Tuntuu erikoiselta palata kotiin, kun olen ollut niin pitkään poissa. Toukokuusta elokuuhun. Siskon pojat, kaksivuotias ja ekaluokkalainen ottivat minut vastaan suurella kaipauksella. Ekaluokkalainen nousi seisomaan terassin tuolille ja ilmoitti juhlavalla äänellä: “Nyt kun olet palannut monen kuukauden reissusta, olemme leiponeet paluusi kunniaksi mustikkakukkoa. Mustikat kävimme poimimassa itse.”

Toinen tärkeä asia oli esitellä kaikki uudet temput potkulaudalla. Pienemmän pojan kehittyminen löi minut ällikällä! Nassikka hurjastelee potkulaudalla kuin olisi syntynyt se mukanaan. Vaippa vain vilahtaa ja sitten poika taas kiitää. Hän hihkuu välillä minulle:” Hiitta, kato!” ja kyllähän Riitta katsoo.

Olin minäkin varautunut tapaamiseen. Ostamani Angry birds-reppulelut kiinnitettiin oitis reppuihin. Osui ja upposi! Lasten kiintymys koskettaa syvältä. Perheettömälle tädille on tavattoman arvokasta päästä näin lähelle lapsen maailmaa. Välillä kesällä kaipasin kovasti poikia, vaikka viihdyinkin etelässä hyvin.

Yksi asia mitä harmittelin etelässä oli se, että en voisi pakastaa mansikoita talven varalle. Turha pelko! Paikallinen pohjoinen mansikka on laadultaan parempaa ja sitähän on torilla myynnissä edelleen. Hintakin kohdallaan. Mustikoita ehdin poimia lähimetsistä ja karpaloita on vielä jäljellä viime syksystä.

Sää suosii tällä viikolla. On lämmintä ja aurinkoista. Vielä ehdin nauttia auringonsäteistä ja rantaelämästä, vaikka vesi onkin aika viileää. Eilen kävimme ystävän mökillä, herkuttelimme leipomallani mansikkamustikkakakulla ja kahlailin poikien kanssa rantavedessä. Kohta lähden ekaluokkalaista vastaan koululle. Hän kysyi, voisinko tulla. Vastaukseni oli:” Totta kai!” Taidan saada pian myös pienen yövieraan.




12 Kommenttia artikkeliin “Kotona levähtämässä”

  1. Sari Says:

    Moikka Riitta!
    Sä et kyllä kotona juurikaan ehdi olla, niin eläväistä sun työ on, kohta kai jo Kilpparille?
    Mulla nyt loma vietetty ja töihin palattu, ankeaa, mutta kyllä siihen taas pikku hiljaa tottuu, uutta lomaa odotellen.
    Olimme reilun viikon Kilpparilla, Luontotalolta lähdimme, Saarijärven kautta Tuulihuipuille, josta talvireittiä Urtaslaaksoon, Kovdoskaisin reunaa pitkin Kovdajoelle, josta Ridnille ja Haltille ja paluu Meekon kautta Siedjonjärvelle, josta Kutturankurun kautta Tierbmesjärvelle, josta takaisin Luontotalolle. Oli aika kylmää, ei sentään satanut lunta, niin kuin pari vuotta sitten heinäkuussa. Parina viimeisenä päivänä lämpeni ja itikoita oli vallan mahdottomasti. Sää oli parempi kuin ennusteet etukäteen lupasivat. Kaunista niin kuin aina ja ne kaikki pienet ihanat kukat!
    Tulipa tuossa mieleen, että mäkin tein mustikkakukkoa, kutsun sitä tosin rättänäksi.
    Hyvää loppukesää ja Kilpparin matkaa!

  2. karhusilta Says:

    Hei Sari!

    Onnittelut vaelluksesta! Suorastaan kadehdittavaa.
    Mä lähden Kilpparille jo tällä viikolla, haluan osallistua Kilpisjärven koulun 30-vuotis juhliin ennen töiden alkua. Ja ehdin vähän maastoonkin, en ole tosin yhtään suunnitellut minne menisin. Sielu tulee kai sen verran hitaasti perässä etelästä, ettei suunnittelu vielä onnistu. Tekee hyvää olla vähän aikaa kotona ihmettelemässä elämää ennen kuin jatkan aivan toisenlaisiin kuvioihin.

    Tällä erää viimeinen kolumnini Uusi Rovaniemessä ilmestyy 29.8. Vähän haikealta tuntuu, mutta olen onnellinen saatuani kirjoittaa näin pitkään ja etenkin kannustavista palautteista.

    Hyvää syksyä, vaikka siellä etelässä kai kesä jatkuu vielä.

  3. Sari Says:

    Moikka!
    No nyt mä vuorostani kadehdin sua, kun sä Kilpparille lähdet vai joko olet siellä?Katsoin äskettäin kelikameran kuvaa ja siellä oli vielä aivan valoisaa ja aurinkoistakin, täällä on jo pilkko pimeää.
    Mahtaakohan ruskasta tulla tänä vuonna näyttävä? Viime aikoina siellä on kai satanut vähän?
    Toivottavsati saat tehtyä jonkin mukavan oman retken, ennen töiden alkua. Onhan siellä suuntia, joista valita, lyhyempi tai pidempi retki.
    Hyvä että kerroit tuosta ensi viikon kolumnista, muuten en olisi sitä osannut etsiä, harmi että se on sun viimeinen, ainakin tällä erää.

  4. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Nyt istun bussissa kohti Kilpisjärveä. Hauska sinne on mennä katsomaan ruskaa ja muuta. Samalla voin tehdä yhteenvetoni siitä, muistuttaako ulkosaariston ja tunturin luonto toisiaan.

    Toivotaan, että ruska räiskyyy yhtä loistavissa väreissä kuin Lapin vaatteet. Muistathan tarinan ruskan synnystä? Haltin epäonnisten häiden jälkeen juhlavieraiden repeytyneet vaatteet lentelivät ympäri Lappia ja siitä muistona saamme nauttia ruskan väreistä edelleen.

    Kyllä se pimeys laskeutuu Kilpiksellekin pikku hiljaa. Varasin otsalampun mukaani, kun muistin epäonnisen pyöräilyni yhtenä syksynä. Katselin baarista palatessani pimeässä taivaalle upeita revontulia ja löysin itseni ojan pohjalta :)

  5. sari Says:

    Moikka!
    Ymmärsinkö kolumnista oikein, että tunturit veivät voiton sun vertailussa?
    Mutta niinhän se on, kun lapinhulluus iskee, ei siihen parannusta taida löytyä? Vain lievitystä, kun Lappiin pääsee käymään. On se vain niin oma maailmansa, etenkin Kilppari!
    Ja juu, näin uutisista, että teillä oli jo siellä luntakin, ruskaa odotellessa. Ja kyllähän tuo tarina ruskan synnystä on tuttuakin tutumpi, niin Taiskan laulusta kuin luontopolun kylteistäkin.
    Jokos olet maastoon ehtinyt? Joko ruskan merkkejä on havaittavissa?
    Oletkos yksin oppaana vai onkos esim. Kuju paikalla? vai joko on mahtanut muuttaa etelään, niin kuin keväällä lehdissä kirjoiteltiin?

  6. karhusilta Says:

    Hei!
    Kai se niin on, että tunturit vaikuttavat minuun voimakkaammin kuin ulkosaaristo. Johtuuko se tuttuudesta vai lapinhulluudesta? Tietenkin vaihtelu virkistää ja kesähelteellä merellä on hauska olla.

    Maastoon lähteminen oli hidasta, mutta kuten blogitekstistä saatat lukea, Paras on jo valloitettu!

    Ensimmäisiä ruskan merkkejä näkyy. Yksittäisiä punaisia ja oransseja väripilkahduksia harvakseltaan. lisää varmasti tulee lähiviikkoina. Työskentelen oppaana yksin, Kuju lähti opiskelemaan Joensuuhun.

  7. Kaija Says:

    Hei, katselin tuossa Kilpisjärveen liittyviä tietoja netistä ja päädyin sivuillesi. Sinulla on mielenkiintoiset sivut, täytynee paremmalla ajalla lukea tekstejäsi läpi.
    Suunnittelemme ensi kevääksi hiihtomatkaa jonnekin Lappiin, paikka vielä avoinna. Tuuttavat kävivät vuosia sitten siellä ja suosittelivat paikkaa. Mutta eikö Kuju enää olekaan hotellissa oppaana? Olivat muistini mukaan olleet Kujun retkellä mukana silloin.

  8. karhusilta Says:

    Hei Kaija!
    Tervetuloa Kilpisjärvelle! Kuju on tosiaan työskennellyt oppaana hotellilla, aivan oikein, mutta on nyt tehnyt elämänmuutoksen. Aikansa kutakin. Kevään hiihtoreissu kannattaa ajoittaa huhtukuulle, jos vain sopii aikatauluun. Suosittelen lämpimästi!

  9. sari Says:

    Moikka!
    Oletkos huomannut, että sun sivut käyvät jo Kilpparin mainoksesta, niin monet sivuiltasi tietoa löytävät.
    Itse huomasin, että täytynee opetella lukemaan oikein, ehdin jo yhdelle lapin tutulle sanoa, että entinen opaskaverisi lähti Jyväskylään opiskelemaan, mutta nyt luin uudelleen ja… täytynee korjata kertomansa.
    Muista olla varovainen, kun baarista kotiin matkustelet, kävellen ehkä turvallisempaa, heh..

  10. karhusilta Says:

    Joo, on hauska huomata, että ihmisiä eksyy sivuilleni.
    Google löytää blogini aika helposti , olen itsekin joskus päätynyt omille sivuille etsiessäni tietoa jostakin asiasta.

  11. Pirkko Says:

    Hei Riitta, kotona Porissa olen ja Kilpisjärven maisemat välkkyvät silmissäni ja “kihertävä” naurusi kuuluu korvissani, purojen solinan ja isompien putousten kohinan mukana. Niiiiin ihana lomamme oli siellä “ylhäällä” ja Sinä teit osan siitä. Jaksele ja oikein sydämellistä jatkoa,terv.Pirkko :)

  12. karhusilta Says:

    Hei Pirkko!
    Kiitos käynnistä! Minulle jäi sydämeen lämmin olo Porin porukasta. Tulkaahan uudestaan, vaikka keväthangille huhtikuussa! Se on hienoa aikaa sekin. Ja kaikkea hyvää, terv. Riitta