Terveisiä kotoa Rovaniemeltä. On ollut ihanaa saada olla kotona pitkästä aikaa. Läksin Ylläkselle marraskuun lopussa ja palasin sieltä vasta maaliskuun alkupuolella kotiin. Nautin kovasti Ylläksen maisemista ja laduista, mutta asumisesta koitui murheita.

Asuin työntekijöille osoitetussa huonokuntoisessa kimppakämpässä. Haistoin homeen hajun jo heti alkuun, mutta en tajunnut ruveta kyselemään uutta asuntoa. Ajan mittaan aloin sairastella, ensin tavallista flunssaa ja sitten pitkittynyttä poskiontelotulehdusta. Söin peräjälkeen pari antibioottikuuria.

Nyt olen kuitenkin voimissani omassa kodissa ja päässyt hiihtelemään pitkiä lenkkejä Mäntyvaaran maisemissa. Olen ehtinyt sivakoida tänä talvena 640 km, joten odotan Kilpisjärven opastyötä luottavaisin mielin. Oppaan työssä tarvitsen hyvän peruskunnon, jotta jaksan nauttia tunturihiihdosta koko huhtikuun ajan joka säällä. Oman hiihdon lisäksi työroolista on löydyttävä iloista asiakkaiden huomioimista. Iltaisin oppaan työhön kuuluu vielä iltaohjelman järjestäminen, päivistä voi tulla aika pitkiä, mutta ah niin mieluisia!

Ensimmäisinä opasvuosinani kunto ei ihan riittänyt, muistan sen väsymyksen vieläkin. Viime vuosina olen panostanut kohtuulliseen harjoitteluun. On upeaa tehdä unelmatyötä, kun ei tarvitse jännittää jaksamistaan. Toki kauden jälkeen olen väsynyt, niinhän se kuuluukin olla.

Oppaan työssä hiihtoa saattaa tulla lähemmäs sata kilometriä viikossa. Maasto on avotunturia, sääolosuhteet vaihtelevat suuresti. Suksina käytän ns. tunturisuksia. Tunturisukset ovat leveämmät ja lyhyemmät kuin perinteiset latusukset. Teräskantit auttavat puremaan jäisessä rinteessä, monot ovat jäykähköt. Tunturisuksilla hiihtäminen on jonkin verran raskaampaa kuin tavallisilla latusuksilla, mutta tunturisuksilla on hyvä tehdä latua ja lisäksi ne ovat turvallisemmat vaihtelevissa olosuhteissa.

Mieleni näköjään jo vaeltaa Kilpisjärven tuntureilla, vaikka lähden sinne vasta puolentoista viikon päästä. Sitä ennen hiihtelen kotimaisemissa ja osallistun ahkerasti Rovaniemen iltaohjelmaan. Eilen kävin Arktikumissa katsomassa elokuvan  Arktiset tulet. Tämä dokumenttielokuva kertoo Ranskan kuningas Ludvig Filip I lähettämän retkikunnan tieteellisestä tutkimusmatkasta Lappiin vuosina 1838-39. Retkikunta sai oppaakseen kirkkoherra Lars Levi Laestadiuksen. Elokuvassa herkutellaan upeilla maisemilla Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa. Pohjoisen kulttuuri-instituutin oppilaitosten yhdessä tekemä elokuva kesti 45 minuuttia, olisin mieluusti katsonut pidempäänkin. Elokuva tullaan esittämään televisiossa jossakin vaiheessa.

Tänään menen kuuntelemaan Metsähallituksen Pilkkeeseen esitystä Lapin luonnosta löytyvistä  sienistä ja huomenna vuorossa ovat Vuoden luontokuvat sekä lintukuvailta Arktikumissa. Onpa ihanaa, että järjestetään näin korkeatasoista ohjelmaa ja vieläpä ilmaiseksi. Kaupunkielämässä on etunsa.




6 Kommenttia artikkeliin “Kotona!”

  1. Antero Says:

    Hei Riitta,
    luin blogisi UR:ssa, pääosin liittyen tähän home-juttuun, todella ikävää. Jotenkin, kuitenkin tahtoisin uskoa ihmisen, ja lappilaisen työnantajan hyvyyteen, siinä, että tällaiset epäkohdat saadaan korjattua. Kyse ei voi olla NIIN suurista asioista.
    Vietin viikolla 10 muutaman päivän Rovaniemellä, kävelin mm. “Sompion” läpi mutta en nähnyt sinua ;-) Puhumattakkaan että olisin törmännyt “kotiladuillani” Mäntyvaaraassa. No, ehkä jonain päivänä kuulet ohimennen huudahduksen “Hei Riitta”!
    Milloin lähdetkään saaristoon?

  2. karhusilta Says:

    Hei Antero, sinä uskollinen lukijani!
    Totta kai me käydään juttusille, jos tavataan. Minähän en tunnista sinua, mutta sinä ehkä bongaat Karhusillan. Olisi ihan mukavaa jutella joskus.
    Lähden saaristoon toukokuun lopulla. Ilmoittauduin muuten juuri viikon kestävälle purjehduskurssille Hangossa ensi kesänä. Opetus tapahtuu ruotsiksi.

  3. karhusilta Says:

    Sari: Sain juuri tietoa Kilpisjärven lumitilanteesta Metsähallituksen maastossa liikkuvalta henkilöltä. “Lunta on poikkeuksellisen vähän, onneksi tuli alkuviikosta 20 cm. Risureitti valmiina Meekolle saakka. Huomenna Pihtsukselle, jos on hyvä sää.”

    Tässä voi vain toivoa lisää lunta. Sitähän voi tulla paljonkin lyhyessä ajassa. Kylän pinnasta sain myös kommentteja lumen vähyydestä. Norjassa on kuulema enemmän.

  4. sari Says:

    Hei Riitta!
    Ja kiitos lumitilanne päivityksestä. Itse asiassa lähetin luontotalolle kyselyn ja loppuviikosta kuulinkin, että alkumatka Meekolle on valmiina ja jos puiden ajolta ennättävät, niin yksi mies jatkaa risutusta eteenpäin. Viikonlopun aikana olin saanut lisäviestin, että Lossulta Sarijärvelle päin puuttuu pari kilsaa ja vielä lopusta ennen Saarijärveä noin kilsa. Mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa, torstaina olisi tarkoituis lähteä ajamaan kohti pohjoista. Sain kuin sainkin sen flunssan ja nyt olisi kiire parantua. Nyt täytyy myös alkaa jo toivomaan pohjoiseen kauniita päiviä, jotta upet maisemat näkyvät!

  5. karhusilta Says:

    Hei Sari!
    Sä olet Kilpiksellä ennen minua! Tulen sunnuntaina maisemiin. Toivottavasti flunssa hellittää, on riski lähteä sairaana tunturiin. Risutuksen puuttuessa pääsee itse suunnistamaan. Hyvää reissua - ja koetetaan tavata hotellilla.

  6. sari Says:

    Heippa!
    Viimeinen työtunti ennen lomaa meneillään, pian pakkaamaan. Flunssa jo voiton puolella, pientä nuhaa ja ääni maassa, mutta kyllä se tästä, toivottavasti…
    Sain eilen lisätietoa, että Lossu - Saarijärvi väli merkattu, pääreitti vain Meekolle asti.
    Viikon päästä nähdään, yritän etsiä sinut esiin hotellin kätköistä!