Kotona olemista pitää ihan harjoitella, kun on ollut pitkään poissa Oma vuode houkuttelee pitkien yöunien lisäksi makoisille päiväunille. Väsymystä on ymmärrettävästi kertynyt ja sehän lähtee lepäämällä - ja syömällä hyvin ja palauttavalla liikunnalla. Oppaan työ Kilpisjärvellä on unelmatyötä, mutta sekin vaatii veronsa. Päivät venyvät usein kellon ympäri ja hiihtoa tulee yhteen soittoon aikamoinen määrä.

Kausi loppui veteraanipäivään 27.4. Suunnittelin hiihteleväni sen jälkeen vielä omia retkiä, mutta niin vain jäivät. Tuuli oli kovaa ja sää muutoinkin ankea. Ja minua houkuttelivat jo muut asiat! Rillumarei ja silleen… Luulen, että parhaat hiihtosäät ja hangenkannot olivat vasta alkamassa. Näillä lumilla ehdin kuitenkin hiihtää 1050 km. Tonnin tyttö!

Kilpisjärvellä maisemien lisäksi suurta iloa tuovat tutut ja toki uudetkin ihmiset. Tunturimaisemassa sielu avautuu, kanssakäyminen on mutkatonta ja aitoa. Kilpiksen oppaan työssä onnistuminen on vaatinut monen vuoden opettelun. Olen huomannut apuoppaiden vaihtuessa, kuinka haastavaa heidän on löytää paikkansa.

Rovaniemellä on edelleen yllättävän paljon lunta, mutta sukset vein jo kesävarastoon. Olen kokeillut hölkätä ja kävellä. Se tuntuu jaloissa aivan erilaiselta kuin hiihto; penikat ja reidet kipeytyvät. Talvella kuulin juoksemisen aloittamiseen hyvän neuvon: jalat pitää totuttaa juoksemiseen. Ei se niin helppoa ole, tiedetään.

Parasta Rolloon paluussa on siskon poikien kiintymys. Voi sitä lasten iloa ja lämpöä! Sain mieluisan yövieraan, eskaripojan. Kotona Niilo leikkii poikien leikkejä, mutta tullessaan minun kotiini hän avautuu uusille asioille. Usein maalaamme pulloväreillä ja pensseleillä taideteoksia. Tällä kertaa kaivoimme esille aarteitani: nukkekodin astioita, metallihyönteisiä, korukiviä, simpukoita ym. Poika hehkutti, että oli tosi, tosi kiva leikkiä.

Rovaniemellä toimiva Ounasvaaran Latu täyttää 60 vuotta. Sen kunniaksi järjestämme lokakuussa Madeiran retken. Patikoimme päivittäin kauniissa luonnossa ja yöt nukumme lakanoiden välissä. Olen pörrännyt netissä, soitellut ja pyytänyt tarjouksia. Täydestä työstä sekin käy. Toivottavsti matka toteutuu ja pääsemme pimeimpään aikaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Matkalle voi tulla mukaan vaikka ei olisikaan OuLan jäsen.




7 Kommenttia artikkeliin “Kotona olemisen opettelua”

  1. Antero Says:

    Ehditkö käymään “Vain kaksi kalaa” pilkkikilpailussa vai olitko yksi heistä, jotka jäivät paikkaamaan pilkkireikiä?
    Roi on kiva paikka, heinäkuun 2. taas tullaan. Nuoruudestani muistan upean lähteen Mäntyvaaran pohjoisrinteellä. Kartan mukaan lähde on yhä voimissaan vaikka autus onkin levinnyt ihan viereen. Poikasten retkipaikkana 70-luvulla se oli tosi hieno, jopa erämainen. Täytyy tulevana kesänä käydä verestämässä muistoja. Voisi kenties sopia nykylapsillekin retkipaikkana.

  2. karhusilta Says:

    Pakenin paikalta ennen pilkkikilpailuja. Kuulin, että sää oli ollut aivan kauhea, mutta se oli taas lisännyt ravintolan myyntiä. Onkohan kertomasi lähde sama, joka on nykyään luontopolun varrella? Upea paikka. Heinäkuussa olenkin Bengtskärillä.

  3. Antero Says:

    Heippa Sari!
    Niin, eikös se ollut ihan lehtiotsikoissa kuinka ihmisiä ei niinkään pilkkiminen kiinnostanut vaan ravintolan antimet. Lopulta ihmisiä haettiin kelkoilla pois jäältä kun omat jalat eivät enää kantaneet. Ainoa positiivinen seika lienee se, että rahat jäävät Lappiin ;-)
    Lähteen, luontopolun ja omien muistojen yhteyden tarkastan heinäkuussa.
    Juoksemisen iloa sinulle !!

  4. Antero Says:

    Hei RIITTA !
    Anteeksi nimisotku; kirjoittaessani sinulle sisareni, Sari, soitti ja lopun arvaatkin. Mies EI voi tehdä kahta asiaa yhtäaikaa sotkematta niitä.

  5. karhusilta Says:

    Hei Antero!
    Ai kun sain hyvät naurut nimisotkun syistä! Juoksemisen opettelu on vaivalloista, mutta jotenkin samalla kutkuttavan jännittävää. Kroppa pistää vastaan monella tavalla. Lähestyn asiaa maltillisesti, kuin houkutellen kehoa uuteen liikkeeseen.

  6. sari Says:

    Moikka, onpa ollut kiireinen kevät, ei uskoisi, että on mennyt jo yhdeksän viikkoa siitä, kun Kilpparille lähdimme, niin se vain aika katoaa. Olen kyllä lukenut sun juttuja ja on pitänyt kirjoittaakin, mutta..
    Olin tuossa pari viikoa sitten oikein kunnon flunssassa, luulin ettei se mene ohi lainkaan, mutta meni sentään.
    Tuo Madeiran matka kuulostaa todella mukavalta, olen joskun nähnyt kuvia levada-vaelluksilta, toivottavasti saatte tarpeeksi lähtijöitä.

  7. karhusilta Says:

    Madeiran matkalle on tullut ihan mukavasti ilmoittautumisia. Näillä näkymin saattaa toteutuakin. Jännää! Mukaan mahtuu vielä!

    Sari, onnea paranemisesta. Sairastelun jälkeen se on paras lahja mitä voi kuvitella.