Sain Suomessa käydessäni selkään ankaran krampin, johon hoitona on lääkitystä, lepoa ja pari fysioterapia kertaa Suomessa. Matkustin Ruotsiin viime yönä kurssikaverin kyydillä pitkällään pakettiautossa. En saa selkääni pystyasennossa suoraksi ja kipu pakottaa minut muutaman askeleen välein kyykkyyn. Nyt on otettava rauhallisesti. Varasin kouluttajamme suosituksesta ajan ruotsalaiselle fysioterapeutille, Hans Lillbäckille. Häntä ylistetään täällä sanomalla: “Hän on kuin Jeesus. Jos vain joku voi parantaa, niin hän. Yksi Ruotsin parhaista.”

Heräsin ensimmäisenä kouluaamuna puhelimen pirinään, koulun alkamisajassa oli ollut sekaannusta. Lupasin tulla niin pian kuin pystyn. Selkäkipuisena olisin toki voinut kertoa olevani sairas, mutta halusin mennä mukaan katsomaan ja tutustumaan vaikka kontaten. Kielimuuri. Puhuvat liian nopeasti ja liian paljon minun ymmärrykselleni ja voimilleni.

Kinkkasin toisena päivänä koululle sauvakävelysauvan avulla selkä mutkalla. Ohi kulkevat ihmiset katselivat ihmeissään ja yksi autoilija pysähtyi tiedustelemaan minne olen menossa ja voiko hän kyyditä. Hämmentävää miten näkyväksi olen tullut kivuliaan liikkumiseni vuoksi. En jaksa enkä kestä olla kotona sairaana yksin. On arvokasta käydä koululla vaikka vain syömässä muiden kanssa ja sen aikaa opissa kun jaksan. Ensi viikko opiskellaan vielä koulun nurkilla, mutta sitten ohjelmassa on retkeilyä maastossa. Kunpa paranisin ja pääsisin mukaan toimintaan!