilla suksilla. Alhaalla lumi upotti, mutta tunturin laella hanki kantoi. Sinä päivänä taivas värjäytyi kauniisiin pastellin sävyihin. Olin onnellinen.

Tajusin, että tunturihiihto voittaa minun mielessäni koneella ajetut ladut. Nyt käytössäni on tunturisukset ja isosompaiset sauvat. Tunturisuksilla hiihto on erilaista, hidasta ja kömpelöä, mutta lisää mahdollisuuksia reittivalintoihin. Kunhan laduille tulee tungosta, suuntaan yhä enemmän vapaaseen umpihankeen! Olen hiihtänyt tänä talvena jo 380 km. Hain apua selän jäykistymiseen hierojalta. Aion jatkossa venytellä enemmän ja roikkua. Koneella höylätyillä laduilla hiihtoliike toistuu aika monotonisena. Umpihankihiihto tunturissa tarjoaa keholle vaihtelevampaa liikettä.




10 Kommenttia artikkeliin “Koti-ikävän poikanen”

  1. karhusilta Says:

    Oi! Talven upeimmat revontulet loimuavat taivaalla. Koko taivaankannen poikki kulki vihreä tanssiva juova. Taidanpa päivystää tilannetta. Opastin yhden japanilaisen hyvälle katselupaikalle, hän oli kovin kiitollinen. Japanilaisten suurin toive on nähdä revontulia. Heille soitetaan huoneisiin tällaisina iltoina.

  2. Antero Says:

    Hei Riitta!
    Palasin juuri sisälle ihailtuani hetken revontulia, aina yhtä vakuuttavaa värien leikkiä vasten mustaa samettia. Täällä Oulun seudulla pakkasta vain -18C mutta silti piti sormia lämmittää vasten leivinuunia.
    Kävin sunnuntaina umpisella minäkin, tarkastin, kuinka kauriit ovat talvesta selvinneet. Kyllä runoilija aikanaan oli oikeassa: “…vapautta vain on umpihanki”.
    Hyviä hankia sinne Pohjoiseen.

  3. karhusilta Says:

    Nyt kyllä VÄHÄN harmittaa! Katselin eilen vihreänä loimuavia revontulia siinä iltakahdeksan maissa. Kuulema klo 23-24 revontulet olivat näkyneet monivärisinä koko taivaan kannella. Minä vain kääntyilin vuoteessani ja ajattelin, että onhan noita nähty.

  4. sari Says:

    Moikka Riitta!
    Yritä jaksaa, koti-ikävästä huolimatta. Se on jännä juttu, että kun ei ole kotona, niin kaipaa kotiin ja kun sinne kotiin taas pääsee, niin kaipaa esim. tuntureille, varsinkin kun näkee jonkin kuvan tai ohjelman…
    Itse en ole koskaan revontulia livenä nähnyt, mutta tv:stä on viime päivinä saanut ihailla mahtavaa kuvaa. Ehkä joskus vielä luonnossakin saisi nähdä.
    Täällä etelässä on jo paljon lunta ja nyt jo toistakymmentä astetta pakkastakin, tuntuu kylmältä, kun ei ole tottunut. Aurinkoakin jo näkynyt, pikku hiljaa kevät saapuu.
    Milloin menet Kilpparille?

  5. karhusilta Says:

    Kyllä mä jaksan, nyt tosin pedin pohjalla flunssassa. Menen Kilpparille maaliskuun lopulla, opastyöt alkavat huhtikuun alussa. Hienoa, että teilläkin on talvi. Pakkanen vaatii totuttelua, olen huomannut. Nyt minusta kymmenen asteen pakkanen tuntuu mukavalta ilmalta. Tuuli vaikuttaa paljon pakkasen purevuuteen.

  6. sari Says:

    Hyvää nimipäivää Sinulle Riitta!

  7. Antero Says:

    Nimipäiväonnittelut Riitalle täältäkin !!

  8. karhusilta Says:

    Kiitos Sari ja Antero :)

  9. Lilja Says:

    täältä Itä-Suomesta. Pakkasesta huolimatta, kärvistelty yli 30 asteessa kohta viikko. Mutta aurinko paistaa, kevättä kohti mennään.

  10. karhusilta Says:

    Huh huh tuota pakkasta. Kärvistelyä se varmaan on. Niin täälläkin, vaikka pakkasta vain -25 astetta, mutta tuulen vire mukana. En uskalla hiihtää, ulkona kävelen hiljalleen lämpimästi puettuna ja hengitän kankaan läpi. Parantelen flunssaa, ihastelen auringon säteitä.