Ensilumi oli epäluotettava, joten vaihdoimme retkiohjelmaa. Eläinten jälkiä tunnistamme sitten kun on lumipeitettä. Tutustuimme nyt mm. hirvenmetsästyksessä tuhansia vuosia sitten käytettyihin ansakuoppiin ja hylättyyn maakotkan pesäpuuhun. Kotkan pesä sijaitsi louhikkoisessa rinteessä vankan männyn latvuksessa. Lähistöllä avautui suo sopivan avoimena metsästysmaastona. Pesä oli käsittämättömän suuri risukasa ja puun juurelta paljastui metsäkanalintujen luita.

Suuri Taiteilija, Luonto, Luoja oli järjestänyt kaunista katsottavaa. Kuusi- ja mäntyvanhukset oli “koristeltu” runsaskätisesti vaaleanvihreillä ja rusehtavilla pitkillä “parroilla”: naavalla ja lupolla. En ole ennen nähnyt vastaavaa. Lehtipuiden oksat olivat huurtuneet valkoisiksi ja pysähdyin tarkastelemaan pitkiä neulasmaisia kiteitä. Ilma oli tyyni ja raikas. Evästauon pidimme tulen äärellä sammalmatolla. Yhtäkkiä tajusin kuinka onnellinen olenkaan.